Kentän kapinahenki voi kammeta Halla-ahon valtaan
Eikö perussuomalaisia johtava Timo Soini todella näe, mitä on tapahtumassa?
Olen seurannut perussuomalaisten puheenjohtajavaalia kasvavan hämmennyksen vallassa. Eikö puoluejohtaja, ulkoministeri Timo Soini todella näe, mitä hän on tekemässä?
Soini on yksi Suomen menestyneimmistä puoluejohtajista. Hänen poliittinen vainunsa ja kykynsä koota puolueväki kerta toisensa jälkeen taakseen ovat tehneet minuunkin vaikutuksen. Nyt Soini näyttää kuitenkin menettäneen kosketuksen puolueensa sisäisiin virtauksiin – ja jopa siihen, millaisesta puolueesta on kyse.
Soini on vuosikausia kuvannut puheissaan ja kirjoituksissaan perussuomalaisen puolueväen olevan kuvia kumartelematon, eliitteihin pettynyt joukko, joka ei voi sietää ylhäältä tulevaa ohjailua. Soinin itsensä harjoittamaa ohjailua ja jopa itsevaltaisia otteita puolueessa toki on siedetty hyvin.
Uutta on, että nyt perussuomalaisten eliittienvastainen kapinaliike suuntautuu myös Soinia ja muuta puolue-eliittiä kohtaan.
Eliittejä vastaan käyvä kapinaliike kohdistuu perussuomalaisissa nyt myös Soinin perintöön.
Ihmettelen, uskooko Soini ja muu puolueen kärkikaarti todella auttavansa puoluejohtajuutta tavoittelevaa Sampo Terhoa antaessaan lausuntoja ja tehdessään ratkaisuja, jotka laajasti tulkitaan Terhon valintaa ajavaksi ylhäältä päin ohjailuksi.
Valmius puoluejohtajan vaihtamiseen oli perussuomalaisissa toki kasvanut jo ennen Soinin omaa eroilmoitusta. Kampanjoiden käynnistyttyä sisäinen kapinaliike vaikuttaa kuitenkin jopa voimistuneen.
Soinin väistymisilmoitus ei riittänyt rauhoittamaan tilannetta, koska hän vaikuttaa hääräävän suosikkinsa selustatukena. Tämä ylittää monen ärsytyskynnyksen.
Siksi vuosien saatossa kasvanut paine saattaa purkautua Jussi Halla-ahon voittoon Jyväskylässä.
Taloustutkimuksen vielä julkaisematon tutkimus puolueen kannattajien mielipiteistä on vain suuntaa-antava, koska johtajan valitsevat puoluekokouksessa paikalla olevat puolueen jäsenet. Jostain silti kertoo, että puolueen kannattajien keskuudessa Halla-ahon suosio on karannut Terhon nauttimasta.
Halla-ahon kannatus ei juonnu vain hänen roolistaan Suomen johtavana maahanmuuttopolitiikan kriitikkona, vaikka etenkin puolueen nuoremmalle polvelle asia on tärkeä.
Puolueen laskeva kannatus on saanut monet Soinille aiemmin uskollisetkin huolestumaan, ja aiempaa useammat myös sisuuntumaan.
Hallituspolitiikan sisällöissä pettymyksen aiheita on monia, viimeisimpänä hallintarekisterilaki, joka iskee suoraan puolueen olemassaolon ytimeen. Pienen ihmisen asiaa ajamaan ja herroja kurittamaan lähteneiden perussuomalaisten on vaikea ymmärtää, miksi puolue on säätämässä lakia, joka helpottaisi omistusten piilottamista.
Soinin ja muun puoluejohdon Sampo Terholle antama taustatuki kytkee hänet ihmisten mielissä tiukasti osaksi tyytymättömyyttä aiheuttaneesta politiikasta vastuullisten joukkoa. Terho asemoituu Soinin työn jatkajaksi – ei itsenäiseksi oman linjansa vetäjäksi.
Osa niistäkin perussuomalaisista, jotka muissa oloissa voisivat hyvin äänestää poliitikkona monipuolisempaa ja johtotehtävissä kokeneempaa Sampo Terhoa, saattavat päätyä äänestämään Halla-ahoa kahdesta kapinamielen motivoimasta syystä.
Halla-ahon valtaan nostamalla perussuomalaisten jäsenet voivat ensinnäkin kokea pääsevänsä osoittamaan vastustamalleen ”vihervasemmistolle”, että heillä on kanttia ja mahdollisuus tehdä tällainenkin ratkaisu. Järkytys, vastaväitteet ja tuskanhuudot ovat toivottavia.
Puolueen sisäisestä kritiikistä nousevat motivaatiotekijät voivat kuitenkin olla vieläkin tärkeämpiä.
Halla-ahoa äänestämällä puolueen jäsenistö voi kokea pääsevänsä näyttämään kaapin paikkaa pöhöttyneenä, ylimielisenä ja kentästä vieraantuneena pitämälleen puolue-eliitille.
Puolueen eduskuntaryhmää johtaneeseen ja ministeriksi nostettuun Terhoon on tietysti luontevampaa henkilöidä hallituksen toimien kritiikki kuin EU-parlamentissa olevaan Halla-ahoon.
Toinen kysymys sitten on, miten harkitun johtajavalinnan perussuomalaiset tekevät, jos he päätyvät äänestämään ensisijassa näillä perusteilla.
Timo Soini näyttää laskeneen sen varaan, että puolueväki häntä edelleen kuuntelee ja totteleekin. Onko hän laskelmoinut oikein?
Terhon asemaa vahvistaisi reilu irtiotto Soinista. Hän on varsin arvostettu ja laajasti yhteistyökumppaniksi hyväksytty poliitikko, joka todennäköisesti kelpaisi monelle puolueen johtajaksi, jos pelkona ei olisi Soinin vaikutusvallan jatkuminen.