Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Kirittäjän paikalle

Mari K. Niemi
Blogit Ylämaan kettu 13.3.2017 19:30
Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho ilmoittautui tänään odotetusti perussuomalaisten puheenjohtajakisaan. Halla-ahon diplomaattisen muotoilun mukaan hänen ja ehdolle jo aiemmin ilmoittautuneen Sampo Terhon väliset erot maahanmuuttonäkemyksissä ovat lähinnä makukysymyksiä. Kannattajakunnassa on asia...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Mari K. Niemi

Kirjoittaja on Valencian yliopistossa vierailevana tutkijana työskentelevä, viestintään erikoistunut poliittisen historian dosentti ja erikoistutkija Turun yliopistossa.

Keskustelu

Mikä Halla-ahosta tarkkaan ottaen tekee populistin? Toki näkemyksissä löytyy yhtymäkohtia monien populististenkin liikkeiden agendojen kanssa, mutta populismin piirteiksihän usein mielletään asioiden yksinkertaistaminen, liian helppojen ratkaisujen esittäminen, ytimekkäiden iskulauseiden hokeminen, mustavalkoisuus, analyyttisen otteen puute sekä totuuden toissijaisuus muiden, ensisijaisesti kansansuosion tavoitteluun pyrkivien, retoristen ja argumentatiivisten ilmiöiden ohella. Mitä näistä Halla-aho sinun mielestäsi edustaa?

Perussuomalaiset puolueena on itsekin määritellyt itsensä populistiseksi, joten sinänsä puolueessa vaikuttavan poliitikon ja puoluejohtajaehdokkaan tulkitseminen populistipoliitikoksi ei ole kovin kummallista.

Se, mitkä asiat vaikkapa mediassa tai kansalaisten kahvipöytäkeskusteluissa mielletään populistisiksi ei aina osu yksiin sen kanssa, kuinka alan tutkijat populismin määrittelevät. Ytimekkäimmästä päästä oleva määritelmä on, että populismissa on kyse ”hyvän”, pyyteettömäksi ja oikeamieliseksi katsotun ”aidon” kansan ja turmeltuneen eliitin vastakkainasettelusta, ja näiden ryhmien etujen perustavasta ristiriidasta. Tässä asetelmassa populisti asettuu kansalaisen rinnalle noita eliittejä vastaan.

Populistipuolueita on niin puoluekartan vasemmalla kuin oikealla reunalla, eikä esimerkiksi populistinen kampanjointi rajoitu vain määritelmällisesti populistisiin puolueisiin.

Persut kaappasivat kunnallisvaalit. Kellontarkkaa työtä jälleen.
Sunnuntain Soinin ploki täytti lehdet uutsiköyhänä maanantaina, loppuviikon kaverit Terho ja J Niinistö ja nyt vielä Halla-aho videolla.

Kuka hallitsee keskustelun aiheita voittaa vaalit. Nyt aiheen ja kasvot kunnallisvaaleissa ovat Persuilla.

Miten muut puolueet ovat tulleet täysin avuttomiksi kertoessaan teemoistaan?
Ovatko todellakin median politiikantoimittajista Soini ja Halla-aho noin kiinnostavia? Kannatus ei ainakaan ole perustelu.

Hyvää työtä!

Oikeusjärjestelmä toimi poliittisin perustein langettaessaan valtakunnansyyttäjää härnänneelle Halla-aholle tuomion kirjoituksista, jotka katsottaisiin sananvapauden käytöksi useimmissa länsimaissa.

Miksi Halla-ahon saama tuomio vaikuttaisi konkreettisiin yhteistyömahdollisuuksiin – eivätkö ne riipu osapuolten etujen yhteensovitettavuudesta käytännön linjakysymyksissä?

Halla-aho on ymmärtääkseni sovittanut tuomionsa; eikö sovitettuun rikokseen viittaaminen ole lain mukaan kunnianloukkaus? Vai onko poliittisena lyömäaseena käyttäminen erityisoikeus, jonka tekosyyllä Halla-ahoa voidaan halventaa maailman tappiin?

Poliittista valtaa käyttävän ja tavoittelevan ihmisen henkilöhistorialla on totta kai merkitystä hänen pätevyyttään ja sopivuuttaan punnittaessa. On täysin demokratiaan sopimaton ajatus, että poliitikkojen saamista tuomioista pitäisi vaieta. Toinen asia sitten on, millaisen painoarvon kukin niille antaa.

Perussuomalaisissa esimerkiksi suhtautuminen puolueen edustajien rasistisiin puheisiin näyttää olleen lepsumpaa kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa – siitä huolimatta, että näiden maiden populistipuolueet ovat toki ajaneet tiukkaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Ruotsidemokraateilla on puolueena (natsiliiketaustansa vuoksi) ollut erityisen paljon tekemistä hyväksyttävyyden saavuttamisessa. Puolue on tehnyt hurjasti töitä uskottavuutensa eteen (mm. nollatoleranssi-linja). Siksi on todellakin kiinnostava kysymys, miten se suhtautuisi Halla-ahoon perussuomalaisten johtajana.

Soinin Ruotsidemokraatteihin kohdistama torjunta on vaikeuttanut puolueen yhteistyötä pohjoismaisella tasolla, joten perussuomalaisten johtajavaihdokseen sisältyy paljon toiveikkuutta. Samalla ruotsidemokraatit joutuvat punnitsemaan sitä, millaisten kumppaneiden kanssa hakeutuvat läheiseen yhteistyöhön. Puolueella on nyt työllä ja tuskalla hankittua uskottavuutta sen verran, että vastikään, aivan ensi kertaa,kilpaileva ruotsalaispuolue väläyttänyt ajatusta mahdollisesta yhteistyöstä.

Kyse on tietysti uhkien ja mahdollisuuksien punnitsemisesta: vaikka ruotsidemokraattien johto itse täysin hyväksyisi Halla-ahon perussuomalaiset kumppanikseen, se voi punnita sisäpolitiikkaan yhteistyöstä aiheutuvia kustannuksia. Niitä voi koitua, vaikka politiikassa sinänsä ei puolueiden välillä olisi isoja eroja, koska tuomiot ovat niin voimakkaita symbolisia signaaleja.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt