Mikä taitavassa viestinnässä pelottaa?
Politiikassa ammattitaitoinen viestintä ei ole uhka, vaan kansalaistenkin etu.
Pääministeri Juha Sipilän ja Ylen nk. painostuskohu herätti sosiaalisessa mediassa vilkkaan keskustelun siitä, miksei pääministerin viestintä ole ammattitaitoisempaa.
Eikö ole resursseja, eikö nykyinen avustajakunta ole ajan tasalla vai eikö heitä kuunnella, pohdimme.
Virinneessä keskustelussa huomioni kiinnitti se epäluulo, jota jotkut ammattimaista politiikan viestintää kohtaan tuntevat.
Tavallaan epäluuloa ymmärränkin.
Sosiaalisen median aikakaudella poliitikko halutaan suoraan, suodattamattomaan yhteyteen, ei viestintähenkilökunnan selän taakse, saavuttamattomiin.
Poliitikkojen vetovoimatekijäksi on populismin nousun myötä tullut ajatus ”aitoudesta”. Mielikuva siitä, että kulisseissa hääräävä kovapalkkainen konsultti valikoisi sanoja poliitikkojen suuhun, ei ymmärrettävästi sytytä.
Taustalla voi olla huoli siitäkin, että ammattiviestijän palveluksista nauttiva poliitikko saa etulyöntiaseman, hurmaa ja sumuttaa, samalla kun muut, aidommat ja vähemmän supliikit, jäävät kakkosiksi.
Populistipoliitikkojen viestintä tulkitaan usein aidommaksi kuin niiden perinteisten poliitikkojen, joita populistit haastavat.
Tähän lankaan ei kannata mennä.
Populistinen viestintä on oma taitolajinsa, mutta erityisen autenttista se ei ole – jos olisi, miksi ihmeessä se on niin samanlaista maasta toiseen?
Populistit oppivat tehokeinoja toisiltaan, sparraavat toisiaan ja hyödyntävät runsaasti ihmisiin tunnetasolla vaikuttavia viestintämenetelmiä.
Vaikutelma aitoudesta syntyy siitä, että populistit omaksuvat kameleonttimaisesti ympäröivän kulttuurin elementtejä.
Kansanomaisten puheenparsien ja vastaavien tehokeinojen alta kuitenkin paljastuu ammattitaitoinen, juuri tänä aikana monissa maissa kansalaisiin pureva viestintä.
Se siitä aitoudesta!
Kannattaako populistien haasteeseen vastata amatööriviestinnällä?
On tietysti totta, että ammattitaitoinen viestintä voi antaa poliitikolle etumatkan suhteessa kilpailijoihinsa. Ammattilaisten apuun turvautuminen voi kuitenkin olla myös eroja tasoittava tekijä.
Osaavan avustajakunnan voimin sellainenkin poliitikko, joka ei ole kaksinen viestijänä mutta on briljantti ajattelijana, voi päästä samalle viivalle mediaketterän kollegansa kanssa.
Politiikan asiasisällöissä valta on tietysti poliitikolla itsellään. Viestintähenkilöstö kuitenkin auttaa poliitikkoa saamaan asiansa perille juuri sillä tavalla, jolla hän sen tarkoittaa.
Tätä ei tulisi pelätä vaan tavoitella.
Viestinnällisten väärinkäsitysten ja virheiden kustannuksia kun kuitenkin mitataan rahassa, menetetyssä maineessa ja mielipahassa.