Blogit

Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Poliitikko, jolta vietiin rakkaus

Blogit Ylämaan kettu 12.6.2016 08:22
Mari K. Niemi
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.

Olinpa missä tahansa politiikkaa käsittelevässä tilaisuudessa ulkomailla, aina joku paikallaolijoista vaikuttaa tuntevan Alexander Stubbin.

Viimeksi näin kävi tällä viikolla Istanbulissa Turkissa, jossa osallistuin ainoana pohjoismaalaisena Turkin, Yhdysvaltojen ja Euroopan politiikkaa käsittelevään kutsuvierastilaisuuteen.

Illallisella vieressäni istunut poliitikko sanoi, että tietysti hän nyt Alexin tuntee.

Kerroin tästä havainnostani parille kansainvälistä työtä tekevälle suomalaistoimittajalle, ja he vahvistivat kokemukseni.

Mahdottoman moni maailmalla tuntee Alexander Stubbin. Hänen verkostonsa tuntuvat ulottuvan ihan joka paikkaan.

 

Itselläni on Stubbista kaksi kokemusta, jotka molemmat vahvistavat kuvaa dynaamisesta ja helposti lähestyttävästä verkottujasta.

Teimme reilu vuosikymmen sitten kollegani kanssa julkaisua EU-vaalien kampanjoista. Lähestyimme sen tiimoilta  joukkoa poliitikkoja saadaksemme luvan käyttää heidän kuviaan kirjan kannessa.

Meitä nauratti se vauhti ja letkeys, jolla viestintä tuoreen europarlamentaarikko Stubbin kanssa hoitui.
Myönteinen vastaus tuli salamavauhtia, ja allekirjoitus kuului ”Peace, Alex”.

Melko mutkatonta.

Henkilökohtaisesti tapasin Stubbin vasta viime kesänä. ”Hei, Twitter-kaveri!” tuore valtiovarainministeri Stubb huikkasi cocktailkutsuilla ohi kävellessään.

 

Meiltä kansainvälisissä ympyröissä töitä tekeviltä suomalaisilta kysytään usein, mitäs sille Alexille kuuluu.

En ole ihan varma, mitä siihen nyt pitäisi vastata.

Kokoomuksen puoluekokouksen eilisissä käytäväpuheissa moni esitti, että taistelija-Stubbin olisi pitänyt väläyttää puheessaan enemmän ”sitä entistä Alexia”.

Sanottiin, että hänen johtajavaalin puheensa ei ollut voittajan vaan jo kohtaloonsa lannistuneen miehen puhe. Missä luurasivat Stubbin valtit: rohkeus, itsevarmuus, loisto ja säihke?

 

Lappeenrannan puoluekokouksen lavalla näkemämme oli hyvä muistutus siitä, mitä rakkaus – tai sen puute – tekee ihmiselle.

Alexander Stubbin loistoaikojen puheet olivat suuren yleisön lämpöä nauttineen miehen pakottomia, onnellisia esityksiä.

Rakastettuna voi heijastaa takaisin yleisöön sen valoa ja lämpöä.

Rakkauden puute tuo epävarmuuden ja vie esiintymisestä karisman.

Nyt lavalla nähtiin poliitikko, joka taisteli kuten taistella kuuluu, mutta jonka olemuksessa näkyivät iskujen jäljet.

Alexander Stubb ei olisi mitenkään voinut antaa entisaikojen kaltaista puhetta, koska hän ei ollut enää sama mies.

Kun Stubb nousi puoluekokouksen lavalle toistamiseen, johtajavaalin hävittyään, hän  itse otti aiheeksi rakkauden.

Hän puhui lämpimästi isälleen ja puolisolleen.

Vaimon rakkaus ja tuki olivat auttaneet jaksamaan niinä vaikeina öinä, kun työn paineiden vuoksi unen sijaan tuli itku.

 

Jo melko pian sen jälkeen, kun Stubb kaksi vuotta sitten valittiin kokoomuksen johtoon, kuulin muutamien kokeneiden kokoomuskonkareiden päivittelyä siitä, että ”koska Alexin kupla puhkeaa”.

Jotkut puolueessa ajattelivat Stubbin saaneen liian paljon, liian varhain – tai liian vähäisellä osaamisella ja näytöillä.

Selän takana puhuttiin myös Stubbin heikosta valmistautumisesta ja perehtymisestä.

Hän teki kyllä kovasti töitä, mutta ahkeroi väärillä rintamilla: käytti ajan verkottumiseen ja julkisuudessa paistatteluun, kun olisi pitänyt omaksua uutta, muistaa lukuja ja syventää ymmärtämystä.

 

Ehkä yksi useista ulkomailla tapaamistani, Stubbin hyvin tuntevista poliitikoista oli oikeassa.

Hän näet ihmetteli, mitä Stubb edes tekee puoluejohtajana ja valtiovarainministerinä, kun on kuitenkin ”sielultaan diplomaatti”.

Alexander Stubbilla voi olla puutteita, mutta hävitä hän todellakin osaa.

Mitään niin tyylikästä ja diplomaattista en ole aikoihin nähnyt.