Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Tasa-arvo tuli valmiiksi, voitte hajaantua

Mari K. Niemi
Blogit Ylämaan kettu 12.12.2015 12:30

Suomi on siitä erikoinen tasa-arvon mallimaa, että tasa-arvovaatimusten esittäminen saa aina osan kansalaisista kiukustumaan.

On totta, että monissa maissa asiat ovat todella paljon huonommin. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa voidaan tänään iloita siitä, että naiset saavat ensi kertaa äänestää ja aset…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Mari K. Niemi

Kirjoittaja on Valencian yliopistossa vierailevana tutkijana työskentelevä, viestintään erikoistunut poliittisen historian dosentti ja erikoistutkija Turun yliopistossa.

Keskustelu

Grundström totesi viime vuonna, että perussuomalaisuus = paluu pimeään keskiaikaan. Nyt hän on JSN:n pj.

Pimeää mukasuvaitsevaisuutta.

”Tavoitteena on olla sellainen maa, jossa oikea sukupuoli ei ole meriitti tai väärä sukupuoli ole rasite.” Varmaan useimmat tuohon yhtyvät. Joku voi siitä kyllä kiukustua, mutta tomppeleistahan ei maailmassa ole koskaan ollut puutetta riippumatta siitä millä puolella he ovat.

Sitten kun puhutaan lasikatoista, ollaan mielestäni arveluttavalla tiellä. Tulkitsen ilmaisun tarkoittavan, että nyt vaikkapa eduskunnan pääsihteerinä ei olisi vielä ollut naista, kyseessä olisi yksi lasikatto. Eli tosiasiassa tarkoitettaisiin vanhaa ajattelua, että kiintiöillä tasa-arvo toteutuisi.

Periaatteessa sukupuolikiintiöt ja vastaavat tasa-arvon julistukset voivat johtaa järjettömyyksiin ja nimenomaan tasa-arvon polkemiseen, jos niillä syrjäytetään oikeasti pätevämpiä ihmisiä.

Minunkin mielestäni pelkkä perustuslaki jo turvaa Suomessa ihmisten tasa-arvon. On absurdia, jos joissakin tapauksissa vaikkapa toisen sukupuolen pitäisi olla toista tasa-arvoisempi.

Pätevyys on sikäli hankala/mukava juttu ja peruste valinnoille, ettei sitä voida objektiivisesti mitata. Yleensä valitsijat pitävät pätevinä samanlaisia ihmisia kuin itse ovat ja siis jos valitsijat ovat etupäässä miehiä, valinta kohdistuu mielellään samanlaiseen mieheen. Siksi on syytä iloita, kun nainen pääsee korkeaan asemaan. Siellä hän voi myäs vaikuttaa tuleviin valintoihin.

Maija on minusta oikeilla jäljillä. Kuitenkin myös perinne, eli se mihin olemme (naiset ja miehet, molemmat) tottuneet, vaikuttaa käsityksiimme. Siksi naisetkaan eivät automaattisesti tue naisia.

Suomessakin johtauus on ollut valtaosin miesten työtä niin yrityselämässä kuin politiikassa, ja ”hyvää johtajaa” etsittäessä ajatukset ohjautuvat kuin automaattisesti miehisiksi liitettyihin piirteisiin.

Politiikan johtajavalinnoissa on toistuvasti epäilty, etteivä naisehdokkaat olisi tarpeeksi vahvoja, tai jos ovat, tulet pian tulkituiksi hankaliksi riivinraudoiksi.

Naiselta odotetaan edelleen alitajuisesti enemmän joustavuutta, sovittelevuutta, empatiaa jne. ja mieheltä taas jämäkkää suunnan näyttämistä. Jos ihminen, mies tai nainen, poikkeaa sukupuolistereotypian olettamasta, häntä pidetään helposti outona, jotenkin epäsopivana. Johtajuuden kohdalla stereotypia kuitenkin suosii miehiä, onhan se syntynyt miesten johtajuuden myötä.

