Blogit

Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Konkariporvarit mattoa kiskomassa

Blogit Ylämaan kettu 21.3.2016 13:51
Mari K. Niemi
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.

Kyllä nyt kokoomuslaista valtiovarainministeri Alexander Stubbia taitaa harmittaa, eikä mukavaa ole Britannian konservatiivipääministeri David Cameronillakaan. Myy siinä kansalaisille vaikeita päätöksiä, kun puolueen omat miehet vetävät mattoa jalkojen alta.

Lauantaiaamuna Ylen Ykkösaamun vieraana oli ex-ministeri, kokoomuksen Jan Vapaavuori,  joka kritisoi puolueensa ja hallituksen toimia. Vastikään kirjankin julkaissut, nykyisin Euroopan investointipankin varapääjohtajana toimiva Vapaavuori on kuluneen viikon aikana mätkinyt hallitusta muun muassa koulutusleikkauksista.

Sunnuntaiaamuna BBC:n The Andrew Marr Show’n  vieraana oli konservatiivipoliitikko, perjantaina hallituksessa ministerinpaikkansa protestina jättänyt Iain Duncan Smith. Hän syytti puoluettaan talouden tasapainottamisen maksattamisesta niillä, joilla jo menee huonoiten.

 

Asetelmat olivat hämmentävän samankaltaiset.

Helsingin ja Lontoon studioissa istuivat vakavan asiapoliitikon maineessa olevat miehet, jotka nyt koko poliittisella painoarvollaan kritisoivat omaa, hallitusvastuussa olevaa puoluettaan.

Myös molempien ulostulojen motiivit asetettiin välittömästi kyseenalaisiksi.

Vapaavuoren avautumisissa on nähty huonoa häviämistä ja haluja kaapata puolueensa puheenjohtajuus.

Palasiko Vapaavuori ilkkumaan Alexander Stubbin työtä, koska ei ole toipunut rökäletappiostaan kokoomuksen puheenjohtajavaalissa? Moittiiko hän kokoomuksen nykyjohtoa ja tyrkyttää omia ideoitaan johtajavaalia pedatakseen?

Myös Duncan Smithin protestieroa hallituksesta on tulkittu vanhojen kaunojen kehyksessä. Pyrkiikö hän katkaisemaan alkuunsa puoluetoverinsa ja kiistakumppaninsa valtiovarainministeri George Osbornen puoluejohtajahaaveet? Vai haluaako hän itse takaisin puolueensa johtoon?

Duncan Smithin on myös arvioitu pyrkivän järjestelemään asetelmaa suotuisammaksi kannattamalleen Ison-Britannian EU-erolle.

 

Omista riveistä ryöpsähtänyt kritiikki tulee kummallekin puolueelle nyt erittäin huonoon aikaan.

Leikkauksissa on ollut kansalaisille selittämistä ilmankin, että puolueen oma, kokenut poliitikko niitä vakavasti kyseenalaistaa.

Sietämättömintä on, että heidän esittämänsä moitteet antavat kiusallista painoarvoa kilpailevien puolueiden esittämälle hallituspolitiikan kritiikille.

On myös todennäköistä, että Vapaavuoren ja Duncan Smithin ulostulojen motiiveista esitetyissä arvioissa on perää. Jo ajoitus puhuu tämän puolesta.

Huomion kiinnittäminen siihen, miksi he sanovat on kuitenkin myös keino kääntää huomio pois siitä, mitä he sanovat. Tämän tavoitteena on vähentää heidän viestinsä painoarvoa.

 

Kuten ihmisiä usein muutenkin, myös Jan Vapaavuorta ja Iain Duncan Smithiä ajavat luultavasti moninaiset motiivit.

Vapaavuori saattaa herkutella sillä, että pääsee ojentamaan Alexander Stubbia. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö hän samalla olisi kritiikissä tosissaan.

Duncan Smithin protestiero hallituksesta ”sattui” sopivaan saumaan. Silti hänen eronsa ja kritiikkinsä keskeinen motiivi voi olla halu painaa jarrua tilanteessa, jossa hän katsoo hallituksen politiikan haitalliseksi.

Niin Jan Vapaavuori kuin Iain Duncan Smith ovat kokeneita poliitikkoja, jotka kyllä tietävät puolueen julkisesta kritisoinnista koituvan myös kustannuksia.

Kaikki eivät totta vieköön arvosta ns. oman pesän likaajien panosta poliittiseen keskusteluun. Moni pitäisi mieluummin fasadia yllä vaikka hampaita kiristellen kuin näkisi julkisuudessa puolueensa rivien rakoilevan.

Kumpikin politiikan konkari osaa kuitenkin rakentaa asetelmaa, jossa voi kaiken onnistuessa nytkäyttää useampaa kuin yhtä palikkaa.

Pöydällä ovat nyt sekä asiat että valta.