Blogit

Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Hännikäinen ja säätiöshow – mitä tästä opimme?

Blogit Ylämaan kettu 6.11.2016 19:36
Mari K. Niemi
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.

Viime päivinä sosiaalisessa mediassa on kuohuttanut Alfred Kordelinin säätiön kirjailija ja kääntäjä Timo Hännikäiselle myöntämä 6 000 euron apuraha.

Tosin vielä rahoituspäätöstä enemmän kuohutti säätiön ilmoitus, että jo tehty päätös otetaankin uuteen käsittelyyn.

Kolmas näytös nähtiin, kun säätiö sunnuntai-iltana ilmoitti, että alkuperäinen päätös pysyy voimassa.

Säätiö ei perustele ratkaisujaan. Se kuitenkin totesi, ettei hyväksy kirjailijan esittämiä rasistisia ja naisvihamielisiä lausuntoja.

Loppu hyvin, kaikki hyvin?

 

Jospa kuitenkin muutama sananen prosessista.

Pian apurahamyönnön ja sitä seuranneen uudelleenharkinnan tultua julkisuuteen, Hännikäiseen liittyneitä kohuja avattiin esimerkiksi tässä blogissa.

Sen kirjoittaja kannusti lukijoitaan painostamaan säätiötä, jotta myönnetty apuraha peruttaisiin.

Tapahtumia kommentoinut kirjailija itse tulkitsi uusintakokouksen olevan seurausta painostukseen taipumisesta: ”Jos tämä muutetaan, elämme todellakin painostusryhmien luomassa totalitarismissa.

Melkoista liioittelua.

 

Ymmärrän hyvin, että Alfred Kordelinin säätiötä mietitytti, haluaako se tosiaan rahoittaa naisvihan ja äärinationalismin varaan brändinsä rakentaneen Hännikäisen tuotantoa.

Tämä ei ollut sananvapauskysymys. Rahoituksen epääminen ei tarkoita vaientamista. Suurin osa rahoituksen hakijoista jää joka tapauksessa rahoitusta vaille.

Toki tuo pohdinta olisi pitänyt tehdä jo aiemmin.

Onneksi säätiöt lähtökohtaisesti seisovat tekemiensä päätösten takana. Niin nytkin lopulta kävi.

 

Yksittäisellä arvioitsijalla voi olla kahlattavanaan satoja hakemuksia.

Siksi lienee mahdollista, että säätiössä ei täysin tunnettu Hännikäisen ansioluettelon ulkopuolista toimintaa ja mainetta.

Esimerkiksi Savukeidas-kustantamon päätös lopettaa yhteistyö Hännikäisen kanssa tämän sosiaalisessa mediassa julkaisemien törkyviestien jälkeen herätti kyllä laajaa huomiota.

Vaan entä jos nämä asiat olivat tiedossa ja rahoitus oli päätetty myöntää tästä huolimatta?

Tämä vaihtoehto asettaisi säätiön myöhemmän toiminnan erikoiseen valoon.

Eikö sitä alunperin tämä maine häirinnyt ja alkoiko se empiä vasta kansalaiskritiikin edessä?

 

Alfred Kordelinin säätiö tiedotti sunnuntai-iltana Facebook-sivullaan, että uusintakäsittely järjestettiin ”apurahan hakijasta päätöksen jälkeen esiin nousseiden seikkojen vuoksi”.

Joko mies ei siis ollut säätiölle tuttu tai häneen kohdistuvan kritiikin laajuus ja voima yllättivät rahoittajan.

Mahdollista on, että myös puolustukseen nousseiden kiihkeys tuli sittemmin yllätyksenä.

 

Timo Hännikäisen nupulla ollutta kulttimainetta tällainen näytelmä tietysti kasvatti.

Tieto uudesta kokouksesta nostatti aiheen uutisarvoa ja antoi aikaa spekuloinnille.

Inhimillisesti katsoen Hännikäiseen kohdistui kova prosessi.

Apurahojen varassa työskentelevillä ei juuri ole muuta varmuutta tulevaisuudesta kuin se, että kerran myönnettyä apurahaa ei pois oteta.

Saadun tai saamatta jääneen rahoituksen tulee helposti myös tulkinneeksi osoitukseksi oman työnsä arvosta. Siksikin apurahashow on henkisesti kovempaa leikkiä kuin moni sivusta seuraava ymmärtääkään.

Juuri rahoituksen symbolinen, tunnustuksen luonteinen painoarvo selittää Hännikäisen rahoittamisen kohtaamaa kiihkeää kritiikkiä.

Timokin sen tietää, että vaikeinta on niillä, jotka jäävät ilman.