Kiistellyn poliitikon ironia käsitetään helposti väärin, väittää retoriikan tutkija Antti Mustakallio.
Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho eduskunnan istuntosalin ulkopuolella kyselytunnin aikana Helsingissä 15. syyskuuta 2011. Kuva Jussi Nukari / Lehtikuva.Äänivyöryllä eduskuntaan nousseen Jussi Halla-ahon sanankäyttö herättää tunteita ja reaktioita. Halla-ahon Facebook-päivitys sotilasjuntan tarpeesta talouskriisiin ajautuneessa Kreikassa aiheutti erottamisen perussuomalaisten eduskuntaryhmästä kahdeksi viikoksi.
Suuri osa Halla-ahon lausuntojen kommentoinnista on pelkkää kannattajien ja vastustajien kiivailua. Teologi Antti Mustakallio, 33, ei kuulu kumpaankaan leiriin. Mustakallion kirjoitus Jussi Halla-ahon radikaali retoriikka verkkolehdessä Hyvejohtajuus.fi erottuu jyrkkien kannanottojen massasta perusteellisena tutkielmana, jossa analysoidaan sekä halla-aholaisuuden sisältöä että tyyliä.
Aikaisemmin apostoli Paavalia tutkinut Mustakallio (Paavali, WSOY 2007) on huomannut, että Halla-ahoa ympäröivät kohut noudattavat toistuvaa kaavaa.
Ensin Halla-aho kirjoittaa jotain, josta media nostaa otsikoita. Seuraa paheksuntaa ja ahdistusta. Jos Halla-aho suostuu kommentoimaan kohua, hän toteaa, että kirjoitus oli sarkasmia tai ironiaa ja se oli ymmärretty väärin.
”Halla-aho altistaa omalla tyylillään viestinsä väärinymmärryksille alttiiksi”, Mustakallio arvioi Suomen Kuvalehden sähköpostihaastattelussa.
”Jos Halla-aho haluaa tehdä itsensä ymmärrettäväksi, hänen kannattaa miettiä, olisiko yksiselitteisempi ilmaisutapa toisinaan parempi vaihtoehto kuin ironia ja sarkasmi.”
Antti Mustakallion mukaan Scripta-blogia pitävän Halla-ahon retoriikan vahvuudet ovat voimakas logos eli argumentointi ja tunteita nostattava pathos-elementti.
Poliitikon ajatuksenjuoksua on helppo seurata ja tutkimuksiin sekä tilastoihin viittaaminen lisää väitteiden vakuuttavuutta. Tunnepuolella Halla-ahon sanoman välittymistä auttavat hykerryttävä huumori ja toisaalta pelon herättäminen lukijassa.
”Halla-ahon retoriikka on voimakkaasti kantaa ottavaa, kielellisesti leikittelevää, rohkeaa ja myös röyhkeää”, Mustakallio luonnehtii.
Kohteliaisuussäännöt heitetään toisinaan romukoppaan tavalla, joka poikkeaa suomalaisesta politiikan perinteistä.
Toisaalta tutkija uskoo, että Halla-ahon suosio ei perustu pelkkään retoriikkaan vaan myös asiaan, maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskysymyksiin liittyvään tyytymättömyyteen.
”Poliittisessa kulttuurissa on takavuosina ollut jossain määrin hyssyttelevä meininki liittyen näihin vaikeisiin kysymyksiin”, Mustakallio sanoo.
”Se ei ole helpottanut tilannetta vaan luonut painetta, mikä on sitten purkautunut Halla-ahon ja maahanmuuttokriittisten kaltaisena uutena poliittisena ilmiönä. Demokratiassa vaikeistakin asioista pitäisi kyetä puhumaan.”
Halla-ahon tekstejä lukevat kannattajat kokevat usein nauravansa hänen kanssaan, kun taas eri mieltä olevat eivät halua ymmärtää hänen tokaisuissaan piilevää ironiaa. Toisaalta Halla-aho ei itsekään yritä olla erityisen ymmärtäväinen vastaanottaja.
