Arvio: Venäjä tekisi Etyjistä suurvaltakerhon, jossa toiset maat ovat tasa-arvoisempia kuin toiset
Kankeakin järjestelmä on Suomelle hyödyllinen, vakuuttavat asiantuntijat.
Päätöksenteko Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjissä on ollut jo pitkään vaikeaa tai jopa mahdotonta, kuvaa ulkoministeriön poliittisen osaston apulaisosastopäällikkö Timo Kantola.
Lähes 60 jäsenvaltion neuvottelu on aina haastavaa, mutta nykyiset vaikeudet aiheutuvat suurelta osaltaan Venäjän linjasta. Moni yhdistää vaikeuksien alkupisteen Georgian sotaan ja vuoteen 2008, mutta Kantolan mukaan ongelmat alkoivat kasaantua jo vuosituhannen vaihteessa.
Aluksi kyvyttömyys muodostaa yhteisiä kantoja näkyi asiasisällöissä. Aiemmin oli esimerkiksi tapana, että vuosittain kokoontuva Etyjin ministerikokous antoi yhteisen poliittisen kannanoton, mutta enää vuosiin tällaista ei ole saatu muotoiltua.
Asiakysymyksistä ongelmat ovat levinneet myös muun muassa henkilövalintoihin. Hyviä esimerkkejä ovat Venäjän kritiikki Etyjin mediavaltuutettua Dunja Mijatovićia kohtaan, tämän jokaisen seuraajaehdokkaan vastustaminen ja vähemmistövaltuutettu Astrid Thorsin jatkokauden torppaaminen.
Vuonna 2015 Etyjin kehittämistä pohtineessa työryhmässä jäsenenä ollut Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen sanoo länsivaltojen ja Venäjän näkemysten Etyjin roolista olevan vahvassa ristiriidassa.
Venäjän mielestä Etyjin ei tulisi puuttua ihmisoikeuksien tai vähemmistöjen oikeuksien loukkauksiin, joita Venäjä pitää maiden sisäisinä asioina. Samoin median toimintavapauksien takaaminen vaikuttaa kiinnostavan Venäjää lähinnä silloin, kun kyse on ulkomailla työskentelevistä hallinnolle myötämielisistä venäläistoimittajista.
Jos Venäjä saisi päättää, se muokkaisi Etyjistä turvallisuuspolitiikan koviin aiheisiin keskittyvän keskustelufoorumin.
”Tällöinkin se jakaisi valtiot kahtia. On suurvaltoja, jotka keskustelevat ja tekevät vaihtokauppoja keskenään ja sitten pienempiä valtioita, joiden suvereniteetti ei ole yhtä laajaa”, Tiilikainen sanoo.
Nykyisenkaltaista Etyjiä, jossa valtiot ovat koostaan riippumatta tasa-arvoisia, Venäjän on vaikea hyväksyä.
Etyjin pohjana on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi, jonka päätösasiakirja allekirjoitettiin Helsingissä vuonna 1975. Konferenssi muutettiin vakinaiseksi järjestöksi 1990-luvun alussa. Alusta alkaen Etyjin tehtävänä on ollut parantaa turvallisuutta ja ehkäistä konflikteja Euroopassa.
Näitä tavoitteita toteuttaakseen Etyj suorittaa muun muassa vaalitarkkailua ja on sopinut erilaisista luottamusta lisäävistä toimista. Tällaisia ovat esimerkiksi asevoimia koskeva tietojenvaihto ja ennakkoilmoitusvelvollisuus sotaharjoituksista.
Rakenteeltaan Etyj on klassinen kansainvälinen järjestö, jossa kaikki päätökset vaativat kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyttä. Järjestelmä mahdollistaa sen, ettei kenenkään tarvitse jäädä kantoineen tappiolle.
Samalla päätöksenteko on kuitenkin myös todella helppo estää. Omaa linjaa ei välttämättä tarvitse edes suuremmin perustella.
Ulkoministeriön Kantolan mukaan Etyjissä yksimielisyyttä haetaan niin sanotun konsultaatiomenettelyn kautta. Siinä asioiden etenemisen voi pysäyttää menettelytapoihin vetoamalla, esimerkiksi vain toteamalla, ettei ole saanut toimintaohjeita.
”Useinkaan ei tule tilannetta, jossa jokin maa joutuisi virallisessa kokouksessa avoimesti estämään yksimielisyyden syntymisen. Valmistelu pysähtyy jo aiemmin.”
Suomessa Etyjiä on perinteisesti pidetty arvossa, osin varmasti siksi, että järjestön taustat linkittyvät vahvasti Helsinkiin. Mutta mitä hyötyä Suomelle on järjestöstä, joka ei kykene tuottamaan päätöksiä? Onko Etyistä tullut tarpeeton?
Vaikka Etyjin päätöksenteko on liian usein jumissa, ulkoministeriön Kantola ja Upin Tiilikainen pitävät järjestöä Suomelle hyödyllisenä.
Huolimatta siitä, ettei uusia päätöksiä juuri tehdä, jo olemassa olevat linjaukset ovat Suomelle niin arvokkaita, että niistä on syytä pitää kiinni. Etyj on myös tärkeä alusta vuoropuhelulle ja ruohonjuuritason toiminnalle, joka jatkuu entiseen tapaan.
Esimerkiksi Ukrainassa paikalla olevat Etyjin tarkkailijat ovat käytännössä ainoa taho, joka tuottaa jatkuvasti uutta tietoa tilanteesta konfliktialueella. Myös monessa entisen Neuvostoliiton alueen jäätyneessä konfliktissa Etyj on keskeisessä roolissa, edes yrittämässä tehdä jotain tilanteen ratkaisemiseksi.
Sen sijaan sotilasyhteistyön tai puolustusratkaisujen korvaajaksi Etyjistä ei Tiilikaisen mukaan ole, vaan kyse on pikemmin niitä täydentävästä toiminnasta. Suomi tarvitsee molempia.
Tiilikaisen mukaan Etyj edustaa toiminnaltaan ja arvoiltaan pohjimmiltaan järjestelmää, johon pienen valtion on järkevää sitoutua. Pysyvät instituutiot, keskustelufoorumi ja kankeakin päätöksenteko ovat parempia kuin suurvaltavetoinen voimapolitiikka.
”Lisäksi Etyj ajaa laajan turvallisuuden käsitettä, johon kuuluvat myös ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen oikeudet. Tällaista näkemystä myös Suomi edustaa”, Tiilikainen sanoo.
Hienojen periaatteiden ohella pitäisi kuitenkin huomioida myös tulokset. Tällä hetkellä todellisuus on se, ettei takalukossa oleva Etyjin päätöksentekojärjestelmä kykene toteuttamaan edes omassa organisaatiossa tarvittavia uudistuksia.
Tiilikainen on silti varovaisen toiveikas: ”Toivoa sopii, että Etyjille olisi luvassa uusi tulevaisuus, kunhan nykyisestä kriisistä joskus päästään eteenpäin.”