Samalla kaikki varmasti omasta elämästämme tiedämme, että sukupuoli ei tee kenestäkään hyvää tai huonoa johtajaa tai kerro paljonkaan luonteesta tai taidoista. Parhaaseen lopputulokseen pääsisimme, jos kestäisimme naisilta vahvuutta ja auktoriteettia ja vastaavasti hyväksyisimme, että miespomo voi olla kuunteleva, neuvotteleva ja empaattinen.

Ollaan kuitenkin varmaan samaa mieltä siitä, että naiset ovat naisia ja miehet miehiä. Eli he eivät ole samanlaisia sen paremmin ulkoisesti kuin sisäisestikään. Esimerkiksi naisten ja miesten ajattelu ei ole keskimäärin samanlaista, koska heidän aivonsa toimivat hieman eri tavoin. Kyse ei ole mistään arvojärjestyksestä vaan yksinkertaisesti miljoonien vuosien evoluution tuloksesta, jossa nainen ja mies ovat sopeutuneet tiettyihin rooleihin selviytyäkseen paremmin olemassaolon taistelussa. Kestää vielä ainakin tuhansia vuosia ennen kuin nykyajan olosuhteet alkavat näkyä ihmisen evoluutiossa.

Naisen ja miehen biologinen erilaisuus merkitsee myös, että toinen voi olla parempi tietyissä asioissa kuin toinen. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että he kilpailisivat keskenään paremmuudesta vaan he täydentävät toisiaan. On siis hyväksyttävä tosiasia, että keskimäärin naiset ovat joissakin asioissa miehiä parempia ja päinvastoin. Jos muuta väitetään, se olisi sama kuin oletettaisiin koulussa kaikkien oppilaiden olevan kaikissa aineissa yhtä hyvä.

Tästä emme ole samaa mieltä, ja esimerkiksi aivoihin ja ajatteluun liittyen aiheesta on kiinnostavaa uutta tutkimustakin: http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/ihmisen_aivoilla_ei_ole_sukupuolta

Toisaalta eroja on vaikea tutkiakin, koska se, mitä jo pieniltä pojilta ja tytöiltä odotetaan, mihin heitä kannustetaan, mistä asiasta kuinkakin kovasti moititaan jne. tutkimustenkin mukaan vaihtelee. Näin heistä myös kasvatus muovaa osin erilaisia, eli ne erot, joita saatamme joskus arjessa nähdä, eivät välttämättä palaudukaan eroihin biologiassa.

Poikia kannustetaan enemmän reippauteen, tyttöjä herkemmin varoitellaan ja jarrutellaan (ettei vaikka satuta itseään). Tyttöjen empatiaa ja hoivaamista pidetään luontevana ja siihen myös kannustetaan enemmän kuin poikia, joiden menestys koulussa tulkitaan herkemmin lahjakkuudeksi, tyttöjen taas ahkeruudeksi. Kasvattajien käytöksessä on havaittu tutkitusti eroja niin suhtautumisessa päiväkotilapsiin kuin koululaisiin.

Marin viittaamassa artikkelissa todetaan, että ”aivoissa on sukupuolieroja, mutta aivoilla ei ole sukupuolta”. Tuossa tutkimuksessa, jonka alkuperäiseen artikkeliin ei minulla ole pääsyä, tutkittiin lähinnä rakenteellisia eroja. Rakenne ei ole kuitenkaan niin ratkaisevaa kuin se millaiseksi ”tietokoneeksi” hermosolut ovat järjestyneet.

Aivojen toimintaa on tutkittu magneettiresonanssikuvauksen avulla. Näin saadun käsityksen mukaan naisten aivoissa on runsaasti aivolohkojen välisiä yhteyksiä, joka tarkoittaa, että he ovat hyviä suorittamaan samanaikaisesti useita tehtäviä (tavallaan moniajotietokone). Miehillä taas ”johdotus” on enimmäkseen aivolohkojen sisällä, mikä edesauttaa kykyä siirtyä havainnoista suoraviivaiseen toimintaan. (esim. http://www.uphs.upenn.edu/news/news_releases/2013/12/verma/)

Edellä mainittujen toiminnallisten erojen katsotaan istuvan hyvin yhteen psykologien havaintojen kanssa.

Mari K. Niemen mielestä on yhä edelleen hämmästyttävä määrä lasikattoja särjettäväksi. Olisi hyvä mainita esimerkiksi kymmenen tällaista kattoa. Muutenhan voisi kuvitella, että lasikatto-ongelma ei ole vakava.

Mukavaa, että olet löytänyt blogini, tervetuloa!
Yksi pääsky ei toki kesää tee, eli asetelma ei välttämättä sen tasa-arvoisemmaksi muutu, vaikka yksittäinen nainen olisi kerran johonkin tehtävään valittu. Esimerkiksi Ylen johtajana ei v. 1949 ole ollut naista, ja v. 1812 perustettua Suomen pankkia on nainen johtanut kerran.
Kiinnostavaa olisi tutkia systemaattisemmin esimerkiksi ministeriöiden korkeimpia virkoja (ehkä joku sen on tehnytkin) tästä näkökulmasta. Saa vinkata!
Hämmästyksellä viittasin siihen, miten monia lasikattoja vielä v.2015 puhkaistiin. Oli edelleen sellaisiakin korkeita tehtäviä, joiden en ollut huomannut olleen koko historiansa miesten hallussa.
Poliittisen johtajuuden tutkijana odotan mielenkiinnolla, koska vaikkapa v. 1906 perustettu RKP tai v. 1918 perustettu Kokoomus valitsee ensi kertaa naisen johtajakseen. Viime vaalien suurista puolueista myöskään Perussuomalaisilla ei ole ollut naista johtajanaan, toki sen nuoruus (v.1995->) ja johtajien vähyys (2kpl) selittää asiaa.

Kiitos vastauksesta! Haluasitko kuitenkin jatkaa hieman? Tarkoittaako lasikatto estävää rakennetta yhteiskunnassa? Jos, niin mikä olisi sellainen? Ei kai riitä pelkästään se, että naisia ei ole valittu, vaikka esteitä ei olisikaan? Eli, pitäisikö faktat ja tulkinnat pitää erillään?

Lasikatto on tietysti vertauskuva, silti esteet ovat monelle olleet konkreettisia. Naisten etenemistä niin politiikassa kuin esimerkiksi bisneksessä ovat estäneet ja usein edelleen estävät erilaiset kulttuuriset rakenteet, stereotyyppiset käsitykset ja perinteet, jotka vaikuttavat niin naisiin kuin miehiin. Iso kysymys on ollut, mikä rooli naiselle ”sopii” ja mihin naiset ”pystyvät”.

Politiikassa em. tekijät ovat heijastuneet esimerkiksi mahdollisuuksiin päästä ehdolle, puolueen riveistä saatuun kannustukseen, kampanjarahoitukseen, mediajulkisuuden laatuun ja sisältöön. Esim. naisten äänioikeudesta kesti kauan, ennen kuin naisia oli ministereinä enemmän kuin 0-3.

Kyse ei ole ollut vain siitä, mitkä asemat ovat olleet naisten tavoittamattomissa, vaan myös sukupuolittumisesta alojen suhteen (vrt. sukupuolenmukainen salkkujako, jossa mies saattoi olla minkä tahansa alan ministeri, nainen ei, ja jossa naisille tavoittamattomimpia olivat arvostetuimmat salkut.) Asiasta on paljon tutkimusta niin suomeksi kuin englanniksi, suosittelen tutustumaan, jos aihe vilpittömästi kiinnostaa.

Mistä tietää, että annettu selitys on oikea? Peter Fonagy on tutkinut mentalisaatiokykyä ja siihen liittyviä ongelmia. Psyykkinen ekvivalenssi tarkoittaa, että asiat ovat niin kuin ne ymmärretään, eli vertauskuvat ja tulkinnat konkretisoidaan tosiasioiksi. Ajattelu on myös teleologista, eli lopputulos määrää intention. Se, että naisia ei ole korkeissa viroissa, on siis jonkun päämäärä. Löytyisikö se lasikatto tästä?

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt