Blogit

Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Brexit – tärpit kampanjoiden seuraamiseen

Blogit Ylämaan kettu 25.2.2016 15:30
Mari K. Niemi
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.

Britannian mahdollisessa EU-erossa Brexitissä on paljon pelissä niin saarivaltakunnassa kuin muualla Euroopassa. Olipa itse asiasta mitä mieltä tahansa, niin politiikan seuraajille luvassa on jännittävä kevät.

Koska asia ratkaistaan kansanäänestyksellä, tulevat kampanjoissa näkymään juuri tällaiselle vaalille ominaiset piirteet. Leirejä on periaatteessa vain kaksi, eivätkä ne täysin noudattele puolueiden rajoja.

EU:n jäsenenä jatkamista kannattavien asiaa ajava, puoluerajat ylittävä Britain Stronger in Europe tulee todennäköisesti saamaan virallisen kampanjan statuksen. Kampanjan sanoma on, että Britannia on vahvempi, turvallisempi ja menestyksekkäämpi EU:n sisällä kuin sen ulkopuolella.

Sen sijaan siitä, mikä jo perustetuista eroa ajavista kampanjoista saa vastaavan virallisen kampanjan aseman, vielä kilpaillaan.

Eroa vaativa Vote Leave -kampanja moittii EU:ta byrokraattiseksi ja ajastaan jääneeksi kehityksen jarruksi. Mukana on poliitikkoja niin UKIPista, konservatiiveista kuin työväenpuolueesta. Kampanja syntyi konservatiivivetoisesta, EU-skeptisestä Business for Britain -kampanjasta. Sillä on myös työväenpuolueen piirissä syntyneen Labour Leave -kampanjan tuki.

Niin ikään eroa ajava, UKIPia lähellä oleva Leave.EU -kampanja vakuuttaa, että on suurempi riski jäädä EU:n jäseneksi kuin erota. Ero toisi maalle enemmän, ei vähemmän globaalia vaikutusvaltaa ja mahdollisuuksia. Tämän kampanjan sateenvarjoksi on perustettu tammikuussa vielä kolmas erokampanja, Grassroots Out (GO).

Pahiten kansanäänestys repii pääministeripuolue konservatiiveja, mutta myös virallisesti EU-jäsenyyttä kannattavassa Labourissa on eroa haluavia. Itsenäisyyspuolue UKIPille ero EU:sta on ollut sen perustamisesta lähtien aivan keskeinen tavoite. BBC:n tiuhaan päivittyvällä seurantasivulla voi tarkkailla sitä, miten eri puolueisiin kuuluvat brittipoliitikot ryhmittyvät asian suhteen.

 

Britannian yleisradioyhtiöllä on myös informatiivinen ja ajantasainen sivu äänestysmenettelystä, kampanjoiden rahoituksesta ja vaalin merkityksestä kansalaisille.

Erityisesti suosittelen sivua, jonne on koottu vaalin keskeiset väittämät tähän asti: menisikö maalla paremmin EU:n ulkopuolella, mitä tapahtuisi työpaikoille, taloudelle ja maahanmuutolle –  mikä kaikki muuttuisi ja kuinka?

 

Entä mihin asioihin kampanjoita seuratessa kannattaa kiinnittää huomiota? Seuraavat neljä asiaa ovat erityisesti seuraamisen arvoisia:


1. Kansalle kaupatut visiot: uhkakuvat ja mahdollisuudet

Kuten muissakin poliittisissa kampanjoissa, tässäkin vaalissa kamppaillaan tulkinnoista. Keiden tulkinta vallitsevista olosuhteista voittaa ja keiden lupaus tulevasta on vetovoimaisin?

Tulkintakamppailu koskee niin pääministeri David Cameronin saavuttamaa neuvottelutulosta kuin tietysti kysymystä siitä, miltä Ison-Britannian tulevaisuus näyttäisi EU:n sisällä tai sen ulkopuolella.

Koska eroa haluavat haastavat vallitsevan tilanteen, heillä on enemmän liikkumavaraa mahdollisuuksien maalailussa.

Jäsenyyden puolustajat taas ovat hienoisessa etulyöntiasemassa uhkakuvien luomisen suhteen. He tulevat vaatimaan eron kannattajilta täsmällisiä lukuja siitä, miten maa menestyisi unionin ulkopuolella. Tällaisten faktojen esittäminen tulee olemaan vaikeaa, onhan tulevaisuus joka tapauksessa aina jokseenkin epävarma.

 

Eroa haluavien uhkakuvat rakentuvat EU:n nykyisiin ongelmiin ja tulkintaan niiden kärjistymisestä hallitsemattomiksi. Siksi kampanjoinnin onnistuminen on puolin ja toisin kiinni myös siitä, miten tehokkaana EU näyttäytyy esimerkiksi pakolaiskriisin hoitamisessa.

EU-jäsenyyden uudistamisen puolesta kampanjoiva David Cameron tulee todennäköisesti vetoamaan talouden ja turvallisuuden suuriin linjoihin perustellessaan, miksi ero olisi maalle suuri uhka eikä houkutteleva mahdollisuus.

Lisäksi tulemme kuulemaan yhä uusia isompia ja pienempiä uhkakuvia. Niiden sisältö määräytyy sen mukaan, ketkä kansalaisista vaikuttavat olevan enemmistönä kantaansa vielä päättämättömissä.

Eilen esiin astui esimerkiksi Ryanair-halpalentoyhtiön toimitusjohtaja, joka varoitti brittituristien lentohintojen kallistuvan ja yrityksen investoivan aiempaa vähemmän Isoon-Britanniaan, jos se eroaa EU:sta.

Merkitystä tulee olemaan myös kampanjoiden kyvyllä reagoida ketterästi yllättäviin tapahtumiin niin kotimaassa kuin ulkomailla.

 

2. Raha: miten erilaisia summia esitetään ja tulkitaan?

Tulemme kuulemaan sekä väitteen, ettei Britannialla ole varaa olla EU:ssa, että vastaväitteen, jonka mukaan sillä ei ole varaa olla EU:n ulkopuolella.

Kantaansa puntaroivat kansalaiset haluavat tietysti tietää, mitä lysti EU:n kanssa tai ilman heille maksaa. Kuinka käy asuntolainojen ja työpaikkojen?

Taloudellisen ja muunkin epävarmuuden korostaminen on kansanäänestyksissä usein vallitsevaa olotilaa puolustaville kannattavaa. EU-jäsenyyttä kannattavien on kuitenkin syytä varoa liian kielteiseksi lipsahtavaa kampanjaa. Argumentti taloudellisesta vauraudesta, yhteistyöstä ja hyvinvoinnista EU:n huomassa tarjoaa mahdollisuuden myönteiseen kampanjointiin.

Politiikka on faktojen valitsemisen taidetta, ja se on sitä mitä suurimmassa määrin kansanäänestysten kampanjoissa.

Samankin kampanjan sisällä tarvitaan useita erilaisia lukuihin perustuvia faktoja siitä, mikä on erilaisissa yhteiskunnallisissa asemissa oleville kansalaisille, erilaisille yrityksille ja koko Britannialle eduksi tai haitaksi.

Äänestäjille tullaan esittämään huolellisesti valikoituja ja myös keskenään ristiriitaisia lukuja ja tulkintoja asiasta.

 

3. Ketkä liittoutuvat, keiden ääntä kuullaan?

Britannian työväenpuolue maksaa Skotlannissa edelleen raskaasti siitä, että se kampanjoi konservatiivien rinnalla itsenäisyyskansanäänestyksen alla.

Kesän puoluekokouksessa traumojaan purkanut Labour tietää nyt, ettei sen parane esiintyä teollisuusyritysten johtoa parrasvaloihin marssittavien konservatiivien parhaana kaverina.

Iso-Britannia on edelleen voimakkaasti luokkayhteiskunta, jossa eri taustoista olevat kansalaiset tulkitsevat omaa ja maansa etua kovin eri tavoin. Tämä vaikeuttaa kampanjointia.

Samalla kun osa äänestäjistä kuulee liikemaailman edustajien äänestyssuositukset painavina puheenvuoroina, ovat ne toisille silkkaa eliittien oman edun ajamista ja vastenmielistä ylhäältäpäin sanelua.

Itsenäisyyspuolue UKIPin puheenjohtaja Nigel Farage janoaa näkyvää roolia erokampanjassa – onhan kyse hankkeesta, jota ajamaan hänen puolueensa perustettiin. Erohankkeen leimautuminen populistiseksi ja maahanmuuttovastaiseksi saattaisi kuitenkin herättää torjuntaa niissä äänestäjissä, jotka kannattavat Brexitiä muista syistä.

Paljon paremmassa asemassa kampanjoimaan on Lontoon pormestari Boris Johnson, jonka ilmoittautuminen eron kannattajaksi oli Cameronin leirille kova isku.

Kunnianhimoista Johnsonia kannattaa seurata, mutta toden teolla käynnistyvä kampanja avaa mahdollisuuden myös uusien poliittisten tähtien syttymiseen.
Nousu Skotlannin kansanäänestyksen tähdeksi viimeisteli Nicola Sturgeonin tien niin puolueensa SNP:n kuin Skotlannin johtajaksi.

 

4. Keiden äänistä taistellaan?

Kampanjoinnin ammattimaistuessa äänestäjäkunnan tutkiminen on tullut yhä keskeisemmäksi.

Suuri osa äänestäjistä pohtii vielä kantaansa, ja tämän epätietoisten joukon järkeen ja tunteisiin kumpikin kampanja pyrkii nyt iskemään.

Keitä nämä ihmiset ovat ja millaiset argumentit heihin tehoavat? Näihin kysymyksiin kohdistuvien tutkimusten tulokset tulevat näkymään siinä, millaisia perusteluja, keille kohdistettuna ja miten esitettynä tulemme kuulemaan.

Skotlannin kansanäänestyksessä kantaansa pisimpään miettivät naiset, mikä sai kampanjan osapuolet kohdistamaan sanomansa heille.

Naisiin kohdistetussa kampanjoinnissa nähtiin myös vaalin pahimpia virhearvioita. Äänestäjät suututtanut mainoskampanja kun erehtyi esittämään isällisesti, että naisten nyt vain on hiukan vaikea päättää asioita (mutta he kyllä lopulta tajuavat oman parhaansa).

Kampanjan video kantaansa pohtivasta perheenäidistä suututti juuri ne äänestäjät, joihin sen oli tarkoitus tehota. Tarmokas asiansa ajaminen ei riitä – on myös osattava välttää virheitä.

 

Samalla kun kevään kampanjat tulkitsevat kiivaasti vallitsevaa todellisuutta, ampuvat alas toistensa väitteitä ja myyvät parempaa tulevaisuutta, ne laittavat liikkeelle huhuja, väitteitä ja tulkintoja toisistaan.

Kampanjan, joka mielii saada kansalaiset puolelleen, olisi hyvä voittaa sekin kilpa.