Zbigniew Brzezinskin uusi kirja Strateginen visio on tutkielma tulevasta heikon Euroopan, heikkenevien Yhdysvaltojen ja nousevan Kiinan vuosikymmenestä. Se avaa vanhan lännen ongelmat, ei lupaa hyvää, mutta ehdottaa, mitä pitäisi tehdä.
Brzezinski on arvostettu amerikkalainen ulkopoliittinen ajattelija ja professori, joka toimi presidentti Jimmy Carterin turvallisuuspoliittisena neuvonantajana.
Kylmän sodan jälkeen Neuvostoliitto romahti, Euroopassa säästettiin puolustuksesta, Kiina oli vasta tuleva suuruus mutta Yhdysvallat piti varustelutasonsa. Tuolloin visioitiin Yhdysvaltojen johtamaa demokratian ja markkinatalouden voittokulkua koko maapallolla.
Mutta sitten tuli 9/11 vuonna 2001. Siihen Yhdysvallat vastasi Irakin sekä Afganistanin sodilla ja tuhlasi näin rahansa sekä arvovaltansa.
Perinteisen lännen heikentyessä Kiinan tuotanto tavoittaa Yhdysvallat noin 2030 ja Venäjänkin voima on ollut palautumaan päin. On laskettu, että perinteinen länsi tuottaa nyt 50 prosenttia ja kuluttaa 60 prosenttia maapallon tuotannosta. Tämä alijäämä on rahoitettu lainalla, mutta se tie on kuljettu loppuun. Nykyinen finanssikriisi kertoo sopeutumisen alkaneen ja muutos tulee ravistelemaan maailmaa vielä pitkään.
Brzezinskin mukaan Euroopalla on edessään mahdollinen yhdentekevyys ja amerikkalainen unelma uhkaa kuihtua. Tällä menolla maailma ei ole kymmenen vuoden päästä Kiinan johdossa vaan kaaoksessa. Kiina ei ole niin nopeasti valmis ottamaan Yhdysvaltojen paikkaa johtavana valtiona.
Kun Yhdysvaltojen ja Euroopan voima ehtyy, vaarana on historiallisten paineiden purkautuminen. Vaaravyöhykkeessä ovat esimerkiksi Georgia, Taiwan, Etelä-Korea, Valkovenäjä, Ukraina, Afganistan, Pakistan ja Israel. Samaan listaan kuuluisi myös kylmän sodan jälkeen pohjoisessa Euroopassa saavutettu vakaus, jonka osana on Yhdysvaltojen halu ja kyky antaa takuut Baltian maille ja Norjalle.
Vaikka internet on nostanut maailmassa poliittista tietoisuutta, riittävän vahvan johdon puute vaarantaa myös ihmiskunnan yhteisten asioiden hoitoa: avaruutta, meriä, arktisia alueita, ilmakehää ja ilmastonmuutoksen hallintaa, vesivaroja, tietoverkkoja sekä ydinaseiden valvontaa.
Brzezinskin mukaan jokainen eteensä katsova valtio pohtii nyt, mitä tästä seuraa ja miten uudessa maailmassa eletään. Klassisen geopoliittisen ajattelun mukaisesti hän muistuttaa Yhdysvaltojen presidenttiä siitä, että pallo on pyöreä. Yhdysvalloilla on oltava johdonmukainen strategia koko Euraasian mannerta varten, eli ei vain Kiinaa, vaan myös Eurooppaa ja Venäjää.
Euroopassa vahvistuva Saksa ja heikkenevä Italia rakentavat nyt kahdenkeskisiä erityissuhteita Venäjään. Se hermostuttaa Puolaa, Tšekkiä ja Baltian maita. Ranska liputtaa EU:n puolesta, joka kuitenkin uhkaa heiketä. Englanti karkaa omille teilleen ja korostaa atlanttista yhteyttä.
Aasiassa jotkut kiinalaiset ovat jo tuoneet esiin ekspansiivisia asenteita ja puheita mallinsa ylivoimaisuudesta. Mutta Aasiassa on monia muitakin väkirikkaita ja kehityksen alkuun päässeitä valtioita, joilla on keskenään ja Kiinan kanssa monia avoimia kysymyksiä.
Brzezinski ei halua Yhdysvallat-Kiina-akselia maailmaa hallitsemaan mutta ei myöskään suosittele Kiinan patoamista, kuten Neuvostoliitolle tehtiin toisen maailmansodan jälkeen. Hän kehottaa Yhdysvaltoja pitämään kiinni sitoumuksistaan Japanille ja Taiwanille. Päätehtävä on kuitenkin edesauttaa Aasiassa vakautta sekä tasapainoa, mutta siten, ettei sekaannuta suoraan maanosan ongelmiin.
Yksi avain tälle tielle kohti ”yhteistyön Aasiaa” on Israelin ja Palestiinan ongelman kestävä ratkaisu.
Maailmanjärjestyksen ”vakaata ydintä” Brzezinski etsii ”laajemmasta lännestä” eli Yhdysvaltojen, Euroopan ja Venäjän radikaalista lähentymisestä. Tästä tulisi töitä myös EU:lle ja Natolle. Kaikkien kolmen on parannettava sekä sosiaalista eheyttä että kilpailukykyä. Tässä ne voivat auttaa toisiaan.
Brzezinskin tulevaa rauhan ja hyvinvoinnin ihmiskuntaa siis kannattelee keskeisesti kaksi asiaa tiivistyvä ”laajempi länsi” ja ”yhteistyön Aasia”. Tämä visio tietenkin pyrkii löytämään Yhdysvalloille paikan ja roolin tulevassa reaalimaailmassa. Se kuitenkin toteutuu vain, jos muutkin alueet hyötyvät.
Myös Suomessa Brzezinskin johtopäätöstä on syytä pohtia sekä Suomen että ihmiskunnan kannalta. J. V. Snellmania mukaillen kansakunnan pyrinnöt menestyvät kun ne yhtyvät ihmiskunnan edistykseen.
Maapalloa pohjoisesta katsoen Euroopan Unionin jäsen Suomi sattuu olemaan laajemman lännen keskustassa. Maantieteellisesti Eurooppamme, Venäjän ja Yhdysvaltojen muodostaman kolmikon keskinäiset suhteet myös ratkaisevat ympäristömme vakauden. Suomen etu on edistää tämän strategisen kolmikkomme hyviä suhteita eli Brzezinskin laajempaa länttä.
Nykyinen kehityssuunta merkitsee Euroopan voimavarojen hupenemista ja Yhdysvaltojen vetäytymistä yhä enemmän Tyynellemerelle ja kohti Kiinaa, pois myös pohjoisesta Euroopasta. Täällä alueen vakauteen vaikuttaa nyt osaltaan myös Suomen maavoimia ja aluepuolustusta radikaalisti leikkaava uudistus. Se tehtiin ilman ajanmukaista arviota turvallisuusympäristön kehityksestä.
Brzezinskin visioima laajempi länsi vastaa siis suoraan Suomen tarpeisiin, kun sen pääidea on parantaa Euroopan Unionimme, Venäjän ja Yhdysvaltojen suhteita ja yhteistyötä. Se myös kääntäisi Yhdysvaltojen ja EU:n mielenkiintoa uudelleen meillekin tärkeään suuntaan.
Matka laajempaan länteen olisi joka tapauksessa pitkä ja vaihteleva. Siksi meidän on rakennettava omaa puolustustamme kohtaamaan matkan varrella väistämättä tulevat laskut ja nousut. Se on tehtävä mahdollisimman omavoimaisesti ja kehittämällä uusi Pohjolan turvallisuusyhteisö. Suomen sijainti on sellainen, että tarvitaan voimavaroja lämmitykseen ja turvallisuuteen.
Suomi voisi olla aloitteellisesti laajemman lännen kotipesä ja Helsinki sen kotikaupunki. Se jatkaisi Suomen ja Helsingin pitkää linjaa J. V. Snellmanin ihmiskunnan etua toteuttavasta kansakunnasta ja Urho Kekkosen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssista.
Kiina , geopolitiikka , maailmanpolitiikka , Euroopan unioni , Yhdysvallat
Saat uusimmat, kiinnostavimmat ja puhutuimmat aiheet
kerran viikossa suoraan sähköpostiisi.
Hiukan nelmille,
enpä sanoisi USA:ta millään tavoin nujerretuksi. Maa pitää yllä 3500 koneen ilmavoimia, satoja tuhansia modernisti varustettuja maajoukkojen sotilaita, ydinasetta, 270 (valtameri)aluksen sotalaivastoa, johon kuuluu mm. 11 lentotukialusta, joiden yhdenkin sotilaallinen potentiaali ylittää koko Suomen sotilaallisen potentiaalin. USA on maailman suurin talous, joka tarjoaa kansalaisilleen maailman suurimman kansantuotteen, maailman johtavan tieteellisen tutkimuksen lähes kaikilla tieteen aloilla jne jne jne… Jatkanko luetteloa vielä?
Kyllä puheet USA:n nujertamisesta edelleen
(jo kuudettakymmenettä vuotta) ovat ihan suomalaisten kommunistien toiveajattelua. Heidän ideologinen isänmaansa sensijaan meni konkurssiin ja hävisi maailmankartalta (eikä tullut ikävä).
Muissa osin kommentissa on hiukan perääkin ja senpä takia kurssia tästä ylihumanistisesta ”antaa kaikkien kukkien kukkia ja jaetaan kansantuotteemme maailmalle korruptioon” -politiikasta pitäisikin luopua ja siirtyä tiukasti omia kansallisia etuja valvovaan politiikkaan. Siihen kuuluisi mm. asevoimien vahvistaminen vastaamaan uhkakuvia eikä se, että kirjoitellaan uhkakuva budjettiin sopiviksi (niin kuin meillä syvän suomettumisen ajasta lähtien on Neuvostoliiton etujen mukaan tehty).
Muuten itse alkuperäisjutussa oli kanssa vahvija toiveajattelun viitteitä. Suomen pitää turvata itse omat etunsa ja rajansa. Nato voisi olla hyvä apu ja takuu turvasta, mutta uusi ”pohjolan turvallisuusyhteisö” ei Venäjän aktiivisten toimien takia koskaan toteudu. Se on kyllä sääli - pohjola olisi ihan keskisuuri sotilaallinen pelaaja, joka kykenisi jopa Venäjää vastaan taistelemaan, kunhan resurssit säilytettäisiin joka maassa edes nykyisellä tasolla. Mutta kuten sanottu - ”nakertajat” kyllä Moskovalle uskollisina koirina estävät tämän, koska samalla Venäjältä menisi ”Suomi-optio”. Parasta vain kuunnella mitä Moskovassa sanotaan, ”itsenäinen Suomi”. Edelleen.
Kuten edellä kerrottiin alkaa USAn taloudelliset resussit vähentyä, silloin ajattelu joka on ollut että on vain1 suurvalta voin olla historiaa,mutta pitääkö USAn poliittinen ja sotilaallinen johto Johtavasta 1 suurvalta ajatuksesta kiinni katkeraan lopuun asti.
Kun katsoi USAN ydinaseen kehittämisestä kertovaa dokumenttia, siinä kerrottiin että ydinase voi turvata USAN suurvalta politiikan……
Hyvin Analysti kommentoi.
Maassamme ovat yhtenään äänessä maapallon halaajat, muut idealistit ja utopistit, jotka eivät tiedosta, että meitä on vajaa promille.
Koulutusjärjestelmämme tuottaa näitä ”kekkoslandialaisia lääkäreitä”, jotka kuluttavat yhteiskunnan varoja. Yksin kehitystukeemme menee miljardi vuodessa; yli kahdeksasosa palkka- ja pääomaveroista.
Täältä lumen ja roudan maasta raavitaan rahaa maailman viljavimmille alueille, joiden vallanpitäjät kahmivat itselleen ison osan avustuksista. Vain hituset kohdentuvat todella hädänalaisille.
Luopuessaan ydinvoimasta Saksa tulee riippuvaiseksi Venäjän kaasusta. Ranska tukee Venäjän varustautumista:
en.rian.ru/mlitary_news/20120216/171350710.html
Mielenkiintoista nähdä minne nuo Mistral luokan maihinnousuhyökkäysalukset sijoittuvat ja ovathan liikuteltavissa merille kuin merille. Venäläisen amraalin mukaa Georgia olisi hoidettu 20 minuutissa, jos heillä olisi ollut Mistral käytössä.
Eurooppa olisi todennäköisesti vahvempi, jos integraatiota ei olisi syvennetty. Norjalainen toimintamalli. Liian nopea talloudellinen yhdentyminen johtaa eripuraan ja hajaannukseen, jota Venänä käyttää
hyväkseen.
Eta-sopimukset ja natojäsenyys sitä haluaville johtaisi todennäköisesti stabiilinpaan lopputulokseen.
Silloin saattaisi syntyä jopa se eurooppalaisempi Nato. Nyt on syntynyt harhakuvia EU:n turvatakuista.
Analystin tiedot Usan asepotentiaalista ym pitävät paikkansa, mutta tarkoitin, että rahat ovat loppuneet ja eletään surutta velaksi, jolloin ei olla enää riippumattomia itsenäisiä, vaan on otettava velkoja Kiina huomioon. Nyt on jo rahan puutten vuoksi leikattu sotabudjettia ja lisää tulee perässä. Kiina on kiero pelaaja ja osaa kiristyksen taidon. Se kykenee halutessaan panemaan Usan kontalleen takloudellisesti ja silloin ei pyssyt enää auta.Liikekannallepanossa se saa 200 miljoonaa kurinalaista miestä aseisiin ja he ovat uskollisia maalleen ja ovat soluttautuneet jo joka paikkaan. Kiina antaa
kehitysapua teollisuutena ja työpaikkana voittaen näin maat puolelleen. USA antaa rahaa ja aseita sortajagepardihatuille. Ranska ja Saksa hädissään antavat Vlle rahaa uusia sotakalustonsa ja tottahan niitä pitää testata. Kohteena pienet suunsoittajavaltiot kuten Georgia. Vastuuttomat poliitikot kätkevät Nato-kantansa. Arhinmäet siitä hyviä, että sanvoat suoraan vastustuksen, mutta puoltajat ovat täysin säikkyjä ja isänmaalle erittäin vaarallisia antaessaan päätöksen kansalle. Edustajien on osattava päättää Natosta ja heille voidaan antaa järkevää luottamuksellista tietoa toisin kuin kansalle. Jos Natoon mennään, niin Vn kanssa on asiat sovittava, ettei tule väärinkäsityksiä eikä kansa pääse ryssittelemään, joten päätöksen tehköön eduskunta. Mutta kun ei olla vastuullisia. Höpistään vain.
Hiukan omituista, että Volasen asemassa oleva mies näyttää menevän osin vanhaan ja harhaiseen Suur-Suomi huuhaan. Kyllähän tuo idea ”Ameraasiasta,” joka kattaa alueet Vancouverista Vladivostokiin ja takaisin, on elänyt siitä lähtien, kun vanha NL luhistui. Sitä ovat käyneet kannattamassa lähes kaikki ns. kuulut valtiomiehet Kissingerinstä alkaen. Mutta jo hänen kohdallaan juttu meni hiukan pieleen. Hän perusti sen omaan kolminapaiseen maailmaansa, jota ei oikein enää ole. Se meni Pyhän Allianssin tietä.
USA ja Dollari ja EU ja EURO ovat todella vaikeuksissa. Ja Kiina on säästänyt molempien
edestä. Mutta sekin on maa, jolla on omat - aika jättimäiset ongelmansa. Niitä ei maan ulkopuolella oikein ymmärretä, ja maata hallitseva puolue ei niitä juuri mainostele. Mutta tie globaalisen supervallan asemaan on yhä pitkä, jos se siihen havittelee. Alueellinen suurvalta se on ja on ollut pitkään. Mikä voi kehittyä Venäjän ongelmaksi.
Jotenkin omituiselta tässä yhteydessä tuntuu tuo Suomen aseman ja mahdollisuuksien sponsorointi. Useinhan se mopo karkaa maan poliitikkojen ja virkamiestenkin käsistä. Mutta mopon kanssa juttu ei ole liian vaarallinen. Maata sen sijaan tulee pitää jalkojen alla. Juuri nyt se näyttää häipyneen aika monelta kommentoijalta, ml. ja erityisesti ns. ”turvallisuuspolitiikassa.” Jos sen lisäksi nuo vanhat Kekkosen ajan harhat taas väännetään joksikin muuksi, ei siitä mitään hyvää seuraa. Mitä kummaa on vikana Suomen maassa? Tai sen päissä?
Kiitos kaikille kommentoijille.
Penttijuhanille rohkenen kommentoida, ettei teksti aivan noin tavaton ole kuin sanotte.
Vastaavanaisia pohdintoja on menossa runsaasti. Taatusti reaalipolitiikkaa kannattavan Zbigniew Brzezinskin rinnalla tunnettu on myös ”Euro-Atlantic Security Initiative” (http://issuu.com/carnegie_endowment/docs…), jossa myös suomalaisen talouselämän edustus on tukevasti mukana.
Suomi voisi olla suomalaisten kotipesä. Ihan niin kuin Japani on japalaisten.
Pieni Suomi on suuruudenhullu lännen mielistelijä, vaikka se ”ryöstää” maamme putipuhtaaksi.
Jonkinlainen koulutuksen kotipesä voisimme olla. Askel siihen suuntaan voisi olla varusmieskoulutus pohjoisen oloihin (olen puhunut tästä). Voitaisiin tarjota vaikkapa tyhjenevät kasarmit EU-maille, joka olisi samalla myös turvallisuusratkaisu ilman Natoa.
Jatkossa muukin koulutus olisi melko vähällä vaivalla markkinoitavissa EN:n sisäisin sopimuksin (ei tietenkään ilmaiseksi). Meillähän on huikea maine oppimistuloksissa. (Väitän kyllä että se johtuu Suomen kielestä jonka lapsemme oppivat etuajassa, mutta eiväthän muut sitä tiedä).
Nimimerkki Nipotan nipottaa mielenkiintoisesti kouluttamisesta pohjoisissa oloissa.
Kauhavan Lentosotakoulua on kaavailtu (haaveiltu) kansainväliseksi lentokoulutuskeskukseksi. Hawkit keskitettiin sinne ja paikat kunnostettiin. Ilmatilaa käytössä runsaasti jos vertaa keskiseen Euroooppaan.. Puolalle kai tarjottiin ensin. Mutta mutta. Luultiinko todella, että natomaa kouluttaisi lentäjiään natovihamielisessä maassa?
Sama pätenee maavoimakoulutukseen. Muuten huikein mahdollisuus olisi Keuruun varuskunnalla, jossa annetaan todella erikoistunutta suojelualan korkeatasoista koulutusta. Suomessa olisi alan erikoisosaamista jopa teolliseen tuotantoon saakka. Bio - ja kemiallisen ”sodankäynti” voi olla tarpeen jo rauhan aikana.
Nipotan nimimerkki osaa ajatella.
Venäjä on suurvalta ja tuleva supervalta joka on rajanaapurimme. On täydellistä haihattelua nähdä Venäjä uhkana, Venäjä on mahdollisuus Suomelle !
Paasikiven-Kekkosen puolueettomuuslinja on ainoa oikea tie Suomelle.
NATO on tiettyjen , lähinnä rkp:läisten piirien haihattelua, halu synnyttää Suomesta taas puskurivaltio itsensä aseista riisuneelle Ruotsille.
Onhan se niinkin, että todella entiset kokoomusaiset olivat vastahankaan itsenäistymistäkin. Kauppasuhteet olivat etusijalla.
Kukaan ei tietenkään kiistä esim. kaupankäynnin mahdollisuuksia Venäjän kanssa.
