Blogit

Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Parempaa populismin kritiikkiä

Blogit Ylämaan kettu 19.3.2017 19:39
Mari K. Niemi
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.

Toimittaja Yrjö Raution kirjoitus Helsingin Sanomissa ja toimittaja Johanna Korhosen esiintyminen Pressiklubissa ovat tuoreita esimerkkejä voimakkaita mielikuvia hyödyntävästä, löysästi perustellusta populismin kritiikistä.

Rautio kuvasi uhkakuvia ja pelottelua tihkuvassa kirjoituksessaan fasismin uhkakuville ja pelottelulle rakentuvana aatteena, rinnasti perussuomalaisten puheenjohtajuutta tavoittelevan Jussi Halla-ahon kannattajineen fasisteihin ja nosti esiin väkivallan mahdollisuuden. Hänen mukaansa perussuomalaiset on siirtymässä kohti ”silkkaa pimeyttä ja pahuutta”.

Vaikka valppauteen on syytä, Rautio maalasi nyt varsin isolla pensselillä ja voimakkaalla tunteella. Halla-ahon ja tämän kannattajien toimista ja tavoitteista kumpuavia perusteita väitteille ei juuri esitetty.

Ehkä kirjoittaja luotti siihen, että lukija oli jo valmiiksi samaa mieltä?

 

Johanna Korhonen puolestaan kuvasi Pressiklubissa Jussi Halla-ahon valtaa hamuavana lahkojohtajatyyppinä, joka ei pidä ihmisistä ja on politiikassa jostain muusta syystä kuin halusta tehdä ihmisille parempaa yhteiskuntaa.

Korhosen kanssa samassa lähetyksessä esiintynyt toimittaja Unto Hämäläinen oikoi ja täsmensi tämän käsityksiä lempeällä otteella. Hän esimerkiksi muistutti Halla-ahon tarkalleen ottaen sanoneen, ettei pidä kaikista ihmisistä.

Tämä voi vaikuttaa joutavalta detaljilta, mutta asiaa kannattaa miettiä omakohtaisesti. Mitä itsellesi merkitsisi se, että julkista kritiikkiä kohdatessasi sinua kuitenkin siteerattaisiin oikein?

Eikä kyse ole tietenkään vain Halla-ahosta, vaan myös tämän kannattajista ja perussuomalaisten puolueväestä. Kritiikki ja arviot on helpompi hyväksyä, kun faktat ovat kohdallaan.

Johanna Korhonen jatkoi kysymällä Hämäläiseltä, ketkä sitten ovat niitä ihmisiä, joista Halla-aho pitää. Hämäläinen arvioi Halla-ahon olevan siinä suhteessa aika tavallinen ihminen, että hän pitää ”suunnilleen samoin ajattelevista ihmisistä, kuin hän itse on”.

Hämäläinen myös kieltäytyi sitkeästi pöyristymästä Halla-ahosta ja tämän tekemisistä, esimerkiksi ratkaisusta ilmoittautua puolueensa johtajakisaan videon välityksellä.

Samalla hän tuli riisuneeksi mystiikkaa Halla-ahon ympäriltä.

 

Olen jututtanut maahanmuuttovastaisten populistipuolueiden kannattajia ja poliitikkoja useissa maissa.

Kokemukseni ja käsitykseni mukaan näissä puolueissa olevat ovat mukana politiikassa samoista syistä kuin muissakin puolueissa toimivat ihmiset.

He ovat tunnistaneet yhteiskunnassa epäkohtia, joihin haluavat vaikuttaa. Yleisesti ottaen heidän poliittisen toimintansa tavoite on sama kuin muillakin: oman arvomaailmansa mukaisen yhteiskunnan rakentaminen.

Tämän toteaminen ei tietenkään tarkoita, ettei populistien puheissa ja teoissa olisi paljonkin kritisoitavaa.

Nykyinen populismin kritiikki kuitenkin kompastuu turhan usein löysiin tai virheellisiin väitteisiin, liioitteluun, asenteellisuuteen ja uhkakuvien maalailuun – siis samoihin asioihin, joista populisteja (monesti aiheestakin) syytetään.

