Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Tolkuton yliopistoväki

Mari K. Niemi
Blogit Ylämaan kettu 1.2.2016 14:13
Onnistunut politiikka on yhdistelmä viisaita päätöksiä ja taitavaa viestintää noista päätöksistä. Päätösten viisauden näyttää lopulta vasta aika. Hallituksen viestinnän yliopistolaisille voi kuitenkin jo sanoa epäonnistuneen pahasti. Viimeisimmät kompuroinnit kuultiin eilen Yle Radio 1:n Pääminister...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Mari K. Niemi

Kirjoittaja on Valencian yliopistossa vierailevana tutkijana työskentelevä, viestintään erikoistunut poliittisen historian dosentti ja erikoistutkija Turun yliopistossa.

Keskustelu

Lähteekö veitsi jäljellejäävien kurkulta pois?

Saako loppuväki mahdollisuuden pitkäjänteiseen tutkimukseen?

Eikö Sipilä tiedä vai halua tietää, että täsmälleen tuota samaa jargonia on saarnattu yrityksissä aina ennen konkurssia tai laadun merkittävää notkahdusta? Siis sitä, että teemme enemmän ja parempaa vähemmillä resursseilla – joka merkitsee samaa, kuin että musta väitetään valkoiseksi.

Ei anna kovin luotettavaa kuvaa pääministeristä, joka tuo yritysmaailmasta sen kyseenalaisimpia käytäntöjä ja epäuskottavinta viestintätapaa politiikkaan. Valtiota ei kaiken kaikkiaan hoideta niin kuin yritystä tai kotitaloutta, vaikka sellaista harhaa onkin helppo levittää kansalle.

Sipilän uskomus leikkausten luovuutta lisäävästä vaikutuksesta on ymmärtääkseni aito ja vakaa. Ihmettelyn sijaan tähän uusliberalistiseen mantraan kannattaisi perehtyä syvemmin, että kriittisessä keskustelussa päästäisiin nykyistä pidemmälle.

Sipilä & kumpp. käsitys perustuu elinkeinoelämän ja vientiteollisuuden vaalimaan ajatukseen luovuudesta markkinaehtoisena, yritysten tuotekehitystä ruokkivina innovaatioina. Tässä viitekehyksessä oikeaehtoinen luovuus ymmärretään ulkomailla tetyjen ideoiden lainaamisena, kopiomisena, soveltamisena ja pienimuotoisena paranteluna. Nopeaan kaupalliseen hyödynnettävyyteen tähtäävä teollisuusvakoilu, jolle myös Nokian ja Suomen paperiteollisuuden menestys on perustunut, on tästä näkökulmasta kansantalouden kannalta parasta luovuutta. Sen sijaan omien ideoiden kehittely on liian riskialtista, hidasta ja kallista, vaikka se olisi uraa uurtavaakin.

Talousprofessorit Holmström-Korkman-Pohjola toteavat muistossaan ”Suomen talouskriisin luonne ja kasvun edellytykset” Valtioneuvostolle (2014), että luovuutta ruokkii nälkä, köyhyys, resurssien pula ja tiukat rajoitteet, ei vapaus ja taloudellinen tuki. ideaalinen luovuuden lähde ovat myös sota ja kuulennot, jotka paremman puutteessa voidaan korvata valtion ja mesenaattien järjestämillä kilpailuilla.

Ex-pm Katainen antoi 2014 Reutersille haastattelun, jossa hän vertasi Suomessa toteutettavaa yliopistuudistusta Israeliin… entisen pm:n mukaan Suomeen kaivataan vähemmän lakioppineita ja enemmän yksityisiä sijoittajia houkuttavia sotateollisuuden spin off- yrityksiä ja clean techiä. http://uk.reuters.com/article/uk-green-clean-tech-finland-idUKBREA1G0ZJ20140217

Tästä avautuu laaja horisontti ideologisesti virittyneeseen luovan talouden diskurssiin, jossa radikaalin eriarvoistumisen uskotaan palvelevan hedelmällisesti kilpailykykyistä luovaa taloutta ja yhteiskunnan progressiivista kehitystä. Näkemys ohjaa polittista päätöksentekoa, jolla on puolestaan syvällinen vaikutus koulutuspolitiikkaan, yhteiskuntarakenteeseen ja luovan talouden mukaiseen elinkeinorakenteeseen.

Samansuuntainen muutospaine tulee EU:n ja USA:n kansallisen kilpailukyvyn nousuun tähtäävistä koulutuspoliittisista strategioista. Tavoitteena on läntisen talouskehityksen piiskaaminen uuteen nousuun kohdentamalla julkisia varoja sosiaali-, terveys- ja koulutussektorilta yritysten T&K:hon.

Osoittaako empiirinen talous- ja sosiaalipolitiikan tutkimus uusliberalitisen koulutuspolitiikan teesit paikkansa pitäviksi, vai onko kyse jälleen poliittisista arvovalinnoista, onkin kokonaan toinen asia.

Yliopistoväen jos kenen koulutettuina ihmisinä pitäisi ymmärtää säästöjen tarpeellisuus. Mutta ei kun huudetaan kurkku suorana jossain mielenosoituksissa.

Minulla on jo pitkään ollut epäilys, että monet yliopistojen rehtorit ovat ajautuneet nykyaikaisiksi yritysjohtajiksi, joille tärkeintä on valta ja suuri palkka. Samalla he ovat yhä enemmän alkaneet käsitellä yliopistoja pikemminkin keskenään kilpailevina tuotantolaitoksina kuin korkeimman opetuksen ja tutkimuksen pyyteettöminä ja nöyrinä tyyssijoina. Tuntemissani tapauksissa etäisyys suorittavan tason ja rehtorin johtaman hallintoportaan välillä on kovasti kasvanut.

Nykymuotoinen yliopistojen hallinto olisi syytä remontoida kokonaan. Parhaiten se hoituisi niin, että samassa yhteydessä luotaisiin maahan tiede- ja opetusministeriö, joka ottaisi vastuulleen suuren osan yliopistojen hallinnosta. Yksittäisten rehtoreiden sijaan voisi olla jonkinlainen rehtorineuvosto, joka toimisi ministeriössä. Muutenkin ministeriö pitäisi miehittää poliitikkojen sijasta aidoilla asiantuntijoilla. Silloin yliopistojen välinen kilpailu jäisi historiaan ja yhteistyö syvenisi. Ennen muuta syntyisi kuitenkin mahdollisuus järkiperäiseen asioiden hoitoon ensisijaisesti tutkimuksen ja opetuksen ehdoilla.

Mitä luovuuteen tulee, Sipilä ei juurikaan näytä ymmärtäneen mistä siinä on yliopistojen suhteen kysymys. Yliopistojen vaikutus yhteiskuntaan ilmenee pääosin niistä valmistuneiden ihmisten kautta eli myös suurin osa yritysten tuotekehityksestä tapahtuu yliopistojen ulkopuolella. Yliopistoja voisi verrata autotehtaaseen. Jos maasta puuttuu tarvittavan laatuista kuljetuskapasiteettia, tuskin monellekaan tulisi mieleen leikata tehtaan rahoitusta tilanteen parantamiseksi. Sen sijaan pitäisi miettiä miten valmistusprosessia, tuotteen laatua tai tuotevalikoimaa pitäisi säätää. Siinä sivussa voisi jossain tulla säästöjäkin, mutta lähtökohtana ne ovat järjettömiä.

Tässä yliopistojen leikkauksissa on liian vahva kepulainen näkökulma. Meillä on yksinkertaisesti aluepoliittisista syistä perustettu liikaa yliopistoja.
Jopa HY:n entinen rehtori ja sitemmin kansleri kyseli että onko järkevää että meillä voi väitellä taloustieteessä 11 yliopistossa.

Olisi pitänyt karsia reippaasti yliopistoja ja niiden tiedekuntia. Mitä älyä on oikeustieteellisestä Rovaniemellä, noin esimerkiksi. Entä filosofian opiskelusta (muistatteko sen lakanan ”työntäkää innivaatiot p…….e) useassa yliopistossa.

Osa, sanotaan nyt vaikka Jyväskylä, Joensuu, Rovaniemi…….voitaisi aivan hyvin lopettaa . Muissa tiedekuntia tulisi keskittää ja suunnata rahat jäljelle jääneille. Saattaisimme päästä edes ehdolle tieteen Nobeliin.

Lukiouudistuksessa tulisi kirjoittajia karsia asettamalla kaikille keskiarvoille alarajat. Nyt monta pientä lukiota pidetään pystyssä päästämällä sisään kaikki halukkaat.

Meillä väännetään sotesta mutta milloin koulutuksesta. Jo kepusta ehdittiin esittää että ainakin ammattikoulutus tulisi näille kepumaakunnille, ilmeisesti vain aluepoliittisista syistä.

Joensuun yliopisto onkin jo lopetettu vuosia sitten sen yhdistyessä Kuopion kanssa Itä-Suomen yliopistoksi. Samaa voisi tehdä muutama muukin, esim. Oulu+Lappi (eli Rovaniemi) ja Turku + Tampere noin ensiksi alkuun. Jyväskylän yliopiston voisi todellakin lakkauttaa, koska siellä ei edes taida olla mitään koulutusalaa, jota kukaan jäisi kaipaamaan? No ehkä opettajankoulutus ja liikuntatiede. Mutta ne voitaisiin hoitaa ihan erillisinä keskuksina. Muuten Jyväskylässä ei opeteta lääketiedettä, ei oikeustiedetettä, eikä okein mitään muutakaan. Keskustalaisten iltatähti koko yliopisto?

Tapanainen kirjoittaa asiaa, yliopistojen tilanteessa on kyse pääasiassa aluepolitiikasta ja supistuvasta taloudesta.

Suomi nostettiin kapasiteetilla, joka sijaitsi Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Oulussa sekä jossain määrin Lappeenrannassa. Nyt säästöt kohdistuvat aluepoliittisista syistä myös niihin.

Meno maassamme jatkaa joskus jo epätoivoiselta vaikuttavaa rimpuiluaan. Kantavaa linjaa ei ole näköpiirissä, siitä yliopistoväenkin kohtelu on hyvä esimerkki.

”Kehitysaluepolitiikkaa” on harrastettu voimalla, mutta vain politiikka näyttää toimivan, muuta kehitystä saa kehitysalueilla etsimällä etsiä.

Nämä yliopistojen kululeikkaukset ovat paljastaneet sen, miten suunnattoman pöhöttyneiksi yliopistojen hallintokoneistot ovat paisuneet vuosien mittaan. Siellä on byrokraatteja monenlaiseen puuhasteluun. Ihmettelen, miksi luovat ihmiset, tutkijat, professorit, innovaattorit nyt rakastavat näitä hallintovirkamiehiä niin paljon, että maalaavat uhkakuvia koko järjestelmän romahtamisesta.

Pelkästään tarpeettoman laaja yliopistoverkosto on luonut päällekkäistä hallintoa, kun jokaiseen korpiyliopistoon on tarvittu kokonainen hallintoihmisten armeija pyörittämään systeemiä. Sietääkin leikata tätä raskasta painolastia.

Missäs yliopistossa meillä alkoikaan viime syksynä koulutusohjelma, joka tähtää sauvakävelyohjaajan tutkintoon? Tätäkö me ihan oikeasti tarvitsemme? Siitäkö se huippututkimus syntyy?

Empatiaa tai ei, tulee mieleen, että tajuaako Sipilä&kumpp., että leikkaukset perusrahoitukseen pienentävät ulkoisen rahoituksen määrää, koska harvassa EU:n, Akatemian, säätiöiden tai Tekesin projektissa on 100% ulkoista rahaa. Omalla alalla yleisin on 50% – 75%, ja ne loput 25% – 50% on löydyttävä yliopiston omasta rahoituksesta. Laadun todennäköisen alenemisen lisäksi hallitus aiheuttaa kokonaisrahoituksesta häntäänsä syövän käärmeen.
Lisäksi, yli 20 vuotta sitten toimineeseen pk-yriykseen liittyvät taloudenpidon realiteetit ovat valovuosien päässä yliopistojen talouden syy-seuraus – suhteista. Ja vielä kauempana valtiontalouden lainalaisuuksista

Sitten empatiasta. 90-luvun alkupuolella tehdyssä haastattelussa Sipilä tuntui välittäneen työntekijöistään. Sitten Sipilä möi oman firmansa, nettosi nykyrahassa miljoonia ja siirtyi muiden yritysten hallitusammattilaiseksi. Ennen politiikkaan menoa Sipilä ehti istua yli 40 oy:n hallituksissa. Vuosi vuodelta asenne koveni ja hepun lausunnoista työntekijöistä tuli tuloksen tekijöiden sijaan pelkkä kuluerä.

V. 2000 Sipilää epäiltiin sisäpiirikaupoista (tutkimukset rikoksesta lopetettiin.) Sipilä myös istui viimetippaan asti sellaisen firman hallituksessa, jolla on suora koplaus jätevesilakiin.

On lähinnä noloa, että Sipilä perustelee kaikkia hallituksen.päätöksiä ”minulla on kokemusta liike-elämästä” argumentilla.

Irtisanomisten sanotaan suuntautuvan hallinnolliseen henkilökuntaan

”Hassu” juttu on, että hallinnolliset tehtävät eivät häviä mihinkään, ne vain siirretään tutlijoiden ja opetushenkilökunnan tehtäviksi.

”Joensuun yliopisto onkin jo lopetettu vuosia sitten sen yhdistyessä Kuopion kanssa Itä-Suomen yliopistoksi. ”
On siellä jäljellä ainakin usein lausuntoja antava rikosoikeuden professori. Miten sielläkin on jonkinlaista oikeustieteellistäkin opetusta?

Luin jostain että Joensuun kampuksella opiskelee enemmän turkulaisia kuin pohjois-karjalaisia. Liekö totta?

Muistanko oikein että yli vuosikymmen sitten Jyväskylän yliopistoon pääsi opiskelemaan tietojenkäsittelyä ilman pääsykoetta jos oli kirjoittanut äidinkielessä laudaturin. Vaikka ei olisi tietokonetta nähnytkään.
Samoihin aikoihin HY:ssa kaikilla oli pääsykoe ja matematiikassa sisäänpääsyy edellytti vähintään eximian ja osaan kysymyksistä tuli osata vastata tietokneella.

Kyllä yliopisto-ja ammattikorkeakouluverkon rakennetta tulee miettiä.

Tolkuton yliopistoväki?
Luin tuossa Jyväskylän yliopiston humanistisen tiedekunnan selityksen miten se pystyi käyttämään 88 000 € parin päivän Tallinnan reissuun.

”Totesimme, että liian vähän tunnetaan toisiamme. Seminaarissa löytyi uusia verkostoja, tutkimusaiheita ja -ideoita sekä koulutuksen osalta yhteistyöajatuksia ja -suunnitelmia”,kertoi kyseisen tiedekunnan hallintopäällikkö Oikari .

Kun tutustuu matkan ohjelmaan niin se vastaa kyllä kyseisen yliopiston seminaarien tasoa yleisemminkin.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt