Tutkijoiden kansainvälistyminen ei tehostu vain esiintymiskoulutuksin

Profiilikuva
Blogit Ylämaan kettu
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

”Suomessa tutkijoita ei kouluteta esiintymään, ja siitä on haittaa koko suomalaiselle tieteelle”, Mari Manninen kirjoitti tänään Helsingin Sanomissa. Erityisesti hän kritisoi sitä, että tutkijat saavat harvoin esiintymiskoulutusta konferensseja varten.

Manninen tarttuu tärkeään aiheeseen. Uskon, että suomalaiset tutkijat voisivat toimia kansainvälisissä konferensseissa monin tavoin tehokkaammin. Eivätkä vain suomalaiset, vaan tutkijat ylipäänsä.

Vaikka tutkijat eivät toki kansainvälisty vain konferensseissa, ovat ne keskeinen tutuksi tulemisen, ideoiden jakamisen ja saamisen, oman työn esittelyn ja yhteistyökuvioiden rakentamisen paikka. Hyvistä esiintymistaidoista on kilpailluilla kansainvälisillä kentillä paljon hyötyä, mutta ne eivät yksin riitä.

Esimerkiksi valmistautumisen ja laajemminkin systemaattisuuden puute, omiin oloihin vetäytyminen tai vasta tekeillä oleva kielitaito  voivat kaikki vähentää konferenssimatkoista saatavaa hyötyä.

Moni keskittyy toisaalta liikaakin omaan esitelmäänsä. Kokonaisuutta ajateltaessa omaa, ehkäpä vartin kestävää esitystä arvokkaampaa on olla konferenssipäivien ajan osa aktiivista, kiinnostunutta ja keskustelevaa yhteisöä.