Parempaa populismin kritiikkiä

Usein populismin kritiikki epäonnistuu siksi, että se on tarkoitettu lähinnä samoin ajattelevien nyökyteltäväksi.

Profiilikuva
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.

Toimittaja Yrjö Raution kirjoitus Helsingin Sanomissa ja toimittaja Johanna Korhosen esiintyminen Pressiklubissa ovat tuoreita esimerkkejä voimakkaita mielikuvia hyödyntävästä, löysästi perustellusta populismin kritiikistä.

Rautio kuvasi uhkakuvia ja pelottelua tihkuvassa kirjoituksessaan fasismin uhkakuville ja pelottelulle rakentuvana aatteena, rinnasti perussuomalaisten puheenjohtajuutta tavoittelevan Jussi Halla-ahon kannattajineen fasisteihin ja nosti esiin väkivallan mahdollisuuden. Hänen mukaansa perussuomalaiset on siirtymässä kohti ”silkkaa pimeyttä ja pahuutta”.

Vaikka valppauteen on syytä, Rautio maalasi nyt varsin isolla pensselillä ja voimakkaalla tunteella. Halla-ahon ja tämän kannattajien toimista ja tavoitteista kumpuavia perusteita väitteille ei juuri esitetty.

Ehkä kirjoittaja luotti siihen, että lukija oli jo valmiiksi samaa mieltä?