Suomihan on lahjonut Venäjää kehitysavullakin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana 236 miljoonalla. Venäjä kiittää sijoittamalla Iskander-M ohjukset lähialueellemme. Tavallisesti niitä käytetään poliittiseen painostukseen. Georgiassa tuhottiin asevarikko ja psv-ryhmitystä.
Veikkaanpa, että joko ympäristöministerimme tai Nurmisen säätiö tai molemmat tarjoutuvat hoitamaan viimeisimmän fosforitehtaankin ympäristöpäästöt.
Onhan se somaa, että pyhä Venäjänmaa voi edelleenkin keskittyä mm. uusiin ydinsukellusveneisikn.
Eiköhän UKK saisi jo jäädä sinne, missä on?
Meillä on kieltämättä pohdinnan paikka. NATO entusiastit ehkä riemuitsevat ajatusta, jossa USA on joko menettämyt kiinnostuksensa järjestöön, siitä vieraantunut tai peräti poistunut. ”Este Suomen jäsenyydeltä on poistunut.”
Mutta mitä intressiä Suomen olisi liittyä järjestöön, josta sen tuoman turvallisuuden edes jonkin asteinen takuumies on tullut impotentiksi? EUhun puolustusjärjestelmäänhän kuulumme jo nyt. Valitettavasti vain on viime kuukausina, muutaman viime vuoden aikana käynyt selväksi, että NATOn peruskirjan 5§ mukainen ”Kolmen Muskettisoturin”
vala osoittautuisi viimeistään tässä uudessa tilanteessa pahemman luokan itsepetokseksi. Vähän samalla tavalla kuin ns. NATO-optio.
http://eaglesflysingly.blogspot.com/2012/02/seta-samuli -kaantaa-selkansa.html
Mitä taas tulee Pohjolan uudenlaiseen turvallisuuspoliittiseen yhteyteen, se on vielä vuosia pelkkää haihattelua. Ja kun sille olisi tarvetta on jo liian myöhäistä. Ainakin Suomen kannalta.
Järvenpään dosentti Volanen se jaksaa. No, ilmeisesti pääministeri Kiviniemi teki oikean strategisen valinnan kun päätti ”vapauttaa” Volasen kansliastaan, koska Volasella on näin paljon annettavaa vapaana kirjoittajanakin. Ei vain itselleen ja Keskustalle, vaan koko Suomelle, maailmalle ja universumillekin.
Volasen ajatus Suomesta uuden maailmanjärjestyksen keskiössä hyviä palveluksia tekevänä sillanrakentajana ellei suorastaan johtovaltiona on neroudessaan ylivertainen. Keneltäkään muulta tällaista näkemystä ei voisi olettaa syntyvän.
Tattista ”selvitysmiehelle” myötäkarvaan silittämisestä. Olisi tietysti hyvä jos isotkin herrat lukisivat joskus näitä kansalaisten aivoituksia.
Jos päiväuneni EU-varusmiesten koulutuksesta toteutuisi, siitähän seuraisi automaattisesti myös ilmavalvonta joka tulisi Suomelle kuin ”Manulle illallinen”. (Ja ilman Natoon liittymistä, mitä jotkut tahot niin sairaalloisuuteen saakka vastustavat).
Parempi hankkia ystävät läheltä ja viholliset kaukaa, vai miten se menikään ?
Uskottava puolueettomuus on avainsana, ja on ihan selvää että alamme integroitus EU lisäksi yhä enemmän myös supervalta Venäjään, rajanaapuriimme,. historia sen opettaa!
Integroitua Venäjään? Hyvänen aika mitä täällä puhutaan!
Olikohan Stalinillakin salainen oppiarvo…Fil.maisteri? Sitä integraatiota yritettiin puuhata jo talvisodassa. Fil.maisteri on hyvä ja Integroi itsensä vaan sinne Venäjälle!
En ole ennen tiennytkään että itänaapurimme olisi puolueeton valtio, jos kehitysmaata nyt valtioksi voi sanoa.
P.Lahdelle täytynee muistuttaa, että Suomi on länsimaa…ja on aina ollut. Pienenä vihjeenä muistutan myös että maaliskuun neljäntenä suosittelen Moskovan matkaa…voit mennä sikäläiselle torille huutamaan ”uraata” Putinille, jos se helpottaisi oloa.
Ei Yhdysvallat ole ollut eikä ole eikä myöskään tule olemaan Euroopassa ihan ilman omaakin intressiä. Ja tämä intressi ei ole katoamassa mihinkään. Eli Yhdysvallat ei ole luopumassa roolistaan globaalina toimijana, missä Euroopan liittolaismaiden säilyttäminen strategisena sillanpäänä pysyy edelleen arvossaan. Esim. jo pelkästään Lähi-Idän energiatoimitusten turvaaminen tai Iranin patoaminen edellyttää sillanpääaseman säilyttämistä vakaassa Euroopassa ja siksipä Euroopan rauhan ja vakauden takaaminen myös jatkossa pysyy Yhdysvaltain intressissä. Kiinankin osalta Yhdysvaltain sotilaallinen läsnäolo
myös Euroopassa on perusteltua, onhan Yhdysvaltojen liittolaiset Kiinan itä- sekä länsipuolella tae, että Yhdysvallat pystyy reagoimaan Kiinan mahdollisiin Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten etujen kanssa ristiriidassa oleviin toimiin ikään kuin molemmilta suunnilta.
Voisiko joku kertoa, aivan vain aluksi, mikä Suomen asema nyt on? Olisin kiinnostunut olotilasta jo ennen tavoitetilaa.
Suomen asema on muutoin kaikin puolin hyvä mutta tulevalla Putinin kaudella itään päin on taas kumarreltava tai välit saattavat viilentyä. Sieltäpäin on odotettavissa päsmäröintiä. Aina löytyy jotakin sanomista…meillähän asustelee jo aika paljon venäläisiäkin.
(Sanokaa mun sanoneen).
Silmiini osui varsin tuore Putinin asevarusteluagenda:
www.bsr-russia.com/en/politics/item/2166-being-strong-n ational-security-guarantees-for-russia.html
Jos pv-uudistus olisi tehty normaalissa järjestyksessä selontekoineen, jossa olisi maltettu hieman tarkastella mitä lähiympäristössämme tapahtuu, kenties lopputulema ei olisi ollut niin Halosen näköinen.
Tuo raportti on 19 sivuinen, mutta lukemisen arvoinen.
Volanen on oikeassa, Brzezinskin ajatusten kaltaiset eivät ole ainutkertaisia eikä tavattomia. Ne ovat hyvin yleisiä konservatiivisten USA-laisten ajatustankkien tuotteita. Niiden tavoitekin on harvinaisen selvä: USA:n n.s. kansallisten etujen ajaminen maailmanlaajuisesti. Ne yleensä vielä kuorrutetaan propagandalla jonka takana on Robert Cooperin lanseeraama ”uusi liberaali imperialismi”.
Olen samaa mieltä Volasen kanssa USAn ”hiipumisesta” ja KIInan noususta. Muita vastaavia ovat esimerkiksi Brasilia ja Intia.
Onkin kummallista, että Volasen kokemuksella, vai juuri sen takia, hän
jämähtää ajamaan meitä entistä tiukemmin häviäjän peesiin. Kehittyvä ja eteenpäin menevä maailma on ihan muualla kuin USA:ssa. Tulevaisuuden kummpanit tulee siis hakea sieltä missä mennään eteenpäin eikä vain haikailla itsetuhoisesti menneisyyteen eli hajoamassa olevan suuruuden perään.
Tutkimusten mukaan unissa koetaan usein toiveentäyttymyksiä.
Myyryläisen (toive)unissa USA on hajoamassa. Aasia nousee mutta herra paratkoon sitä tolkutonta kulutuksen kasvua…joku meitä armahtakoon!
Nipotan kirjoitti toiveunista. En tunnistanut koska en kirjoittanut mitään USAn hajoamisesta. Sen sijaan kirjoitin kansainvälisestä kilpailusta jossa USA ei ole saamassa suhteellista etua muihin nähden vaan menettämässä asemiaan etenkin Kiinalle mutta myös muulle eteläiselle Aasialle sekä Brasialle. Tämän haasteen USAlle tunnistivat myös Brzezinski ja Volanen.
Oma tulkintani tilanteesta sitten poikkesi Volasen tulkinnasta. Haluaisin meidän hakevan yhteistyökumppaneita enemmän potentiaalisten menestyjien joukosta kuin potentiaalisesti taantuvien. Silloin emme olisi pönkittämässä luhistumassa
olevaa suurvalta-asemaa vaan mukana kun uusia yhteiskuntia kehitetään. Suurvallan suuruuden hajoaminenhan ei ole välttämättä sama asia kuin valtion hajoaminen.
Kulutuksen kasvun arvaileminen on tietysti mielenkiintoinen juttu ja jos se rajusti kasvaa niin myös vakava huolen aihe. kannattaisiko sitä pohtia näkökulmasta, että jos kehitys tapahtuu länsivetoisesti niin vanhanlainen tavara- ja kulutuskulttuuri jatkuu edelleenkin. Mutta jos kehityksen linjat tulevat jostakin muualta, on mahdollisuus muutokseen ja toisenlainen tulevaisuus on mahdollinen. Millainen se sitten onkaan.
Obamapa sanoi Intian parlamentille, että Yhdysvaltojen ja Intian suhde on yksi tätä vuosisataa eniten määrittäviä kumppanuuksia. Hilary Clintonin mukaan Eurooppa on Yhdysvalloille yhä ensisijaisen tärkeä kumppani:
”President Obama told the Indian parliament last year that the relationship between India and America will be one of the defining partnerships of the 21st century, rooted in common values and interests. [–] Europe, home to most of our traditional allies, is still a partner of first resort, working alongside the United States on nearly every urgent global challenge, and we are investing
in updating the structures of our alliance.”
(Hilary Clinton, blogi, October 11, 2011, http://secretaryclinton.wordpress.com/)
Yhdysvallat on tiedostanut olevansa kahden valtameren maa. Myös Toisenmeren puolelle tarvitaan samankaltainen liittosuhteiden verkosto, joka Atlantin puolella on toiminut niin hyvin. Yhdysvaltojen sotilaallisia liittolaisia Aasiassa ovat tällä hetkellä Japani ja Etelä-Korea sekä eräät muut maat. Yhdysvallat haluaa Intian mukaan tähän verkkoon. Liittosuhteiden verkko voisi kiertää maapallon ja Nato voisi olla yleisluontoisesti aavan meren sopimuksen järjestö. Saksalla ei ole ajankohtaisia esteitä ryhtyä sotilaalliseen yhteistyöhön Japanin kanssa vaan esteet ovat historiallista laatua. Intian suhteen esteet ovat symbolista laatua, jos ihmiset kuitenkin heti ajattelisivat intialaista onnensymbolia, jonka Hitler käänsi väärinpäin ja asetti epävakaasti kärjelleen. Ei näitä tarvitse loputtomiin ajatella. Volasen kirjoitus on keskustalaista toiveajattelua, jonka pyrkimyksiä tuskin ketkään muut jakavat tai ymmärtävät.
Voit osallistua keskusteluun, kun olet rekisteröitynyt käyttäjäksi ja kirjautunut sisään.
Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja entinen pääministerin valtiosihteeri.
Lue kaikki kirjoittajan jutut
Hetkinen tilausta käsitellään.
nelmi kirjoitti:
Kiina kasvaa ja levittää vaikutusvaltaansa ensin Aasiassa fyysisesti ja sitten muualle kuten jo sen talous on ottanut niskalenkin sieltä täältä. USA on nujerrettu laukaustakaan ampumatta kaupankäynnillä ja velkarahalla ollen velkakirjat Kiinan kassakaapissa. Ja tämä oli mahdollista usalaisten ahneiden tehtailijoiden takia, joilla ei ole isänmaata. Samaa rataa tsuhnat menivät perässä ja lahjoittivat nouhaun. Lisäksi Suomi oli vielä lapsellisempi antamalla kiinalaisille ilmaisen yliopistokoulutuksen, jotta nämä saisivat kilpailuetua. Mahtaahan ne Kiinassa nauraa.