Poliittisessa keskustelussa on melko tavallista esittää, että aatteellinen vastapuoli on jonkinlaisen sokean ideologian vallassa eikä tosiasiassa edes pyri minkäänlaiseen ”yhteiseen hyvään”, kunhan nyt fanaattisesti ajaa asiaansa.

Esimerkiksi feministeillä on tällaisen huonotasoisen kritiikin vastaanottamisesta runsaasti kokemusta.

 

Tasokkaan kritiikin tavoitteena on muutos parempaan, kehittyminen. Sellaisen esittäminen edellyttää kuitenkin huolellista asiaan perehtymistä. Jos väittämiä ei perustella tai niiden oikeellisuutta tarkisteta, seurauksena on vain poteroiden syveneminen.

Usein populismin kritiikki epäonnistuu siksi,  että se on tarkoitettu lähinnä samanmielisten nyökyteltäväksi.

Kun esitetyn kritiikin yleisöksi ajatellaan samoin ajattelevat, ei faktojen kanssa ole niin nuukaa. Muutokseen tähtäävä, laajempien yleisöjen silmissä uskottava kritiikki tarvitsee kuitenkin tuekseen väitteitä vahvempaa näyttöä ja analyysiä.

Jotta kirjoitukseni ei jäisi vain populismin kritiikin kritiikiksi, tässä reseptini nykyistä tasokkaamman kritiikin tuottamiseen ja rakentavampaan vuorovaikutukseen. Olkaa hyvät!

 

1. Tee kotiläksyt: perehdy, tutustu

Vietä aikaa kanssasi eri tavalla ajattelevien kanssa.

Jos olet valmis tutustumaan ihmisiin ja olet kiinnostunut heidän ajatuksistaan, hekin ovat todennäköisesti valmiimpia kuulemaan sinua ja vastaamaan kysymyksiisi.

Hyvä lähtökohta vuorovaikutukselle on sen hyväksyminen, että vaikka juttukaverin maailmankuva poikkeaa omastasi, myös hän todennäköisesti ajattelee olevansa hyvällä ja oikealla asialla.

Ennen kuin kritisoit, perehdy siihen mitä tarkalleen ottaen on esitetty ja miksi. Ota selvää ja kysy jos et ymmärrä.

 

2. Reilu peli: pitäydy faktoissa, vältä asenteellisuutta

Kuten populistit tietävät, ”vihollisen” osoittaminen on tehokas keino elähdyttää omia, luoda yhteishenkeä ja saada väki liikkeelle. Tällaisellekin poliittiselle viestinnälle on paikkansa.

Jos tavoitteesi on kuitenkin aidosti haastaa vastapuolen ajattelua ja osoittaa sen virheitä, kannattaa kritiikki rakentaa tiedon, ei asenteiden varaan.

Asenteellinen kritiikki on helppoa huitaista sivuun – asenteellisena.

Tunnista omat lähtökohtasi ja ennakkoluulosi. Ne ohjaavat tulkintojamme varsinkin, jos emme niitä itse tunnista.

Kohtele vastapuolta koskevia faktoja kuin toivoisit itseäsi koskevia faktoja kohdeltavan: ilman ylitulkintaa tai tahallista väärin ymmärtämistä.

 

3. Tule ulos poterosta: ole valmis muuttumaan

Jos vuorovaikutuksen lähtökohtana on, että minä olen kaikessa oikeassa ja sinä kaikin puolin väärässä, kummankaan osapuolen ajattelu tai ymmärrys tuskin kehittyy.

Avoimin mielin käytyyn vuorovaikutukseen kuuluu, että rohkenee itsekin jättämään oven auki muutokselle. Oletko valmis muuttamaan mieltäsi tai käsityksiäsi joiltain osin, jos perusteltua aihetta ilmenee?

Avoimuuden ja asenteettomuuden tärkeyttä voi tunnustella miettimällä, millaisessa vuorovaikutustilanteessa ja millaiselta keskustelukumppanilta itse on valmis ottamaan vastaan  palautetta ja oppimaan.