Jäähyväiset Skotlannille
Suomalaiset osaavat tulkita hiljaisuutta, mutta tyytyväisyyden viestimisessä on vielä tekemistä.
”Anteeksi”, huudahdan aivastettuani glasgow’laisen yliopiston yhteistoimistossa. Asiassa ei olisi mitään ihmeellistä, ellen olisi huoneessa yksin.
Tällaisina hetkinä huomaan paikallisen kulttuurin hiipineen ihon alle, osaksi omaakin olemistani. Yksityiskohtiin ulottuva ”maassa maan tavalla” -käytös ei aina ole tietoinen valinta. Tavat yksinkertaisesti tarttuvat. Joskus tapojen omaksumisen huomaa vasta, kun vilkaisee itseään ulkopuolelta: ai, näinkö minäkin nykyään toimin?
Muutin Skotlantiin keväällä 2013. Vaikka kaikki oli uutta ja innostavaa, oli alku raskaskin. En ollut tottunut sellaiseen kommunikaation määrään, joka arkea täällä värittää. Vieraat ihmiset katsoivat kadulla suoraan silmiini ja usein myös hymyilivät, jopa sanoivat jotakin.
Toisinaan olo oli suorastaan alaston.
Suomessa keskeinen osa lasten kasvatusta on ollut sen selittäminen, ettei vieraita ihmisiä tuijoteta. Skotlannissa sedät ja tädit eivät ole tästä kuulleetkaan.