Blogit

Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

”Nämä karmeat, nolot vaalit”

Blogit Ylämaan kettu 25.10.2016 18:21
Mari K. Niemi
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.

San Francisco, Kalifornia

”Olet seurannut vaalikampanjointia? Olen niin pahoillani, sen on täytynyt olla hirveää! Vähintä mitä voin tehdä, on tarjota aamiainen.”

Hotellini vastaanottovirkailija vääntelee tuskastuneena käsiään, ilme on myötätuntoinen.

Olen kiertänyt Yhdysvaltoja nyt kolme viikkoa. Matkani tavoitteena on ollut ymmärtää, mitä ihan tavalliset – toki keskenään valtavan erilaiset – amerikkalaiset vaaleista ja maansa suunnasta ajattelevat.

Moni on pyydellyt minulta anteeksi kampanjoiden kaameutta. ”Ethän vain tuomitse meitä näiden vaalien perusteella?”, on minulta kyselty.

 

Suomalaiset eivät toden totta ole ainoita, jotka miettivät, mitä heistä ajatellaan. Yhdysvalloissa asiaa murehtivat nyt monet.

Jopa niin, että ajatus Eurooppaan matkustamisesta on alkanut jännittää: ”Pidetäänkö meitä siellä ihan kahjoina?”

Toisinaan tuntuu, että amerikkalaiset ovat itse hämmentyneempiä maansa tilasta kuin me eurooppalaiset olemme Yhdysvaltoja katsoessamme. Mehän olemme nähneet ja kuulleet samanlaista kampanjointia ennenkin.

Esimerkkejä löytyy lähempää ja kauempaa historiasta.

Monet argumentit ovat meille nyt arkea oikeistopopulististen liikkeiden nousun myötä: media vääristelee, eliitti on mätää, vika on ulkomaalaisissa ja muutos välttämätöntä.

Ja ihmiset provosoituvat, kun taitavasti provosoidaan. Siitä pitää huolen sekin, että pettyneiksi tai petetyiksi itsensä kokevia on paljon.

 

Kiihtyvien kampanjatunnelmien ei kuitenkaan kannata antaa hämätä. Yllättävän moni ei varsinaisesti pidä kummastakaan ehdokkaasta, luota kumpaankaan tai arvosta kumpaakaan.

Kuten newyorkilaisen hotellini vastaanottovirkailija asian muotoili: ”Donald Trump on painajainen, Hillary Clinton on heistä sittenkin se pienempi paha. Hän on korruptoitunut, etäinen ja ohjailtavissa, mutta jos näistä on pakko valita…”

Hän olisi halunnut demokraattien ehdokkaaksi Bernie Sandersin. Moni taksikuski taas on liputtanut republikaanien Ted Cruzin tai Marco Rubion puolesta, mutta hekin putosivat kisasta esivaalivaiheessa.

Moni kysyykin nyt, miten ehdolla voi olla kaksi ihmistä, joita niin syvästi inhotaan. Eikö tästä maasta parempia löydy?

Yhtäältä eliitin kätyriksi väitetty urapoliitikko ja feministinainen ja toisaalta rasistisia puhuva, omia faktojaan keksivä sovinistimies vaikuttavat lokamainosten karikatyyreiltä ja herättävät torjuntaa ja epäluuloa.

 

Aggressiiviset kampanjat ovat tasoittaneet ehdokkaiden välisiä eroja ihmisten mielissä.

Tämän toteaminen ei ole sama asia kuin sen väittäminen, että ehdokkaat ansioiltaan tai tekemisiltään olisivat samalla viivalla.

Lähdetään nyt vaikka siitä perusasiasta, että ehdokkaat tavoittelevat maailman vaikutusvaltaisimman demokratian johtajuutta.

Toisella heistä on vuosikymmeniä tehtävään soveltuvaa kovatasoista kokemusta, toisella ei.

Jos tästä vaalista hyvää haluaa hakea, niin yksi asia ainakin lienee nyt kaikille selvää: sukupuolella on todellakin merkitystä.

Donald Trump on väittänyt, ettei Hillary Clinton ”näytä johtajalta”.

Seksismiä puhtaimmillaan on se, jos näitä kahta verratessaan ajattelee Trumpin olevan oikeassa.

 

Lukuisat eri puolilla Yhdysvaltoja käymäni keskustelut ovat jääneet mietityttämään.

Naiset murehtivat vapauksiensa ja oikeuksiensa puolesta,  latinoita ahdistaa leimautuminen ja tulevaisuus vihan yltyessä. Toimittajat joutuvat jo pelkäämään turvallisuutensa vuoksi vaaleista kentällä uutisoidessaan.

Valkoista, vähän koulutettua väkeäkin pelottaa. Kuten eräs Trumpin tilaisuudessa tapaamani pariskunta syvää huoltaan kuvasi: ”Jos Clinton valitaan, Amerikka taantuu kehitysmaaksi. Se on meidän loppumme”.

Ehkä syvimmälle iskivät Puolasta Yhdysvaltoihin pari vuosikymmentä sitten muuttaneen, Floridassa vaateliikettä pitävän naisen sanat.

”Hyvä sinun on sitä juttuasi kirjoitella, sinähän pääset täältä pois. Me joudumme olemaan täällä, elämään tämän kanssa.”