Blogit

Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Näiden naisten mittelöstä voi tulla presidentinvaalin sähköisintä antia

Blogit Ylämaan kettu 2.9.2017 14:37
Mari K. Niemi
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.

Sdp valitsi tänään puoluevaltuuston kokouksessa presidenttiehdokkaakseen kokeneen Tuula Haataisen. Monelle politiikkaa kommentoivalle tämä oli yllätys – esimerkiksi vielä eilisessä Pressiklubissa uskottiin Maarit Feldt-Rannan valintaan.

Haataisen pitämä kiitospuhe kulki aluksi odotettuja latuja. Tuore ehdokas otti asiallisesti ja monipuolisesti kantaa niihin kysymyksiin, joista presidentillä odotetaan oleva mielipide. 

Puhe oli kuin tavaratalon taustamusiikkia: miellyttävää muttei mieleen jäävää.

Ehdin jo miettiä, noinkohan hän saa tv-tenteissä raivattua itselleen tilaa. Mikä asia hänen puheistaan voisi nousta otsikoihin?

Sitten seurasi yllätys. Haataisen esiintymiseen tuli voimakasta läsnäoloa, kun hän siirtyi puhumaan itselleen tärkeimmistä asioista. Selväksi kävi, että ihmisoikeudet ja tasa-arvo saavat hänestä näihin vaaleihin tinkimättömän ja suorapuheisen puolustajan – kunhan vain ehdokkaan ja kampanjaväen kantti kestää.

Haatainen vältti ”ääripäämiinan”.

Haatainen oli tehnyt kotiläksynsä ja vältti miinan, johon vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto aiemmin astui. (Kotiläksyillä viittaan siihen, että ehdokas on seurannut keskustelua, johon osallistuu ja tuntee ennalta siinä esitetyt keskeiset argumentit ja niiden painolastin.) Haatainen ilmoitti, että ihmisoikeuksien puolustaminen ei ole ääriajattelua. Hän puhui turvapaikanhakijoista ja romaneista ja täräytti päälle selvääkin selvemmin: ”Minä puolustan presidenttinä jokaista ihmistä.”

Turvapaikanhakijoiden ja vähemmistöjen asiaa ajava, rasismia ja vihapuhetta suorasanaisesti vastustava feministinainen tulee saamaan osakseen aggressiivista vastakampanjointia. Sen kanssa elämistä auttaa, jos hänet ehdokkaakseen valinneet tositilanteessa ovat ehdokkaansa tukena julkisesti ja yksityisesti.

Vaikka ehdokkaalla itsellään olisi rohkeutta ja pelisilmää, voimme tulla näkemään myös peruuttelua ja pehmentelyä, mikäli kampanjaväki lähtee ylitulkitsemaan vihamielisiä vastareaktioita.

Haataisen itselleen paaluttama kampanjapolku vaatii kanttia myös puolueelta.

 Sdp näyttää saaneen Tuula Haataisesta ehdokkaan, joka sanoo asiat selkeästi myös tulenaroissa, kansalaisten mieliä jakavissa kysymyksissä. Siksi hänen kampanjansa on turha yrittää miellyttää kaikkia – ja juuri tässä myös piilee Haataisen mahdollisuus.

Jos valtaosa ehdokkaista lähtee ”presidentillisesti” tasapainoilemaan eriävien näkemysten välillä suomalaisia yhdistääkseen, avautuu julkisuudessa tilaa niille, jotka ovat reippaasti keskenään eri mieltä.  Se, miten etenkin vasemmistoliiton Merja Kyllönen ja vihreiden Pekka Haavisto tässä suhteessa asemoituvat, tulee olemaan olennaista Haataisen mahdollisuuksien kannalta.

 

Mikäli perussuomalaisten Laura Huhtasaaren ja Sdp:n Tuula Haataisen linjat pitävät, on aivan mahdollista, että he tulevat käymään jotkin vaalin sähköisimmistä väittelyistä.

Voimakkaasti mielipiteitä jakava Huhtasaari on toimittajien herkeämättömässä seurannassa. Huhtasaaren mediaimu ja näiden naisten ajatusmaailman perustavat erot ovat Haataisen paras mahdollisuus saada omat värinsä esiin ja nousta näiden vaalien ilmiöksi.

On  tietysti yksi asia puhua arvoista samanmielisille ja toinen asia kohdata häikäilemätön populisti tv-kameroiden edessä.

Vaikka Laura Huhtasaari kohtaa mediassa naureskeluakin, hänellä on muutama tärkeä etu puolellaan. Vaalin ”väriläiskänä”, ehkä jopa vitsinäkin pidetyn ehdokkaan voi olla muita helpompi yllättää myönteisesti.

Koska Huhtasaari jakaa mielipiteitä, hän saa näkemyksensä esiin.

Huhtasaarella on pistämätön tuntuma maahanmuuttovastaisten suomalaisten ajatteluun ja taitoa sytyttää heidät myös sosiaalisessa mediassa.

Uskallus ja halu puhutella suoraan omia ydinkannattajia muiden vastareaktioista välittämättä – jopa konfliktia hakien – on aiemminkin tuonut perussuomalaisille näkyvyyttä ja menestystä. Usein tämä menestys on ollut ulkopuolisille yllätys.

Olisiko tässä myös melkoiselta takamatkalta vaaliin lähtevän Tuula Haataisen mahdollisuus?

Asiallisen tyylin ei tarvitse muuttua. Kyse on mielipiteiden selkeydestä ja valmiudesta aiheuttaa pahennusta niissä, jotka ovat asioista eri mieltä.

Tämän strategian valitseminen edellyttää realistista tilannekuvaa. Suuren puolueen historiaa ohjaa tavoittelemaan massoja silloinkin, kun kannattaisi lähteä suosiolla hakemaan selkeämpää siivua suomalaisista.