”Sellainen epätasapaino vaikuttaa olevan, ettei Halla-aho kirjoituksissaan aina osoita sellaista suopeaa ymmärtämiseen pyrkivää tulkintaa toisten sanomisia kohtaan, mitä hän toivoo muilta omia lausuntojaan kohtaan. Tällä on kredibiliteettiä heikentävä vaikutus.”
Ovatko Halla-ahon omat tulkinnat kiistellyistä teksteistään ainoita oikeita?
”Ymmärtämiseen pyrkivässä luennassa reilun pelin hengen mukaista on se, että puhujan omalle tulkinnalle omista sanomisistaan annetaan arvoa. On tietenkin tilanteita, joissa myöhemmät selitykset vaikuttavat selittelyltä, kun puhuja on sanonut jotain typerää ja pyrkii selittämään asiat parhain päin.”
Mustakallio väittää, että kohupoliitikon sanomisia tarkataan nyt ”tiheällä kammalla”.
”Tämä on toisaalta ymmärrettävää, mutta johtaa paikoin ylilyönteihin, joissa otsikoita yritään repiä mitättömyyksistä. Vai mitä pitäisi ajatella otsikosta, jossa kerrotaan, että Halla-aho rikkoi taas sääntöjä ja liitteenä on valokuva Halla-ahosta tupakalla paikassa, missä ei saisi polttaa?”
Antti Mustakallion tulevan väitöskirjan aihe on varhaiskristillinen retoriikka apostoli Paavalin Roomalaiskirjeessä.
”Siellä oleva kehotus ’toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne’ on mielestäni kelpo ohjenuora mihin tahansa viestintään.”
Jussi Halla-aho , retoriikka , poliitikot , Antti Mustakallio
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Käsittääkseni Halla-aho ei ole erityisesti kunnostautunut tuossa toinen toisensa kunnioittamisessa, vaan pikemminkin poliittisten vastustajien demonisoinnissa jo ennenkuin Halla-ahon omaan päähän alettiin sovitella sarvia.
Halla-ahon tapaisten olioiden mukana tulee Suomeen jotakin vanhaa. Todellinen Halla.
Koirat haukkuu, karavaani kulkee.
Halla-ahoa voi syytellä miten paljon haluaa, mutta Halla-ahon viestin totuusarvo (logos) se ei vähennä. Paatosta siinä ei ole kuin nimeksi. Muut poliittiset päättäjät taas vetoavat viestissään vain ikiaikaisten auktoriteettien sanoihin (ethos): demokratia on ainoa hyvä, näin pitää kansanedustajan puhua, … Vaan näiden aikoinaan hyvien ideoiden uudet muodot ovat niin vääristyneitä ja sairaita ettei niistä saa uskottavaa rakennelmaa muodostettua. Jotain muuta kannattaisi keksiä Halla-aholle kilpailijaksi, jos todella haluaa ettei hänen viestinsä pian vallitse koko keskustelua.
Halla-ahossa aivan ilmeisesti eniten raivostuttaa tuo logos. Siihen olisi mahdollista tarttua, mutta uskottavasti tehtynä se vaatisi lahjakkuutta, ennen muuta älykkyyttä ja retorisia taitoja siinä määrin jota esim harvalta toimittajalta löytyy. Tämä retorisessa alakynnessä oleminen luonnollisesti vain kasvattaa raivoa joka taas johtaa halpahintaiseen nälvimiseen.
Tämänpä vuoksi tuollaiset viileään erittelyyn kykenevät tarkastelut tuntuvat niin poikkeuksellisilta.
Vuhdoin viimein asiallinen arviointi Halla-ahon juttuihin Mustakalliolta- toivottavasti tämäkin ei mene kovaa ja korkealta ihmisten käsityskyvyn yli ja ohi, kuten H-A:n jutut…
Halla-aho ei siis todellakaan ole mikään populisti.
Hän on pohtinut sanottavansa ja kirjoittaa sen ulos, omaksikin huvikseen, selkeyttäen omaakin ajatteluaan. Joka sana on kohdallaan, kuin erinomaisessa väitöskirjassa.
Kirjoittaminenhan on ilo, ja huolellisen, terävän tekstin lukeminen myös.
Scriptassa ei viljellä iskulauseita, vaan pureudutaan asiaan. Halla-aho tuhoaa vastustajan väitteet kuin väitöstilaisuudessa.
Kuten olen ennenkin todennut, lapset ja aikuiset eroavat toisistaan siinä, että lapset eivät ymmärrä ironiaa eivätkä sarkasmia. Lasten mielestä kaikki, mitä aikuinen sanoo,
on aikuisten tarkoittamaa. Vasta n. 12 vuotias alkaa ymmärtää sarkasmia ja ironiaa.
Vain leikin kontekstissa lapsi voi ”olla olevinaan”, mutta vastakkaisen sanomista -tarkoitteen toista, hän ei ymmärrä.
Mutta valitettavasti on paljon aikuisia, jotka eivät niitä koskaan ymmärrä.
ja sitten on toimittajia, jotka ovat olevinaan, että eivät ymmärrä.
Paavo Lipposesta en ole varma, että teeskenteleekö hän ymmärtämätöntä vai eikö ymmärrä oikeasti.
Halla-ahon logosta ja pathosta on ignoroitu ja ivattu suomalaisessa mediassa. Hienoa, että suomalainen toisinajattelija sai äänensä kuuluviin vapaassa virolaisessa mediassa äskettäisen hallintovaliokunnan vierailun yhteydessä. Halla-aho sai ensimmäisen kerran tilaa esitellä mielipiteitään ilman typeriä keskeytyksiä.
Vahinko, että se ei ole mahdollista Suomessa.
Vieläkin muistuu mieleen yksi vaalien jälkeinen A-studio tai muu ”asiaohjelma”, jossa toimittaja Jan Andersson suorastaan kihisi kiukusta ja yritti mustamaalata Halla-Ahoa panemalla sanoja hänen suuhunsa. Siinä tietysti upeasti epäonnistuen.
Sinänsä sääli, että niinsanotulla vastapuolella ei ole mitään muuta argumenttia kuin iso paha rasistikortti, joka näyttäisi sekin olevan hihasta vedetty.
YLEn keskiviikon pääuutislähetyksen
pääuutinen oli Lautakasa-YLEn valhe ja vihapuhe Halla-ahoa ja perussuomalaisia kohtaan.
Toimittaja yritti väkisin väittää sossujen poisjäännin hallintovaliokunnan Vironmatkalta olevan vastalause puheenjohtajalle. Vaikka kaikki sossuedustajat kielsivät vastalauseen, niin toimittaja tulkitsi suomen kieltä; sossujen ei tarkoittaa YLEn kyllä.
Kas Ljungnerin ketunhäntähän se sieltä kameratelineen alta vilahtelikin.
Mitä opimme tästä? Emme mitään. Vain muutamat harvat jaksavat muistaa vaaleihin asti.
Kyky kriitiikkiin on hieno asia. Pitäisi vaan muistaa että se ei yksin riitä. Kukaan ei arvosta uhkailuja ja pelotteita - muistutuksia pahuudesta. Kuten kirjoittaja tuossa lopussa totesi, kilvoiltelkaamme toistemme kunnioittamisessa. Täsmentäisin: kilvoitelkaamme kunnioittavan, ylevän ja hienostuneen kritiikin antamisessa.
Halla-ahon kritiikki demokratiaa kohtaan toimii yhtä hyvin kuin Linkolan ihmiskuntaan. Tarvittaisiin luonnonkatastrofi tai neljäs maailmansota vähentämään väestöä. Eläisimme onnellisina luontaistaloudessa. Halla-ahon logiikalla diktaaturi on tie omavaraiseen valtioon, talouskasvuun
ja hyvinvointiin, vai kuinka? Molemmat kauppaavat unelmia, mutta mikä on unelmien hinta? Vankeus, itsemurha vai äkkikuolema? Jos ihmisen elämä ja vapaus ovat itseisarvoja (protestanttisen moraalin ydin), tuollaisia ratkaisuja (vakavissaan, ironisesti, sarkastisesti?) ehdottavat kuuluvat toiseen moraaliseen ulottuvuuteen. Tässä maailmassa on näköjään helppo myydä utopioita.
Vasabladetin pääkirjoittaja Kenneth Myntti on raivoissaan siitä että Vaasan sairaala(josta Rkp on päättänyt iät ja ajat) on menettänyt valtakunnallisessa vertailussa ykköspaikan Seinäjoen sairaalalle. Vaasan sairaala on kutistumassa terveyskeskustasolle, kun hallitus järjestelee sairaahoitoa koko maassa uusiksi.
Rkp on halunnut ruotsinkielisen, ainakin yli 50 %:n ruotsinkielisen sairaahoitopiirin jaktuvan. Se on joutunut ehdottamaan, että Turku olisi tällaisen keskus. Vaasastasta on kuitenkin pitkä matka Turkuun hoitoon. Seinäjoki kelpaa ruotsinkielisille aivan hyvin, jos siellä saa lievitystä
esim. munuaiskivikipuun tai katkenneeseen jalkaan.
Mutta Rkp ei halua samaa, koska kieliasia on tärkein.
Nyt Myntti kiihottaa lukijoitaan jopa väkivaltaan:
”Ottakaa esiin plakaatit, puhdistakaa puukot. Antakaa valtakunnan päättäjien tuntea se alkuvoima, joka piilee niissä kätkettynä mekanismeissa, jotka ovat täällä alueellamme, joka on maan dynaamisin ja hyvinvoivin.”
(”Låt rikets beslutsfattare känna på den urkraft som finns som en dold mekanism i ett av de mest dynamiska och välbärgade områdena i landet.”)
Keitä valtakunnan päättäjiä vaasalaisten tulisi iskeä puukolla, Myntti?
Wideroosiko?
Halla-ahon kirjoitukset ja puheet ovat liian älyllisiä tavallisille YLE:n demari toimittajille. He tulevat täyteen raivoa ja vihaa purkaen sen järjettömillä kohuillaan, esim. Pirjo Auvisen Viron matkaraportti.
Halla-ahon Kreikka ironia on herättänyt myönteistä huomioita siellä ja esim. Venäjällä.
Luin tuon retoriikka-arvion, ja siitä jäi vähän sellainen pyörittelyn maku. Sanotaan vähän niinkuin, muttei sanota sittenkään. Onneksi löytyi toisenlainen analyysi, joka vastaa nitä ajatuksia, jotka itselleni syntyivät. J.A. Niemisen blogkirjoitus ”Pohdintoja monikulturismista, kansallismielisyydestä ja Scriptan oikea(oppise)sta tulkinnasta.”
Seuraava bloggaaja ottaa kantaa siihen, mihin tämän jutun alkuperäinen blogi ei lainkaan puutu, Halla-ahon kirjoitusten etiikkaan.
http://ajattelunammattilainen.fi/2011/09/26/jussi-halla -ahon-likainen-retoriikka/
Tekisi mieli ehdottaa Halla-aholle uudeksi sukunimeksi Palli-aho.
Kovasti uhosi panssarivaunuista.
Ehdotan kuitenkin menoa Ateenan yliopistoon, ”Uppsalan koulu” kun jättää niin paljon aukkoja sivistykseen ja lappuja silmille.
Olen mielipidekirjoituksillani puolustanut suomalaisten oikeuksia eurooppalaisessa konsensuksessa ja globaalissa kehityksessä.
Turhaa työtä, kun se nostaa esiin sellaista, mitä ei kannata puolustaa.
On se hauskaa, kun keskiverto Halla-Ahon puolustaja kiittelee kovasti H.-A:n kirjoitustaitoa, mutta itse ei hallitse alkeellisimpiakaan oikeinkirjoitustaitoja. Osanneeko lukutaitojakaan?
Ceterum censeo, Halla-Aho ei itse ole kovin myötäelävä kaunis poika, liekö kaunansa ja vihansa koulu- tms. kiusaamisesta lähtöisin?
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Lue kaikki kirjoittajan jutut
Hetkinen tilausta käsitellään.
... kirjoitti:
Totta. Olisiko Nalle Whalroos ehkä tavallaan samaan ”genreen”kuuluva nostattaja omalla tahollaan…