Tasa-arvo tuli valmiiksi, voitte hajaantua
Suomi on siitä erikoinen tasa-arvon mallimaa, että tasa-arvovaatimusten esittäminen saa aina osan kansalaisista kiukustumaan.
On totta, että monissa maissa asiat ovat todella paljon huonommin. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa voidaan tänään iloita siitä, että naiset saavat ensi kertaa äänestää ja asettua ehdolle paikallisvaaleissa.
On myös totta, ettei yhteiskunnallinen tasa-arvo ole vain naisten asemaan liittyvä kysymys.
Nurinkurista kuitenkin on, että Suomen hienoa menestystä kansainvälisissä tasa-arvovertailuissa käytetään välineenä vastustaa tasa-arvon edistämistä.
Moni katsoo, ettei sukupuolta tulisi mainita, kun naisia ensi kertaa valitaan uusiin tehtäviin.
”Miksi jänkätä sukupuolesta, olemme kaikki ihmisiä!”
”Pääasia, että valitaan paras, sukupuolella ei ole mitään merkitystä.”
”Sukupuolen korostaminen vie huomion siltä, että henkilö valittiin ansioidensa vuoksi eikä siksi, että hän on nainen.”
Nämä kaikki ja joukko muita väitteitä toistuu keskustelussa.
Miksi naisten aseman epäkohdista pitää puhua edelleen?
Esimerkiksi siksi, että vielä vuonna 2015 löytyy hämmästyttävä määrä lasikattoja särjettäväksi myös suomalaisille naisille.
Lämpimät onnittelut Elina Grundström valinnasta Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajaksi, Minna Helle astumisesta valtakunnansovittelijaksi, Tytti Yli-Viikari noususta valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajaksi ja Maija-Leena Paavola eilisestä valinnasta eduskunnan pääsihteeriksi.
Onnea myös heidän johtamilleen organisaatioille. Oli jo aikakin!
Ketään mainituista naisista ei valittu tehtäväänsä sukupuolensa vuoksi, vaan siitä huolimatta.
Särjetyistä lasikatoista vaikeneminen olisi tuudittautumista uskoon, että sukupuolten tasa-arvo olisi Suomessa esimerkiksi rekrytoinneissa jo toteutunut.
Tavoitteeksi ei riitä se, että Suomi on huonompia maita parempi.
Tavoitteena on olla sellainen maa, jossa oikea sukupuoli ei ole meriitti tai väärä sukupuoli ole rasite.