Homoliitot: Piispa Huovinen vaatii periaatteellista keskustelua avioliiton luonteesta
Avioliittolainsäädännöllä ei pidä luoda ihmiskunnan keskuuteen uusia jännitteitä, Eero Huovinen kirjoittaa Kanava-lehdessä.
Helsingin eläkkeellä oleva piispa Eero Huovinen toivoo uudessa Kanava-lehdessä avointa selvitystä siitä, mitä avioliitolla on historiassa tarkoitettu ja mitä sillä nykyään tarkoitetaan.
Eduskunnassa parhaillaan käsiteltävänä olevalla avioliittolain muuttamista koskevalla kansalaisaloitteella on Huovisen mukaan kaksi tavoitetta, joita pitää tarkastella erikseen:
”Tasa-arvotavoite tähtää siihen, että samaa sukupuolta olevat voisivat solmia liiton, joka on oikeusvaikutuksiltaan samanlainen kuin nykyinen miehen ja naisen välinen avioliitto. Toinen tavoite tähtää avioliittokäsityksen muuttamiseen siten, että se ei enää olisi sidottu solmijoiden sukupuoleen.”
Huovinen muistuttaa, että tasa-arvotavoite nojaa ihmisoikeuksiin ja perustuslakiin. Lähtökohtana on, että kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä ketään saa asettaa eri asemaan esimerkiksi vakaumuksen tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella.
Nykyinen parisuhdelaki takaa Huovisen mukaan pääsääntöisesti samat oikeudet kuin avioliittolaki.
”Yksittäisiä oikeuksia, jotka erottavat parisuhteen ja avioliiton, ovat adoptio-oikeus ja mahdollisuus yhteiseen sukunimeen. Jos nämä oikeudet olisivat samalla tasolla, parisuhteet ja avioliitot olisivat käytännössä juridisesti yhdenvertaisia.”
Aloitteessa oletetaan, että tasa-arvo ei toteudu, jos kahdella yhdenvertaisella instituutiolla on erilainen nimi. Huovinen ei ole kuitenkaan varma, muuttaisiko nimenmuutoskaan asiaa.
”Vastaisuudessakin lienee kahdenlaisia liittoja, heteroliittoja ja homoliittoja, vaikka niitä lain tasolla nimitettäisiin avioliitoiksi. Muuttuuko todellisuus sillä, että se pyritään nimityksen muutoksella sivuuttamaan?”
Huovisen mielestä perimmältään on kysymys siitä, mitä tasa-arvolla ymmärretään.
”Voisimmeko toimia niin, että ihmisten väliset tosiasialliset eroavuudet tunnustetaan, mutta niiden ei anneta estää perusoikeuksien toteutumista? Olisiko kestävämpi perusta, että laissa määriteltäisiin ne konkreettiset ja yksityiskohtaiset oikeudet, joiden suhteen tasavertaisuuden tulee toteutua?”
Huovinen pitää yllättävänä, että avioliiton luonteesta ei juuri ole käyty viime aikoina periaatteellista julkista keskustelua. Hän muistuttaa, että sukupuolten ”biologinen erilaisuus ja täydentyvyys” ovat yhä ehto ihmissuvun jatkuvuudelle:
”Elämän syntymisen ihme edellyttänee myös tulevaisuudessa naisen ja miehen erilaisuutta, millä tavalla heidän keskinäiset oikeutensa sitten määritelläänkin. Voisiko tässä olla yksi perustelu sille, että yhteiskunta antaa avioliitolle erityisaseman, mutta samalla pitää huolen kaikkien suhteiden tasa-arvoisuudesta?”
Huovisen mukaan pitää muistaa, että miehen ja naisen välisellä liitolla on laaja globaali arvostus hyvinkin erilaisissa yhteiskunnissa ja uskonnoissa.
”Olisi tuskin onnellista, jos pohjoisen ja läntisen maailman nykyhetkiset katsomukset loisivat uusia jännitteitä ihmiskunnan keskuuteen. Kulttuureja jakavia ongelmia on muutenkin tarpeeksi.”
Eero Huovisen kirjoitus on luettavissa kokonaan Kanava-lehdestä 6/2014.