Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Vallitseeko Ylessä pelon kulttuuri?

Mari K. Niemi
Blogit Ylämaan kettu 1.12.2016 14:08
Pääministeri Juha Sipilän mahdolliseen esteellisyyteen Terrafame-jupakassa liittyvä kohu on kovaa vauhtia leviämässä Yleä koskevaksi skandaaliksi. Eilen kissa nostettiin pöydälle A-studiossa, jossa toimittaja Susanne Päivärinta haastatteli Ylen vastaavaa päätoimittajaa Atte Jääskeläistä. Asete...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Mari K. Niemi

Kirjoittaja on Valencian yliopistossa vierailevana tutkijana työskentelevä, viestintään erikoistunut poliittisen historian dosentti ja erikoistutkija Turun yliopistossa.

Keskustelu

Tietenkin pelon kulttuuri vallitsee Ylessä. Kukaan Ylessä ei ole vastuussa yhtiön perustamisesta, taloudesta, operatiivisesta päätöksenteosta tai ideologisesta riippuvuudesta. Sen tähden Ylellä ei myöskään voi olla moraalista tai älyllistä vastuuta.

Tässä tilanteessa Susanne Päivärinnan rohkeus on sivuseikka. Miten Ylen olemassaolo perustellaan on se jatkuva kysymys.

Ylen olemassaolo perustellaan sillä, että se on julkinen, kaupallisista intresseistä vapaa journalistinen toimija, joka takaa kansalaisille uutisointia, joka ei ole maksajan ehdoilla tehty.

Jos tämä ei toteudu käytännössä, ongelmat pitää korjata. Esimerkiksi antamalla potkut päätoimittajalle, joka taipuu poliittisen painostuksen alla.

Puheet siitä, ettei kukaan olisi vastuussa mistään, ovat tyypillistä porvarillista sumutusta, jolla pyritään kyseenalaistamaan kaiken ei-yksityisen toiminnan olemassaolon oikeutus.

Päätoimittajien ja toimittajien välillä on kahnauksia ollut maailman sivu ja nimenomaan poliittisen painostuksen vuoksi.
Kekkonen lähetteli myllykirjeitään tunnetuimpana ”Simpan” erottaminen Demarista ja sitten syvä loukkaantuminen tähän lehteen kun Simppa palkattiin. Muistamme myös Tamminiemen pesänjakajien ja piirtäjä ”Karin” potkut. Koivisto nimitti toimittajia sopuleiksi.

Viime aikoina kahnauksia on ollut tosin vähemmän. Kainuun Sanomista toimittajat saivat päätoimittajan lähtemään kävelemällä ulos in corpore.

Sipilän touhu on kuin tuulahdus menneiltä ajoilta. Ajat ovat kuitenkin toiset ja selittelyksi meni. Lopulta Sipilä sanoi ettei ole enää yhteyksissä toimituksiin vaan hoitaa kiukkunsa muuten. Miten, sitä hän ei sanonut.
Etenkin tuo Ylen ”on syitä, joista ei voi kertoa” ja sitten kieltäminen vaikka salillinen kuuli asian, osoittaa että pientä paniikkia on ilmassa.
Eräässä toimituksessa (USA) oli huoneentaulu ”Never trust an Editor”. Sopii hyvin YLEenkin.

Julkinen toiminta on, sisällöstä riippumatta, aina maksajan ehdoilla tehty. Tasa-arvoa korostavaan demokratiaan yhden toimijan erityiskohtelu ei oikein sovi. Tämä ajatus ei ole koskaan häirinnyt vasemmistoa.

Joka toimituksessa ja asiantuntijaorganisaatioissa on aina kitkaa pomojen ja tekijöiden välillä. Pomo vastaa kokonaisuudesta, eikä silloin voi aina kaikkien haluja ja toiveita miellyttää. Tuntuu kuin Ylessä olisi nyt päässeet valloilleen kaikki vanhatkin kitkat ja päätökset, jotka ovat jääneet mieltä kaivelemaan.

Toivottavasti tilanne rauhoittuu. Vaikka joistakin päätöksistä ollaan monenlaista mieltä, en kuitenkaan tiedä, että olisi asioita, joista ei olisi Ylessäkään kerrottu. Toinen asia on aina, miten pitkään ja miten monessa lähetyksessä asiaa vatvotaan.

Näillä toimittajilla,jotka nyt vaativat päätoimittajan eroa,
on koko ajan ollut oma agenda ajettavana.
En ole suinkaan ainut,joka sen on huomannut.Onko se sitten
se paras keino saada Suomi nostettua suosta.
Yhtenä veron maksajana vaadin tasapuolisuutta.
Demarileiri keksi hyvän jutun kaataakseen sekä Sipilän,
että päätoimittajan.
Ei malta pysyä aisoissa,että asiat selvitetään.
SK:n rooli aiheuttaa vielä enempi ihmettelyä.Oliko tosiaan
viisasta pilata Suomen mainetta ulkomaita myöten kostonhi-
moisten toimittajien takia.
Vai onko lehdellä oma lehmä ojassa.
Nyt ei ole välitetty siitä onko alkuperäisessä uutisessa
kyse totuudesta tai onko päätoimittajan motiivina taipu-
minen ”painostuksen” edessä vai ihan asioiden selvittäminen
asiallisesti.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt