Perussuomalaiset – millainen puolue Jyväskylässä syntyy?
Jyväskylä
”Tavalliseksi puolueeksi” muuttuminen on yksi pahimmista asioista, joita populistipuolueelle voi tapahtua. Näitä liikkeitä äänestetään vaihtoehdon, protestin ja muutoksen toivein.
Erityinen riski on tunnetusti hallitukseen meno: puolue voi alkaa näyttää samanlaiselta laimealta yhteiskunnan hallinnoijalta kuin muutkin.
Hallituskaudella perussuomalaiset on kärsinyt siitä, että puolueen politiikalla ei ole ollut riittävän vahvaa ja uskottavaa puolestapuhujaa. ”Soinin puolueessa” politiikan selittäminen ja oikeuttaminen oli vuosikaudet isännän homma, mutta ulkoministerinä Timo Soini ei siihen enää venynyt.
Koska läsnäolon puute on jo ollut ongelma, kuulostavat Jussi Halla-ahon ajatukset etäjohtamisesta riskiltä – ellei sitten silmämääränä olekin ripeä siirtyminen oppositioon.
Ja miksi ei olisi?
Miksi Halla-aho edes haluaisi lähteä kantamaan poliittista vastuuta moittimansa hallituksen politiikasta?
Maahanmuuttovastaisilla puolueilla on kautta Euroopan ollut tekemistä hyväksyttävyytensä kanssa. Perussuomalaisilla on tässä ollut kaksi valttia puolellaan: sympaattiseksi mielletty SMP:n tarina mopoineen ja maitolaitureineen, sekä maltillisena ja tolkullisena pidetty johtaja.
Esimerkiksi Ruotsidemokraateilla on ollut selvästi vaikeampaa.
Soini itsekin on sitonut puolueensa hyväksyttävyyden persoonaansa. Tätä on kuvastanut esimerkiksi väite, että koska hän itse ei ole rasistinen, ei puoluekaan sitä ole.
Timo Soini on tulkinnut olevansa puolue.
Nousipa perussuomalaisten johtoon lauantaina Jussi Halla-aho tai Sampo Terho, puolue ei tule olemaan entisensä.
Perussuomalaiset siirtyy lähemmäs eurooppalaisia maahanmuuttovastaisia oikeistopopulistipuolueita. Tämä avaa sille myös uusia kansainvälisiä yhteistyömahdollisuuksia. Jo nyt puolue voi onnitella itseään siitä, että se on onnistunut jyrkentämään maahanmuuttokeskustelun äänenpainoja ja myös tiukentamaan linjauksia.
Pääkilpakumppaniaan laajempaa hyväksyntää nauttiva Sampo Terho on kampanjassaan hyötynyt Halla-ahon pelotearvon tarjoamasta liikkumatilasta. Kuljeskelua tämän kanssa samoilla apajilla näytään ymmärrettävän myös hallituskumppaneiden riveissä – pitäähän Halla-ahon uhka torjua!
Suhteessa maahanmuuttoon Terho ei ole lainkaan niin lässy, kuin hänen sisäsiisti unelmavävyn imagonsa antaa ymmärtää.
Siksi kokoomuksen kipuilu hallitusyhteistyön jatkosta nimenomaan Halla-ahon johtamien perussuomalaisten kanssa vaikuttaa pikemmin imagoon kuin politiikan sisältöihin liittyvältä huolelta.
Puoluejohtajavaalia vähemmälle huomiolle ovat jääneet varapuheenjohtajien ja puoluesihteerin vaalit. Ne voivat olla arvaamattomankin tärkeitä perussuomalaisten tulevaisuuden kannalta.
Halla-aho kannattajineen on jakanut listoja siitä, keitä olisi suotavaa äänestää.
Nähtävillä on pyrkimystä putsata pöytä kertaheitolla ja hamuta valta maahanmuuttokriittisille.
Puolueen yhtenäisyyttä tällainen ei palvelisi, sillä sivuun sysättyjen kauna jää kyllä muhimaan. Tämän Halla-aho tietysti tietääkin.
Huomenna lauantaina käydään perussuomalaisten johtajavaalit. Paljonko puolue muuttuu – ja keiden hyväksi?
Ennakointi on käytännössä mahdotonta.
Yhtä kaikki, osa perussuomalaisista äänestää toivoen puolueensa olevan viikonlopun jälkeenkin se sama liike, johon he aikoinaan liittyivät.
Toinen, kauemmin vuoroaan odottaneiden joukko puolestaan toivoo, että puolueesta viimein tulisi sellainen, kuin sen heidän mielestään pitäisi olla.