Blogit

Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Vallitseeko Ylessä pelon kulttuuri?

Blogit Ylämaan kettu 1.12.2016 14:08
Mari K. Niemi
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.

Pääministeri Juha Sipilän mahdolliseen esteellisyyteen Terrafame-jupakassa liittyvä kohu on kovaa vauhtia leviämässä Yleä koskevaksi skandaaliksi.

Eilen kissa nostettiin pöydälle A-studiossa, jossa toimittaja Susanne Päivärinta haastatteli Ylen vastaavaa päätoimittajaa Atte Jääskeläistä.

Asetelma – yleläinen haastattelemassa yleläistä – haiskahti imago-operaatiolta. Sellainen siitä ei kuitenkaan tullut, koska Päivärinta on ammattinsa osaava, peloton journalisti. Siis juuri sellainen, jota Jääskeläinen tuossa haastattelussa kuvasi:

[S]e, joka pelkää pelkää taipuvansa vaikuttamisyritysten tuulessa on, on, on todennäköisesti parempi jossakin muussa ammatissa kuin journalistin ammatissa. Journalistin itsenäisyys tarkoittaa juuri sitä että erilaisten paineiden keskellä pystyy pitämään päänsä kylmänä ja tekemään hyvää journalismia.”

 

Haastattelu oli monin tavoin poikkeuksellinen. Siinä Jääskeläinen muun muassa kuvasi pääministerin kulissien takaista käytöstä ja tunnetilaa. Kuulimme näistä asioista kuitenkin vasta nyt, koska, no, aiheen käsittely ei aiemmin ollut Ylen johdon mieleen.

Jääskeläisen mukaan pääministeri oli ”aikamoisessa tunnekuohussa” päättänyt perua kaikki esiintymisensä Ylen ohjelmissa. Hetkinen. Oliko kiehahtanut pääministeri siis päättänyt laittaa Ylen boikottiin?

Kyse ei siis ollut suivaantumisesta yksittäiseen toimittajaan, jota myös on tapahtunut, vaan äkseeraamisesta kansalliselle, verovaroin ylläpidettävälle yleisradioyhtiölle.

Sipilä oli ilmoittanut, ettei Yle nauti hänen luottamustaan. Onneksi sen ei tarvitsekaan.

Samassa tunnemyrskyssä pääministeri ehti myös perua täysboikottinsa. A-studioon häntä ei kuitenkaan sovitusti saatu. Sen sijaan tuossa lähetyksessä nähtiin Ylen päätoimittaja Atte Jääskeläinen kuvailemassa pääministeriä kuin ketä tahansa kiukustunutta viisivuotiasta.

 

Päivärinta kysyi Jääskeläiseltä, miksi hänelle oli teroitettu, ettei pääministerin päätöksestä vetäytyä A-studion haastattelusta saanut hiiskahtaa kenellekään.

Kysymys oli tärkeä, kuten myös Päivärinnan jatkokysymys siitä, miksei Yle tehnyt pääministerin harjoittamasta sähköpostipommituksesta juttua.

Kansalaisten pääministerille tarkoittamia viestejä vastaanottanut Ylen toimittaja Salla Vuorikoski oli pitänyt pääministerin toimintaa poikkeuksellisena ja siitä uutisoimista yleisön palvelemisena. Lisävaloa asiaan toi Vuorikosken tänään julkistama viestinvaihto pääministerin kanssa.

Viestit vahvistavat kuvaa kiukkua puhkuvasta pääministeristä, jolla on aikaa ja viitseliäisyyttä lähettää iltakaudet sähköposteja, mutta ei halua kommentoida asiaa, vaikka oli alun perin suuttunut juuri siitä, ettei ollut ehtinyt kommentoida asiaa.

It’s my way or highway!

 

Jääskeläisen Päivärinnalle antamat vastaukset kysymyksiin pääministerin toiminnan peittelystä olivat jaarittelevia. Hän esimerkiksi rinnasti pääministerin Vuorikoskelle laittamat viestit tavallisten kansalaisten antamaan yleisöpalautteeseen, jota ei ole tarkoitettu julkisuuteen.

No, eihän pääministerin tunteikas uhittelu hyvältä näytä.

Vielä huolestuttavampi on kuitenkin vaikutelma, että Ylen johto on ollut valmis toimimaan pääministerin imagotoimistona ja painamaan villaisella tämän käytöstä. Yle oli siis suojellut kiukuttelevaa pääministeriä Juha Sipilältä.

 

Miksi viittaan tämän jutun alussa kohun sijaan Ylen kohdalla jo skandaaliin? Eilisestä Suomen Kuvalehden jutusta purkautumaan alkanut vyyhti on saanut jo useita uusia lukuja. Yhteistä niille kaikille on vaikutelma pelon kulttuurista ja huoli itsesensuurista.

Yle toimintakulttuuria tänään kommentoinut ex-yleläinen, politiikan toimittaja Pekka Ervasti ei säästellyt sanojaan. Hänen mukaan ”Juttuja on hyllytetty ja sensuroitu ja toimittajille on annettu varoituksia erityisesti tämän hallituksen aikana.”

Pelon kulttuuriin viittaa myös Susanne Päivärinnan viimeinen kysymys Jääskeläiselle: ”Saanko minä nyt kirjallisen varoituksen tai myöhemmin potkut tai siirron toisiin hommiin?”

Paljastava on myös Ylen toimittajan Ruben Stillerin haastattelu. Stiller kertoo pelänneensä työpaikkansa vuoksi, mutta yrittäneensä saada Ylen johdon käsittämään, ettei voi sensuroida Pressiklubia:

”Sanoin että ymmärrättekö, kun menen ruutuun, en voi valehdella ihmisille jättämällä viikon puheenaihetta käsittelemättä, mä en voi tehdä sitä.”

Tämän rinnalla kannattaa vielä kerran lukea edeltä sitaatti siitä, miten Jääskeläinen kuvasi hyvän toimittajan ominaisuuksia.

Usein rohkean toimittajan takaa löytyy tälle tukensa ja lujan selustan antava päätoimittaja. Eipä muuta kuin pää kylmänä paineiden edessä, hyvän ja kuvia kumartamattoman journalismin puolesta.

 

 
* Täsmennys (15:00): Jääskeläinen kertoi Aamulehden mukaan pääministerin sanoneen luottamuksen Yleen olevan nolla; Vuorikosken saamissa sähköposteissa pääministeri käytti sanaa arvostus.