Solmiomiehelle töitä
Sosiaalisessa mediassa puhuttanut Joensuun kaupungin epäonnistunut työpaikkailmoitus havainnollistaa hyvin sitä, miten sitkeästi johtajuus ja mieheys kytkeytyvät Suomessakin yhteen.
Tänään useissa sanomalehdissä julkaistun, uusia johtajia etsivän ilmoituksen kuvassa kokousta johtaa partasuinen pukumies.
Ilmoituksen leikkisyyttä tavoittelevassa tekstissä selitetään, ettei pahitteeksi olisi, jos hakijan ego pystyisi ”kannattelemaan hieman löysempääkin solmiota”.
Johtajamiehiä ollaan siis hakemassa.
Sinänsä tässä ei ole mitään kovin uutta – pikemminkin vanhaa ja tunkkaista. Johtajuudesta puhuttaessa puhutaan usein esimerkiksi herraonnesta, suurista saappaista, jotka pitäisi täyttää ja leveistä hartioista jotka kantavat vastuuta.
MTV3:n uutisen mukaan Joensuun kaupunki julkaisi pian tiedotteen, jossa pahoitteli epäonnistunutta viestintää.
”Epäonnistuimme viestinnässämme, koska kampanjan idea ei välity yhden lehti-ilmoituksen perusteella. Pahoittelemme asiaa ja haluamme tähdentää, että haemme johtajaa, emme miestä tai naista.
Tasa-arvo ja suvaitsevaisuus ovat meille toimintamme perusperiaatteita, emmekä halua murentaa näitä arvoja omassa viestinnässämme.”
Uskon, että virhe ja sen pahoittelu olivat vilpittömiä. Kaupungin nopea reagointikin ansaitsee kiitoksen.
Näyttää olevan niin, että johtajuudesta puhuttaessa mieleen tulevat helposti miehet ja maskuliinisina pidetyt asiat, jos asiaa ei aktiivisesti ajattele.
Osaa Joensuun kaupungin antamasta selityksestä minun on kuitenkin hieman vaikea uskoa.
Työmarkkinoilla yhdenvertaisuudessa ei ole kyse vain naisista, miehistä tai sukupuolesta (miten sen määritteleekin) vaan kaikkien ihmisten tasa-arvoisista mahdollisuuksista saada töitä ja edetä uralla siihen katsomatta, millaisia kategorioita heihin liitetään.
Jos uusia johtajia etsivässä kaupungissa tosiaan olisi syvällisesti mietitty yhdenvertaisuuden kysymyksiä ja tehty rekrytointia tämä perusperiaate mielessä, kai se olisi näkynyt viestinnässä?
Työpaikkailmoitusten kuvastolla ja sanastolla on väliä. Ne heijastelevat – ja niistä myös tulkitaan – organisaation arvoja.
Samalla ne osallistuvat todellisuuden tuottamiseen kertomalla meille yhä uudestaan esimerkiksi siitä, millaisia miehiä ne johtajat ovat.
Hakijoille ilmoitusten kuvat ja sanavalinnat ovat viestejä siitä, millaisesta työyhteisöstä on kyse ja keiden kannattaa hakea.
Voisiko suomalaisen johtajaa hakevan organisaation ilmoituksessa esiintyä pyörätuolissa istuva mies tai muulta kuin valkoiselta kantasuomalaiselta näyttävä ihminen?
Olisiko rohkeaa laittaa ilmoitukseen viisi- tai kuusikymppinen nainen?
Työpaikkailmoitusten kuvia ja sanoja tärkeämpi kysymys on rekrytoinnin todellisuus. Millaisia johtajia ja muuta henkilökuntaa organisaatio on tosipaikan tullen valmis palkkaamaan?
Jos työnantajana toimii aktiivisesti yhdenvertaisuuden puolesta – ei siis vain tyydy juhlapuheissa kertomaan kannattavansa tasa-arvoa ja ”suvaitsevaisuutta” vaan on siirtynyt sanoista tekoihin – asia kannattaa rekrytoinnin viestinnässä selvästi kertoa.
Sitäkin voisi miettiä, mitä yhdenvertaisuuden toteuttaminen työpaikan arjessa syvällisemmin merkitsee: ehkä hieman vaivannäköä ja asioiden ajattelua uudella tavalla?
Onnea matkaan!