Blogit

Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Mitä mieltä kannattaa olla?

Blogit Ylämaan kettu 11.11.2015 20:02
Mari K. Niemi
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.

Saamme jokainen olla mitä mieltä haluamme. Toinen asia kuitenkin on, millaisia mielipiteitä missäkin yhteydessä kannattaa esittää. Oikeiden kantojen esittämättä jättämiselläkin voi olla seurauksia.

Annan pari esimerkkiä Isosta-Britanniasta.

Britannian yliopistomaailmassa on vahvasti omaksuttu syrjimättömyyden ajatus. Vaikka tehtävää edelleen on, ollaan ainakin asian esillä pitämisessä Suomea edellä.

Selvää on, että ketään ei saa syrjiä tai kiusata esimerkiksi uskonnon, etnisen taustan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai sukupuolen vuoksi.

Poliittisen vakaumuksen vuoksi ilkkumisen kanssa ei kuitenkaan ole ihan niin nuukaa.

Monissa akateemisissa tilaisuuksissa saa vaikutelman, että puhujat olettavat yleisönsä vasemmisto-liberaaleiksi. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, keille saa nauraa ihan luvan kanssa.

Toisinaan esiintyjät hakevat yhteyttä yleisöön myös olettamiensa yhteisten ”vihollisten” kautta.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu