Keskustelu mediamaksusta on vellonut jo niin kauan, että kypsymättömimpien mielipiteiden luulisi jo karsiutuneen.
Turha luulo.
”On väärin, että joutuu maksamaan Yleisradion palveluista, jos ei itse käytä niitä”, jaksavat markkinamekanistisen maailmankuvan sisäistäneet pässit yhä vain nurista yleisönosastoilla.
Tarkemmin ajatellen pässin titteli kuuluu medialle. Jos media ei pysty välittämään paremmin tietoa yhteiskunnallisista perusasioista, käy juuri näin, että ”vastinetta rahoille” -kansalaiset joutuvat nolaamaan itsensä julkisesti.
Mistä tuo kuluttajuuden ja asiakkuuden eetos oikein tulee? Eihän Yle ole kauppias, joka myy kansalaisille ohjelmiaan. Yle on puolueettomuuteen ja riippumattomuuteen pyrkivä instituutio, joka pitää osaltaan yllä moniäänisyyteen ja tasa-arvoon pyrkivää yhteiskuntaa.
Jokainen käyttää ”Ylen palveluita” ihan vain kävelemällä vapaasti kadulla.
Jos se on niin vaikeaa ymmärtää, lähetettäköön tulevaisuudessa kaikille konkreettinen tuote vastineeksi mediamaksulle: rintanappi, jossa lukee ”Tämän pinssin ostamalla olen osallistunut demokratian kustannuksiin”.
Asiakkuusajattelun lisäksi keskustelussa haamuilee talouskohtaisen tv-lupamaksun perinne.
Lupamaksu jää lähivuosina historiaan, mutta vuosi sitten ns. Lintilän työryhmäkin päätyi esittämään sen korvaajaksi nimenomaan talouskohtaista mediamaksua.
Tv-luvasta tuttu epäoikeudenmukaisuus siis säilyisi: pienituloinen yksineläjä maksaisi yhtä monta euroa kuin miljonääripariskunta.
Verotukseen perustuva Yleisradion rahoitus olisi siinä mielessä johdonmukainen, että muustakin yhteiskunnan ylläpidosta maksamme kykyjemme mukaan.
Viestintäministeri Suvi Lindénin (kok) viimeviikkoinen kanta, budjettirahoitus, vaarantaisi kuitenkin yhtiön puolueettomuuden. Kuvitteleeko joku, että Yleisradion ajankohtaisohjelmilta olisi odotettavissa kovinkin ärhäkkää kulloisenkin valtapuolueen (eli ruokkivan käden) etujen vastaista yhteiskuntakritiikkiä?
Onkin merkillistä, ettei Lintilän raportissakin esiteltyä ”henkilökohtaista veroa” ole kehitelty loppuun asti. Maksu olisi tasasuuruinen mutta tulojen mukaan porrastettu, se kerättäisiin verotuksen yhteydessä ja se ohjautuisi omaan rahastoonsa.
Käytännössä keski- ja hyvätuloisten verotus kiristyisi, sanoo raportti. Sietämättömästi vai hitusen? Se olisi olennainen tieto päättäjille.
mediamaksu , Yle , kuluttajat
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Niin mahtaakos toimittaja tietää mikä taho nykyisellään määrittää TV-maksun suuruuden ja sitä myöten YLE:n rahoituksen? Se taho ei ole YLE eikä mikään virkamiestaho, vaan erittäin poliittinen taho. Laki valtion televisio- ja radiorahastosta, nimittäin määrää, että TV-maksun suuruudesta päättää valtioneuvosto. Näin ollen suoraa budjettirahoitusta vastaan kohdistamaltasi argumentilta katoaa aika tehokkaasti pohja.
No mutta onhan siinä aika olellinen ero onko kyse valtion ”omista” rahoista vai joka talouden, tai tulonsaajan maksamasta maksusta. Jos vaikka halutaan supistaa ylen budjettia, koska ylen tuottama sisältö vaarallisesti kritisoi milloin minkäkin hallituksen harjoittamaa politiikkaa, niin on se huomattavasti helpompaa jos se voidaan tehdä budjettineuvotteluissa, perustelemalla että ”ei oo varaa”. Mediamaksun tai -veron leikkaamista ei noin vaan perustella, ilman että alkaisi vaikuttaa epäilyttävältä touhulta kirkkaammassa päivänvalossa tarkasteltuna.
En tiedä onko Suomi niin korruptoitunut maa
että budjettineuvotteluissa olisi tuonlaisia juonitteluja, mutta siihen pitää kuitenkin olla varautunut. Valtion budjetista erillään olevalla rahoitusmallilla oltaisiin varautuneempia siihen.
Ja olen ehdottomasti samaa mieltä että kaikki realistiset vaihtoehdot olisi näkyvämmin esillä ymmärrettävässä muodossa.
En haluaisi tituleerata mediatoimittajaa pässiksi, vaikka hänen mielipiteensä tuntuukin kypsymättömältä.
Ylen tv, toisin kuin radio, on paisunut tehottomaksi instituutioksi, jonka ohjelmatuotanto saa osakseen oikeutettua arvostelua ja jonka pyrkimys puolueettomuuteen jää usein puolitiehen.
Olipa maksu tai vero minkä niminen hyvänsä, vastinetta rahoilleen ei koe saavansa varsinkin kun netissä on maksutta tarjolla ainakin yhtä tasokasta journalismiä. Toimittajakin sopisi paremmin tv:n hommiin kuin SK:n palkkalistoille.
Onhan yle nyt ainakin teoreettisesti melko puolueeton. Tuottamasta sisällöstä päättää vapaasti toimittajat, tuottajat ja kanavapäälliköt. YLE on riippumaton valtionvallasta (rahoitus tulee suoraan joka taloudelta, eikä budjettineuvottelujen kautta jossa hallituksella olisi valtaa ”näkymättömästi” puuttua ylen tuottamaan sisältöön) sekä markkinavoimista (yle on vapaa tuottamaan ohjelmaa joka ei myisi mainosaikaa). Tämä on jo mielestäni aika hyvin ihan demokratiaa ja sananvapautta ajatellen. Tykkääkö sitten ylen tuotannosta niin se on makuasia. Mutta yle organisaationa voisi varmaan olla tehokkaampi, totta.
Susan Heikkinen, olemmekohan lukeneet saman maan kansalaisten kommentteja? Olen kahlannut niitä aikamoisen määrän ja liki puolet on hyvin perusteltu. Toki joukossa on muutama juoppo tai pysyvästi onnellinen, kuten pitääkin olla - hattua kohottaen seuraavaa lukemaan.
Tässä kooste kansan kommenteista.
Loogisin on valtion budjetista rahoitettava, kuten Linden ehdottaa ja SDP:lle kelpaa. Päällystakki tarvitaan muodottomaksi pöhöttyneen Ylen päälle. Ellei, kohta se on kuten autokatsastus tai Fingrid. Ahneudella ei ole äärtä, jos saa vapaat kädet rahastaa.
Oikeudenmukaisin olisi maksukortti, mutta
se on realistinen vasta digiboxien uusimisen yhteydessä, jolloin vaatimuksena maksukorttivalmius. Silloin maksaa joka katsoo. - Taitais tosin kaatua Yle vuodessa… Jatkossa voisi olla valtion budjetista peruskanava ja Sasin hellimä ”kansallinen kulttuuritarjonta”, kuten vaikkapa lautakasat ja tanhut, maksukortin taakse.
Joka kiinteistöstä perittävä tv-piilovero on kuin neuvostoliittolainen sovellus. Saman logiikan mukaan sitten kait laskutetaan joka taloudesta sanomalehti, dieselvero, auton käyttömaksu, kalastuskortti, ruuhkamaksu jne, käytti tai ei.
Lintilä, Kalli & co ovat käsittämättömän naiveja - vai kärkkyvätkö itselleen jotain palkkioautomaattia? Näkökulma heillä on vain Ylen suunnasta, ei kansalaisen silmin. Piilovero kompensoitaisiin sosiaalisena tukena sokeille, kuuroille, varattomille. Sallikaa minun nauraa. Mistä ensinnä yhteiskunta säästi edellisen laman aikana? Eläkkeistä, lapsilisistä. Eero Lehti vaatii pöhötaudin hoitoa. Väkeä on paljon liikaa.
Vielä yksi arvio. Jos esittelevänä ministerinä ei olisi vaalea nainen, päättäjät käyttäytyisivät ihan toisin :-)
Eetwartti. Toitotat samaa asiakkuuden mantraa tajuamatta, että juuri se on ongelma.
Kansa EI HALUA, että sitä sivistetään. Siksi ”maksan mitä käytän” ei ole tälle kansalle hyväksi. Luepa kolumni ajatuksella vielä uudelleen.
Eetwartti ei selkeesti ole ymmärtänyt sanaakaan mitä Heikkinen blogissaan kirjoitti.
Todella kummallinen kirjoitus Susanilla. Lapsellinen näkemys maailmasta.
Sitä paitsi Lintilän työryhmän päätehtävän piti olla julkisen palvelun tehtävän miettiminen, ulos tuli älytön mediamaksu.
Onko Ylen tehtävä ihan oikeasti toimia joka kanavassa viihdettä tarjoten kansalaisille maksoi mitä maksoi?
Ei tuo ainakaan mitään demokratian promovointia ole.
YLE maksaa yhtä paljon kuin ympäristöministeriön hallinnonala. Kumpikohan mahtaa olla tärkeämpää?
”Keskustelu mediamaksusta on vellonut jo niin kauan, että kypsymättömimpien mielipiteiden luulisi jo karsiutuneen.
Turha luulo.”
Aluksi Susan esittää teesin, ja sitten todistaa sen omilla mielipiteillään. Omavoimaista logiikaa :-)
Yle-rahoituksesta keskustellaan nykyään reaaliajassa. Kun poliitikko erehtyy sanomaan mietteitään ääneen, saa tuuliviirin tai takinkääntäjän leiman. Toki menneinäkin aikoina päättäjien mielipiteet muuttuivat, mutta niitä ei uutisoitu on-line, muutaman tunnin välein.
Varauksellisuus tv:n ja radion kaltaiseen passiiviseen tiedonjakoon tehtävissä investoinneissa on paikallaan. Pöhötauti on vaivannut pitkään. Rahoitus edellyttää valvontaa. Onhan sellainen monopoli-Alkossakin.
Yleen kohdistuu vahvoja tunnekokemuksia Ruotsi-Suomi maaottelusta lautakasoihin. Aika harvoin perätöntä uutista pyydellään omaaloitteisesti anteeksi.
””On väärin, että joutuu maksamaan Yleisradion palveluista, jos ei itse käytä niitä”, jaksavat markkinamekanistisen maailmankuvan sisäistäneet pässit yhä vain nurista yleisönosastoilla.”
Maassa, jossa nuorisosta 70% koulutetaan korkeakoulututkintoon, jonka peruskoulu tuottaa hyviä oppimistuloksia ja jossa koko kansa osaa käytännössä lukea, on hankala perustella yhden mediayhtiön olemassaoloa sillä, että kansaa pitää pakollisesti sivistää.
Siksi on aivan loogista, että nuoret sukupolvet, joilla on verkkotiedon ja sanomalehdistön ohella mahdollisuus katsella niitä muita toistakymmentä kotimaista
televisiokanavaa - jotka eivät villeistä huhuista poiketen lähetäkään ympärivuorokautisesti Big Brotheria - eivät niele vanhakantaisia perusteluita miksi valtiollisesta (so. sosialistisesta) tiedonvälityksestä tulisi maksaa.
Ihmisten kutsuminen ”pässeiksi” on mielestäni harvinaisen sivistymätöntä, vaikka toimittaja sattuisikin olemaan nuorempi tapaus. Toivoisin Susan Heikkiseltä käytöstapoja.
Miksi tämä muuten oli normaalilla palstalla? Yleensä näiden lukioikäisten toimittajien teksti julkaistaan tuolla Megafoni-osiossa. Ymmärrän Suomen Kuvalehden halun kutsua heitä ”toimittajiksi”, mutta on suotavaa pitää jonkinlainen hajurako ammattilaisiin.
Kannattaisi, Kalevi A, ehkä tutkailla toimittajan taustoja hiukan tarkemmin ennen kuin rupeaa tuomaroimaan kuka täällä on ammattilainen, kuka ei. Kysymys ei myöskään ole mistään lukioikäisestä tytönheitukasta, vaikka kuinka naispuolinen toimittaja onkin. Mm. toimittajan taannoinen kirjoitus väestönkasvusta muutaman viikon takaisessa lehdässä oli paras lukemani juttu pitkään aikaan.
Hyvä kirjoitus Heikkiseltä: Osui näköjään monen lukijan hermoon, vaikka kritiikki kohdistuukin lopulta mediaan eikä niinkään meihin tavallisiin tallaajiin. Taisi olla tarkoituskin? :)
”Yleisönosastojen nurisijat nolaavat itsensä”
Voi olla, mutta he ne edustavat 3/4 kansalaisista joita varten ja joiden vuoksi tämä yhteiskunta on olemassa ;-)
Kiitos toimittajalle hyvästä kirjoituksesta!
Erinomaisena suorituksena pidän YLEn roolin kiteyttämistä yhteiskunnassa noin selkokieliseen muotoon.
Tuo pitäisi liittää kaikkiin ylestä kertoviin esitteisiin ja manuskoihin, joita talolla ei varmasti ole nykytilanteessa varaa kustantaa.
Kun sen lukee ja ymmärtää, on vaikea enää ymmärtää suurimpia yle-vihaajia. Hehän ovat todellakin kaikesta päätellen avoimen yhteiskunnan vastustajia matkalla kohti matrix-big-brother yhteiskuntaa ihan omaa tietämättömyyttään (lue= idioottimaisuuttaan).
YLElle kohtalon kysymys on selvittää miten näin on päässyt
käymään. Tässä vähän apua ajatuksiin jos vaikka joku yleläinen isopällikkö sattuisi lueskelemaan.
1) 1980-luvulla maailmamme alkoi viihteellistyä yhä voimakkaammin sähköisen median kaupallistuessa (joka oli hieno asia)
2) 1990-luvulla kaupallinen kone oli jo huippuunsa viritetty, viihdettä kansalle (leipää ja sirkusHUVEJA)
3) 1990-luvulla YLE jäi suorittamaan vanhaa rooliaan johdon ymmärtämättä että kasvava osa kansasta kaipasi media-annokseensa runsaasti viihteellisyyden rusinoita
4) 2000-luvulla viihde on vakiinnuttanut asemansa jokapäiväisenä leipänä 5/6 kansalaisille.
5) YLE on vasta Jungnerin aikana herännyt tajuamaan että maailma on muuttunut. Viihteellisyyden merkitys on ollut kasvussa.
Ratkaisu: YLE voi toteuttaa tehtäväänsä edelleen mutta se on tehtävä kansan viihtymisen tarpeita ymmärtävällä tavalla. Paljon on ohjelmaformaatteja keksimättä ja sivistävän viihteen kiviä kääntämättä.
Tsemppiä YLElle, jotta meillä olisi parempi Suomi.
Ensinnäkin, miten YLEn voi väittää olevan puolueista riippumaton? Sen toimintaahan säätelee politiikoista koostuva hallintoneuvosto. YLE on kyllä eduskunnasta osittain riippumaton, mutta ei puolueista. Koska eduskunta edustaa kansaa ja puolueet ovat etujärjestöjä, onko tämän kaltainen riippumattomuus edes toivottavaa? Riippuvuus eduskunnan vahvistamasta budjettirahoituksesta ja sen kautta julkisen palvelun määrittely on paljon nykyistä parempi vaihtoehto.
Toiseksi, meillä on jo olemassa verojärjestelmä joka on hiottu vuosien varrella ja jota tullaan virittämään tulevaisuudessakin, kansalaisten
valitseman eduskunnan tahdon mukaisesti. Uuden verojärjestelmän rakentaminen nykyisen rinnalle on kyseenalaista ja tuhlaa valtion (siis meidän kaikkien) resursseja.
Kolmanneksi, mainittu työryhmä ei edustanut kansalaisia tasapuolisesti vaan oli lähinnä YLE-sidonnaisten poliitikkojen lobbausryhmä joka ei noudattanut muuten valtionhallinnossa käytettäviä jääviyssäädöksiä. Tiedän, että tästä voidaan keskustella pitkään, mutta useimmilla työryhmän jäsenillä näytti olevan joko oma tai edustamansa järjestön etu mukana päätöksenteossa. Siis tarvittaisiin uusi, puolueeton työryhmä miettimään ratkaisuja, ja sen ei tarvitsisi rajoittua pelkästään rahoitukseen, vaan koko YLEn tehtäväjako ja organisaatio voitaisiin katsoa läpi. Miksi vain YLEn tulojen järjestämisestä on keskustelua, mutta ei siitä mitä sillä rahalla tehdään ja kuinka paljon sitä oikein tarvitaan?
Olisi jo aika käydä perinpohjainen keskustelu siitä mitä me kansalaiset haluamme YLEltä, mistä olemme valmiita maksamaan, ja miten se saavutetaan.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Hetkinen tilausta käsitellään.
lempi kirjoitti:
Jos keskustelua Ylen rahoituksesta halutaan käydä julkisesti voitaisiin kaikista olemassaolevista realistisista vaihtoehdoista tehdä oikea kooste, jonka pohjalta asiaa voitaisin pohtia.