Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Mitä mieltä kannattaa olla?

Mari K. Niemi
Blogit Ylämaan kettu 11.11.2015 20:02

Saamme jokainen olla mitä mieltä haluamme. Toinen asia kuitenkin on, millaisia mielipiteitä missäkin yhteydessä kannattaa esittää. Oikeiden kantojen esittämättä jättämiselläkin voi olla seurauksia.

Annan pari esimerkkiä Isosta-Britanniasta.

Britannian yliopistomaailmassa on vahvasti omaksuttu …

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Mari K. Niemi

Kirjoittaja on Valencian yliopistossa vierailevana tutkijana työskentelevä, viestintään erikoistunut poliittisen historian dosentti ja erikoistutkija Turun yliopistossa.

Keskustelu

Ensimmäisessä esimerkissä mainitsemaasi ”Selvää on, että ketään ei saa…” liittyen törmäsin eilen eräässä tutkimusartikkelissa katkelmaan :
https://goo.gl/photos/9w3jUiwFheCvzR6d6

Katkelma ei liity omaan tutkimukseeni mutta luin artikkelia mielenkiinnosta Euroopassa ilmestyneisiin viharyhmiin liittyen. Katkelma on toisaalta esimerkki perusteellisesta viittauksesta, toisaalta se herätti assosiaation yhdenvertaisuusjulistuksiin joissa korostetut piirteet usein listataan. En ollut aiemmin tullut miettineeksi minkälaisiin tutkimuksiin ne perustuu. Joissain yhteyksissä mainitaan myös poliittinen suuntaus.

Toki poliittinen viha on eri asia kuin poliittinen naureskelu. Silti, poliittisia näkemyksiäkin pitää pystyä perustelemaan ja perusteita pitää olla oikeus vaatia – erityisesti vallankäyttäjiltä, mutta myös tutkijoilta. Esimerkiksi Huhtasaaren mielipiteistä voisi kysyä rikotaanko lakia vain kansainvälisten lakien kohdalla vai yleisesti kun siltä tuntuu. Toisaalta tunnen myös ihmisiä jotka ovat päättäneet olla tuomatta poliittisia mielipiteitään esille työyhteisöissä koska ovat kokeneet kuuluvansa vähemmistöön ja työyhteisöissäkin käytetään valtaa. Ei tosiaan kovin hauskaa mutta en tiedä olisiko poliittisen syrjinnän vastaisuus ratkaisu. Ehkä debatointitaitojen ja mielipiteenilmaisun arvostus stand-up-komiikan sijaan olisi.

Tutkijoiden kohdalla löperöille perusteille voi olla kohteliasta olla nauramatta, mutta poliittisen vallan käyttäjien kohdalla naureskelu kuuluu asiaan. Vaikka häpeän kautta harvoin saavutetaan rakentavaa keskustelua.

”Toisaalta tunnen myös ihmisiä jotka ovat päättäneet olla tuomatta poliittisia mielipiteitään esille työyhteisöissä koska ovat kokeneet kuuluvansa vähemmistöön ja työyhteisöissäkin käytetään valtaa”

Eihän tämä Suomessa vain politiikkakeskustelua koske, vaan kaikkea. Jostain syystä erimielisyys keskustelussa leimataan aina riitelyksi, ihan median toimestakin. Jos hallituksen sisällä on keskustelua eri vaihtoehdoista, niin median mukaan hallituksessa muhii riita. Ja sama juttu ihan tavallisessa keskustelussa, jostain syystä perustellut erilaiset mielipiteet käsitetään riitana helposti, eikä vain eri mielipiteinä, jotka kumpikin pystyy perustelemaan omasta arvopohjastaan ja jotka kummankin pitäisi toiselta hyväksyä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt