Armeijan keskeyttäneet kertovat: ”Kuin huonosti järjestetyt festarit”

SK:n toimitus
Kotimaa 10.7.2009 11:00

Asepalvelukseen astuvista nuorista keskeyttää yhä useampi. Tässä kolmen keskeyttäjän tarina.

Maanantaina 13. heinäkuuta astuu palvelukseen uusi joukko varusmiehiä. Osa heistä keskeyttää, viime vuonna noin joka viides jätti leikin kesken. Syitä on monia: heikko yleiskunto, mielenterveysongelmat, ylipaino. SK tapasi kolme nuorta miestä, jotka kertovat kokemuksistaan varusmiespalveluksen keskeyttämisestä.

Varusmiespalvelus keskeyttäminen Nämä varusmiehet olivat vastaanottamassa Norjan kuningasparia Suomenlinnassa huhtikuussa 2007. Kuva Mikko Stig / Lehtikuva.

Juho, 24

”Aloitin armeijan Vekaranjärvellä vuonna 2004. En viihtynyt erityisen hyvin. Mieleeni tuli lähinnä todella huonosti organisoidut festarit.

Eniten minua häiritsi se, kuinka paljon keskityttiin kaikkiin pikku sääntöihin, jotka eivät mielestäni liittyneet mitenkään varsinaiseen sotilaskoulutukseen. Mitä merkitystä asepalveluksessa on esimerkiksi sillä, että lakanan ruutujen pitää olla suorassa? Tuntui täysin järjettömältä, miten kauan sellaisten pikkuseikkojen vahtimiseen käytettiin aikaa.

Ehdin olla armeijassa noin kuukauden, kunnes sairastuin lievään psykoosiin. Lähipiirini suhtautui intin keskeyttämiseen hyvin, enkä muutenkaan saanut tapahtuneesta negatiivista palautetta. Itse olin aluksi pettynyt, sillä ajattelin selviäväni armeijasta helposti.

Keskeyttämisen jälkeen minut siirrettiin luokkaan C, eli olen vapautettu rauhanajan palveluksesta. Sittemmin olen keskittynyt lähinnä opiskeluun, mutta en ole vielä valmistunut miksikään.

Nykyisin ajattelen, että armeija kestää liian pitkään. Sama koulutus voitaisiin antaa paljon lyhyemmässä ajassa. Toisaalta maanpuolustukseen uhrataan liikaa rahaa.

Lisäksi tuntuu, että armeija tekee kaikkensa hivuttaakseen Suomen Natoon. Esimerkiksi uusi ilmantorjunnan ohjusjärjestelmä on Nato-yhteensopiva järjestelmä, vaikka sillä on lyhin kantomatka.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että asevelvollisuus tulee säilyttää, sillä pidän yleistä asepalvelusta yhteiskunnan vakautta edistävänä tekijänä.”

Kalle, 22

”Aloitin palvelukseni Upinniemessä tammikuussa 2007. Olin jutellut kavereideni kanssa armeijasta, joten olin varautunut suhtautumaan huumorilla turhanpäiväiseen kiireeseen ja epäkäytännöllisesti järjestettyihin toimiin.

Alussa päivät kuluivat nopeasti, sillä viihdyin hyvin tupakavereideni kanssa ja kuntotestit sujuivat hyvin. Oli kuitenkin yllättävää, miten lapsellisella tavalla alikersantit pilkkasivat ja nöyryyttivät alokkaita. Luulin, että armeijassa panostettaisiin rehtiyteen ja yhteishenkeen, mutta petyin pahasti.

En lopettanut armeijaa omasta tahdostani. Palvelusaikani jäi lopulta kolmen viikon mittaiseksi, sillä minulla on ollut atooppinen iho lapsuudesta saakka. Esimerkiksi runsas hikoilu, stressi ja epähygieeniset olosuhteet saavat ihoni tulehtumaan pahasti.

Keskeyttämispäätöksen teki armeijan lääkäri, joka tutki tapaukseni ja antoi minulle lykkäystä kolme vuotta. Jos sairauteni on vuonna 2010 kutsunnoissa samanlainen, saan vapautuksen palveluksesta rauhan ajaksi.

Emme ole juurikaan puhuneet palvelukseni keskeyttämisestä ystäväpiirissäni. Tyttöystäväni oli kyllä iloinen, että armeija-aikani jäi lyhyeksi. Itse en ehtinyt pohtimaan koko asiaa, koska päätös syntyi niin nopeasti. Näin jälkeenpäin ajateltuna en koe menettäneeni mitään, eikä minulle ole koitunut harmia armeijan keskeyttämisestä.

Olen lähes varma, että seuraavissa kutsunnoissa saan vapautuksen palveluksesta. Sairauteni on pysynyt samanlaisena 4-vuotiaasta asti, ja tilanne tuskin muuttuu vuodessa miksikään. Jos saisin valita uudestaan, suorittaisin siviilipalveluksen.

Mielestäni armeijaa tulisi uudistaa. Käsitys armeijasta ’miesten kouluna’ on lapsellinen ja aikansa elänyt. Omasta mielestäni ainakin alikersanteille on annettu aivan liikaa vastuuta ja valtaa. En usko, että armeija tulee toimimaan nykyisessä muodossaan enää kovinkaan pitkään.”

Tatu, 23

”Astuin palvelukseen Upinniemessä kesällä 2004. Armeija-aika tuntui lähinnä pitkäveteiseltä. Varsinkin sodankäynnin oppitunneilla joutui todella taiteilemaan itsensä kanssa, jotta pysyi hereillä. Marssit ja muut ulkokomennukset olivat puolestaan masentavia, koska mitään jutustelua ei sallittu.

Jatkuva juoksutus ja tyhjän panttina oleminen oli todella turhauttavaa. Kun olin ehtinyt olla palveluksessa noin kuukauden, minulla todettiin rytmihäiriö sydämessä. Lopettamispäätös syntyi muutaman unettoman yön jälkeen. Kävin pitkän keskustelun armeijan lääkärin kanssa, joka totesi, ettei terveydentilani ole asianmukainen armeijaan. Sain C-miehen paperit.

Läheiseni reagoivat lopettamiseen hiukan eri tavoin. Äidinpuoleiset isovanhempani tukivat päätöstäni, koska olivat aikanaan itse nähneet, mitä sota todella on. Heidän mielestään sodassa ei ole mitään järkeä. Isäni puolestaan murjotti pari viikkoa, kunnes myönsi ettei se armeija niin välttämätön ole.

Henkilökohtaisesti armeijan lopettaminen tuntui siltä kuin elämä olisi alkanut uudelleen. Osasin katsoa asioita aivan uudesta perspektiivistä, koska palvelusaikani tuntui aivan vankeudelta. En voisi kuvitellakaan palaavani inttiin enää koskaan. Mielestäni armeija on pelkkää verorahojen haaskausta, koska en näy sotimista ratkaisuna mihinkään.

Armeijan jälkeen aloitin välittömästi kokin hommat, ja olen samalla tiellä edelleen. Kiinnostavaa on, että työpaikallani on yksitoista kokkia, joista vain kolme on käynyt armeijan.”

Teksti Netta Vuorinen

Keskustelu

Samaa mieltä kuin nimimerkki ”Tyhmä armeija”, Suomen kansa on jämähtänyt Tali-Ihantalaan, armeija taas 60-luvulle. Mitään ei uskalleta uudistaa, varmaan pääosin koska asioista päättävät päälle 50-kymppiset väh. reservin vääpelit ja halutaan pitää ”yleinen asevelvollisuus” -illuusiota yllä plus meissä jokaisessa näyttää asuvan yhä se pieni venäjänpelko.

Yleinen asevelvollisuus on tulemassa maailmalla tiensä päähän. Voidaan hyvin kysyä, että kuinka kauan nuoret miehet ovat valmiit uhraamaan n. vuoden juuri oman elämän alussa valtion orjatyölle, jota ei muualla Euroopassa edes ole. Pahimmillaan nuorten miesten opintojen aloittaminen voi siirtyä kahdella vuodella! Se on liikaa!

Kansallinen turvallisuus on tärkeä tekijä, jonka itsestään selvyys nykypäivänä hämärtää nuorten miesten maailmankuvaa. Eletään liian hyvissä oloissa,eikä ymmärretä, että ne eivät ensinnäkään ole tulleet itsestään eikä niiden jatkuvuus ole itsestään selvyys. Nyt näyttää siltä, mutta entäs kymmenen vuoden kuluttua tai vuoden?
Miksi ei koskaan haastatella sellaisia nuoria, jotka käyvät armeijan, ymmärtävät miksi se käydään ja tajuavat myös, että vain koulutettu joukko voi toimia sotatilanteessa, jonka fyysistä ja henkistä rasitusta ei pysty kuvittelemaan. Vain koulutettu joukko on johdettavissa ja pystyy jonkinlaisiin suorituksiin.
Menkää maailmalle katsomaan millaista on elää epävakaissa oloissa, ehkä näköala avartuu.

Nimim. Tulta ja verisä vaatteita rauhanturvatehtävissä nähnyt

Nuorten miesten tulisi muistaa vanha sanonta: ”Jokaisessa maassa on armeija – joko oma tai toisen.”
Suomen tulisi siirtyä palkka-armeijaan, niin saisimme puolustusvoimat, joista voimme olla ylpeitä. Ei kukaan kunnioita tällaista keskenkasvuisten vellihousupoikien itkupilliarmeijaa.

maj res, mm. juuri pari viikkoa sitten oli Etelä-Suomen Sanomissa juttu nuorista, jotka olivat juuri lopettelemassa vuoden kestänyttä palvelustaan. Ainakin siinä jutussa haastatellut tuntuivat nauttineen armeija-ajastaan ja olevan kaipaamiasi isänmaantoivoja.

Niin kuin toimituksen päivityksessäkin todettiin, en muista nähneeni aiemmin juttua armeijan keskeyttämisestä näin ihmislähtöisestä näkökulmasta vaan lähinnä tilastoja.

Olen aika samoilla linjoilla Evp:n kanssa, noinhan se yksinkertaisesti sanottuna on. Kaikista ei ole armeijaan. Mielestäni nämä haastatellut henkilöt osoittavat hyvin sen, ettei se tee heistä mitenkään sen huonompia ihmisiä eikä intin kesken jääminen ole heidän oma vikansa.

Tyhmä armeija ja Xerxes puolestaan sanoivat jo sen, mikä armeijassa itsessään mättää. Samaa olen kuullut monilta muiltakin. Koko Suomi on kehittynyt vuosikymmenten saatossa niin koulutuksen, kulttuurin kuin taloudenkin suhteen. Miksei siis myös armeija voisi uudistua?

Kävin armeijan vuonna 84 ja jo silloin porukassa oli näitä vaikeita tapauksia. Kolme palautettiin siviiliin omasta porukastani. Aika selviä mielenterveystapauksia ja yksi sydänvika olivat syynä keskeytyksiin. Ihmettelen vähän, että kutsunnoissa ei näitä vieläkään oikein havaita.

Samat mietteet Käyrärannan kanssa! Täytyy myöntää, että ihmettelen myös niitä ihmisiä, jotka menevät armeijaan, koska eivät tahdo suorittaa siviilipalvelusta, ja sitten keplottelevat itsellensä jollain tekaistulla mielenterveys- tms. vaivalla itselleen vapautuksen palveluksesta. Tällaisiakin tapauksia nimittäin tiedän muutaman. Ikävintä tuollaisessa toiminnassa on se, että se syö uskottavuutta niiltäkin, joilla on oikeastikin hyvä syy jättää palvelus kesken, tai olla menemättä armeijaan alkuunkaan.

Kavin aikoinaan armeijan. Kerran myos kertausharjoituksissa.
Nyt ajattelisin kylla toisin.
Isanmaa on muutakin kuin maa-alue.
Se kansa, jota pitaisi puolustaa, vaatisi edes jossain maarin jarkevan, yhteista etua ajatelevan poliittisen johdon. Nyt johdossa on Runoilija-Annikkeja, Kivihevosratsumiehia. Kotoutusministereita.
Ei kai kukaan vakavissaan usko naiden pystyvan hoitamaan tehtaviansa sodan olosuhteissa? Naiden naivien lapsukaisten ja oman edun kahmijoiden?
Mita muuta isanmaa on? Yhteinen kansa, yhteinen kieli?
Naurattaa. Vaikkapa Hesan kaduilla kuulle kohta enemman Afrikan murteita kuin suomenkielta.
Pitaisi olla luotettava ekonomia mika tukisi luotettavasti sotaakayvaa maata.
Lisaa naurua. Tuskinpa Kiinasta kasin paljon sodan kustannuksia makseltaisiin.

En vihannut armeijaa. Olihan siella kaikenlaista turhaa, mutta kylla myos asiantuntevaa koulutusta.
Syyt sivariksi olisivat ihan muualla.

PS. Kivihevosratsumies oli aikoinaan ihan presidenttiehdokkaana. Koko vaalikamppailun ajan sotilaspassini oli lahella poytalaatikossa. Mikali Ratsumiehesta olisi tullut pressa, olisin marssinut sotilaspiiriin. Olisin sanonut sotilasvalai irti. Kumpikin olisi paassyt tai joutunut linnaan.
Eipa tullut pressaa. Meediot sotkivat presidenttipelin.

Armeijan koulutus on myös sodan olosuhteiden opettamista, ei vain ase- ja sotataitojen. Vaikeus on vain, että sen simulointi on pakostakin keinotekoista.
Turhannäköisten pikkuasioiden hinkkaaminen ei vain opeta säntillisyyttä, jota ei vapaaehtoisesti useimmilta synny, vaan kun herätetään niiden rikkomisen pelko, se kiinnittää käskettävän käskijään lujasti.
Turha odotus taas ja heti seuraava kiire kuvaavat odotuksen epätietoa ja sen katkaisevaa toimintaa. Sen kuluttavaan vaikutukseen halutaan sotilas totuttaa.
Tämä kaikki voidaan kyllä tietää, mutta ei se sitä siedettävämmäksi tee. Ja on mahdollista, ettei siihen todellisen aiheen tullessa motivoidu yhtään paremmin.

Ehka keskeyttaneiden joukossa on myos niita jotka ovat historiaa lukeneet ja vaarinsa tai muiden veteraanien juttuja kuunnelleet.
Kaikkia tarvittiin silloin kun piti asettaa nuori ruumis Stalinin panssareita vastaan.

Kun sota oli ohi, muuttui aani kellossa. Veteraanien paalle kaadettiin p****aa, latinaksi faeces.
Kaatelijana silloiset, koloistaan nousseet niljakkeet, poliitikot. Heita tuki vasemmistolainen nuoriso. Nyt tama silloinen nuoriso on korkeimmilla poliittisilla paikoilla. Teema oli:”Mitas menitte. Olisitte liittyneet tyovaen yhteiseen rintamaan”. Ei edes Mannerheim-ristin ritareita kelpuutettu Itsenaisyyspaivan juhliin presidentinlinnaan.

Ehka joku keskeyttaneista on paatynyt sellaiseen lopputulokseen ajattelussaan etta mahdollisen tulevan sodan paatyttya kohtelu on samanlaista. Uskon, etta nain siina tulisi kaymaan.
Peruste on mielestani vedenpitava ja vankka.

Mikali sitten kellaan sellaista perustetta kieltaytymiselleen on. Toivon, etta on.

Nimimerkille Xerxes:

Yhtenä esimerkkinä yleisestä asevelvollisuudesta Euroopassa on Sveitsi. Muutama fakta heidän järjestelmästä, kun tuntuu että meillä täällä heitellään mukamas faktoja (kuten ei muuallla Euroopassa harrasteta tämmöistä nuorten miesten ”orjuuttamista”.
– Peruskoulutus miehistölle 21 tai 18 viikkoa
– 6 tai 7 kertaa 19 päivän kertausharjoitus (Mikäli asevelvollinen ei osallistu kertausharjoitukseen joutuu maksamaan valtiolle ”sakkoja” (3% vuosituloista)
– kertausharjoitusvelvoite päättyy 30 vuotiaana (miehistö ja aliupseeristo)
– Siviilipalvelus 1,5 kertainen asepalvelukseen verrattuna
– Asepalveluksesta kieltäytyneille 18 kuukauden vankeusrangaistus
– Asevelvolliset säilyttävät henkilökohtaiset aseet kotona (vuoteen 2007 myös ns. hälytyspatruunat).

Ja niin, jos meillä oli se Venäjän pelko niin jokainen voi arvioida Sveitsin kansassa olevaa ”pelkoa”, vai olisikohan kysymys jostakin muusta? Jokainen tietysti voi uskoa mihin haluaa, mutta faktat kannattaisi selvittää, ennen kun höpisee perättömiä.

Kyllähän siitä armeija ajasta voi ehkä nauttiakin jos kohdalle sattuu järkevästi käyttäytyviä alikersantteja, tupakavereita ja hyvä koulutus.
Ja on terve, ettei ole mitään sairautta. Sairaudet niin yleisiä , jotka estävät armeijassa olon.
Mutta kun sattunut huonompi kohtalo kohalle, perkele. En minä valinnut koulukiusaamista kohalleni ja sen takia tulleita mielenterveysongelmia ja niistä johtuvaa jännittämistä. jonka takia jouduin intin keskeyttämään ja sain 2 vuoden lykkäyksen ja jälkitarkastus ja C. Sain valita suoritanko vai enkö .
C-luokka terveydellisin syin on mielestäni hyväksyttävämpi kuin sivarin lusiminen.

Jos joutuu keskeyttämään terveydellisen syyn takia, ei siinä ole kyse siitä ettei ymmärtäisi miksi asevoimat on olemassa ja mitä varten. Jos on esim. saanut paniikkihäiriön riesakseen ja sen takia joutuu keskeyttämään sitten morkataan isänmaallisuuden puutteesta tai surkeudesta. Ei sairaudet ole mitään tekosyitä, vaan ihan oikeita elämää haittaavia ongelmia.

Evp kirjoitti juuri niin kuin pitäisi toimia, eli koulutetaan vain terveet miehet fyysisiin tehtäviin. Mikäli jollakin on lievempi sairaus, joka ei olenaisesti estä kuin fyysisen koulutuksen, niin minusta hänellä tulisi olla oikeus toimia muissa armeijan hallinollisissa tehtävissä Pitäisi muistaa vanha sanonta, että toiset ne ruumiit tekee ja toiset pesee. Jokaisen itseänsä kunnioittaman Suomalaisen nuoren miehen tie vie armeijaan. Mitä olisi tapahtunut vuonna 1939 marraskuun 30 päivä kun vihollinen hyökkäsi Juntusrannasta Suomeen. Ilman Mannerheimin kaukonäköisyyttä ja hänen tekemiensä toimia Suomen armeijan hyväksi emme olisi maatamme pystyneet puolustamaan, vaan olisimme olleet samassa veneessä Virolaisten heimoveljiemme kanssa ja saaneet elää siinä samassa kurjuudessa kuin hekin. Olennaista ehkä on, että kun Mannerheim kävi vuonna 1938 pyytämässä määrärahoja Suomen armeijalle, niin hänelle sanottiin etteihän nykyaikana voi sotaa syttyä ja ettei rahaa heru. Mannerheimin uhattua erota Ylipäälikkyydestä hänelle suostuttiin antamaan pieni määräraha johon hän juuru ja juuri suostui. Mikäli rahaa olisitullut enemmän varusteemme olisivat olleet paremmat ja talvisota olisi luultavasti kestänyt vähemmän aikaa ja säästänyt Suomalaista verta. Mitä aliupseereihin tulee pitäisi heidät valita todella harkitusti. Mottona tulisi olla, että kaikkia kohdellaan samanvertaisesti ja oikeudenmukaisesti. En voi millään ymmärtää, että joku esim. ryhmänjohtaja simputtaisi alaisiansa. Tosipaikan tullen hän ei ainaklaan ryhmänsä kanssa saisi paljoakaan aikaan. Kaikkien armeijan upseereiden tulisi toimia alaisiansa kohtaan oikeudenmukaisesti ja kovassa paikassa esim. taistelutilanteessa olla esimerkkinä heille. Näillä toimenpiteillä ryhmänjohtaja vahvistaisi luottamustaan ja saisi aikaiseksi miehistön joka toimisi tehokkaasti taistelussa. Suomi on hyvä maa ja sitä kannattaa puolustaa. Turha kuvitella ettei nykyaikana konflikteja voi tulla – on vain ajan kysymys koska ja mikä on valmiutemme silloin. Natoon kannattaisi mennä, koska sillä saisimme puolustuksemme vahvalle pohjalle ja varmistaisimme uskottavuuttamme puolustuksemme suhteen. Ei ketään nuorta Suomalaista miestä tällöin pakotettaisi Natoon vaan kyllä he kaikki olisivat vapaaehtoisia. He osallistuisivat myös tätä kautta maailman rauhanturvaamis tehtäviin. Lopuksi moni varmaan tietää mikä on maailman ohuin kirja, kerrotaan se nyt kuitenkin no sehän on Ruotsalaiset sotasankarit!

Jotta järjestelmä todella toimisi oikein, myös siviilipalvelus tulisi olla yhteiskunnan turvallisuutta hyödyttävää toimintaa.
Nykyinen siviilipalvelus lähtee yksilön ajankäytöstä. On väärin, että siviilipalvelusmiehiä käytetään kirjastoissa halpana työvoimana tai heidän annetaan hoitaa opintojaan paöveluksena muun tekemisen puutteessa.
Koulutus on uudistettava päämäärätietoisesti. Jokaiselle siviilipalvelusmiehelle sodan ajan sijoitus ja säännölliset kertausharjoitukset. Silloin se on todellinen vaihtoehto.
Puolustusvoimat joutuvat kilpailutilanteeseen, siitä ei ole muuallakaan ollut haittaa. Aseelliseen maanpuolustukseen edelleen menisivät ne terveimmät ja kyvykäimmät – siitä nousee myös sen puolen taso, koska näitä ”lieviä psykooseja” ei siellä olisi.

Palkka-armeija olisi hyvä ratkaisu. On naurettavaa pakottaa nuoret miehet asepalvelukseen tuhlaamaan aikaansa ja hyviä opiskeluvuosiaan. Asepalveluksen pituuden voisi puolittaa, tuskin siellä siltikään mitään olennaista jäisi oppimatta. Armeijan henki tuntuu olevan liian itseriittoinen, eikä se vaikuta perustuvan rehtiyteen ja ryhmähenkeen, kuten haastateltavakin jutussa totesi. Liikaa aikaa menee egojen pönkittämiseen ja turhien pikkuasioiden nypläämiseen.

Ylipitkä siviilipalvelus ei ole oikea vaihtoehto intin käymiselle.

Kiitokset nimimerkille Kirsikka,paremmin ei voi asiaa ilmaista.

Ei kai armeijan koulutus ole vain sotaa varten, monissa rauhanajan operaatioissa tarvitaan koulutettua, suunnitelmallisesti toimivaa ryhmää eli armeijaa, joten sen tarpeellisuutta voi miettiä muultakin kuin sodan kannalta. Koulutuksen ajan- ja asianmukaisuus on sitten toinen asia. Ei aina ole kyse itkupilleistä, vaan siitä että omatkin aivot omaava ihminen ei todellakaan pysty hyväksymään kaikkea älyttömyyttä. Jo muutamasta kommentista näkee, että keskeyttämisien syyt ovat todellakin muu itkeminen.
Työelämässä toimintatapoja on pakko uudistaa jotta homma toimisi, ei 50-luvun metodit sellaisenaan enää toimi. Miten armeija voisi olla poikkeus? Puolustusvoimat on niin monen hyvin palkattu suojatyöpaikka, että niitä varjellaan viimeiseen asti. Jos armeija olisi, jos ei nyt tulosvastuullinen niin ainakin kuluvastuullinen yksikkö (jota verorahoin ylläpidetään) muutokset olisivat pakollisia.

Olen sitä mieltä, että kaikkien olisi käytävä armeija, Ne jotja eivät sovellu aseelliseen palveluun
niin heille annetaan muuta sodanajan olosuhteisiin sisältyvää koulutusta. Ja sitä on varmaan-
kin olisi vaikka kuinka paljon aiheiltaan. Eli 4 kk kaikille ja aseelliseen palvelukseen sitoutuneet
nykyisillä ajoilla Sivarit mukaan 4 kk:lla. Talous, lääkintä, kuljetus ja taisteluväline puolet tarvit-
sevat mielettömästi apulAISIA. Näin ei kenenkään tarvitse hävetämitään.

Suomen koulutustaso oh kauttaaltaan maailman huippuluokkaa, Senpä takia kaikki aliupseerit
olisi koulutettava ryhmä ja joukkueen johtajatasolle. Parhaat aliupseerit johtasivat joukkueita
ja olisi valmiudet komppanian johtamiseen. Nuoret upseerit johtasivat komppanioita ja olisi
valmiudet pataljoonien johtamiseen. Aliupseeri- ja upseerikoulutusta olisi asteella nostettava
ylöspäin. Sekä kaikki nuoret miehet kävisivät aseellisen tai aseettoman palveluksen. Aseeton
palvelus kestäisi 4 kk ja olisi joukko-osastoissa erillisenä koulutusyksikkönä, Koulutus olisi
fyysisesti helpohkoa ja opettaisi heitä sodan ajan huollon apumiehiksi tms:iin tehtäviin. Olen
aivan varma, että kriisitilanteessa kaikkia tarvitaan.

Vuodet vierivät, mutta eipä ole SA miksikään muuttunut. Itse kävin intin -77 – -78 (11 kk), ja näistä lapsellisista alikessuista täsmälleen samat kommentit kuin Kallen kirjoituksessa. On se kumma kun armeija osaa vuodesta toiseen valikoida varusmiesjohtajiksi kaikkein luonnevikaisimmat yksilöt.

Puolustusvoimat on kerta toisensa jälkeen vakuuttanut, että pennalismi varusmiesten koulutuksessa on historiaa, mutta tosielämässä se elää ja voi hyvin.

Totean vain että minun koulutus oli erittäin kurinalainen mutta myös palkitseva. Sanoisin sitä mieskouluksi.

Nuo kuvan sotilaat eivät voisi mitenkään olla komppaniastani, sillä heidän lahkeensa eivät menisi läpi edes ruokajonossa ja kenkien nuhjuisuus näkyy noinkin pienestä kuvasta. Baretit ovat erilailla. Kuningasparia kuitenkin odotellaan ja näytetään Angolan kapinallisarmeijan puskasisseiltä.