Olisiko Yle valmis vuoropuheluun?
Mediakritiikki on tärkeä osa yhteiskunnallista keskustelua. Kansallisten yleisradioyhtiöiden saama palaute on siinä suhteessa omaa luokkaansa.
Sen perustana on ajatus, että yhteisin varoin kustannetun, ei-kaupallisen yhtiön tulisi toimia erityisen puolueettomasti ja käsitellä asioita tavalla, jonka mahdollisimman moni voi hyväksyä.
Haaste on tietysti kova, ja tyytymättömyyttä on ilmassa tämän tästä.
Toisinaan kritiikin alle saattaa jopa hautautua se, että noin yleisesti yleisradioyhtiöihin ollaan aika tyytyväisiä. Niihin myös luotetaan usein enemmän kuin kaupalliseen mediaan.
Yksi tuoreimmista siivet alleen saaneista Yle-kritiikin aiheista on Perttu Hillmanin blogiväite, jonka mukaan Yleisradio yritti kaataa Suomen hallituksen.
Kirjoitus sai peräänsä runsaasti kommentteja ja sitä jaettiin ahkerasti myös sosiaalisessa mediassa.
Muista lähiaikojen kriittisistä keskusteluista muistuu mieleen Ajankohtaisen kakkosen Pakolaisillan saama tyytymätön palaute, jota ohjelman tekijät myös ihmettelivät julkisuudessa.
En tiedä vastasiko Yle varsinaisesti kritiikkiin mitenkään. Asiaa kästteli myös Anu Koivunen Tiedetoimittajien Tiedekeskiviikko-blogissa.
Suomesta näyttää puuttuvan säännöllinen, julkinen vuoropuhelu kansallisen yleisradioyhtiön ja yleisön väliltä.
Monet ohjelmien tekijät toki osallistuvat urheasti keskusteluun esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Joskus Yleä kohtaan roiskittu kritiikki on myös kohtuutonta, vainoharhaista ja huonosti perusteltua. Sellainen palaute ei erityistä purkautumistietä välttämättä tarvitse.
Ilkeyteen tai kategoriseen vihamielisyyteen eivät taida vastaukset ja vuoropuhelu auttaa.
On kuitenkin olemassa myös paljon vilpittömin mielin esitettyjä kysymyksiä ja sellaista perusteltua mediakritiikkiä, johon vastaaminen olisi tärkeää.
Parhaassa tapauksessa avoin vuoropuhelu yleisön ja tekijöiden välillä voisi nostaa journalismin tasoa ja kohentaa kansalaisten medialukutaitoa.
Isossa-Britanniassa yksi työkalu kansallisen yleisradioyhtiön BBC:n ja sen yleisön suhteen hoitamisessa on Newswatch-ohjelma.
Se on pyörinyt ohjelmistossa jo yli vuosikymmenen. Ohjelma sai alkunsa tavoitteesta tehdä BBC:n uutisista entistä vastuullisempi toimija.
Ohjelmassa yleisö pääsee kyseenalaistamaan yhtiön journalistisia valintoja ja saa kysymyksiinsä myös esimiestason vastauksia.
Samalla BBC:llä on ohjelman myötä viikoittain mahdollisuus avata sitä, millainen harkinta tai muu syy johti yleisöltä kritiikkiä saaneisiin journalistisiin valintoihin.
Viime aikoina ohjelmassa on käsitelty esimerkiksi koulussa puukotetun pojan tapauksen uutisointia. Katsojat kritisoivat tapaa, jolla pojan läheisiä haastateltiin.
Muita tuoreita aiheita ovat olleet väite, että osaa johtavista poliitikoista suositaan medianäkyvyydessä. Ihmetelty on myös sitä, miksi BBC käsittelee jihadisteja yleisön jopa markkinoivaksi kokemalla otteella.
Näihin kysymyksiin yleisö Britanniassa on saanut vastauksia.
Vastaavat esimerkit voisivat olla Suomesta. Aina toisinaan meilläkin kansalaiset kokevat, että uutisointi on ollut epäreilua, tai ihmettelevät tapoja, joilla asioita käsitellään.
Kuten olemme huomanneet, keskustelut pyrskähtävät usein sosiaalisessa mediassa. Liikkeellä on pian väitteitä ja kuulopuheita, joita yksittäiset toimittajat yrittävät muiden töidensä lomassa selvitellä.
Samalla moni yleisössä voi kokea, ettei saa perusteltuunkaan kritiikkiin vastauksia siltä tasolta tuotantoporrasta, jossa päätöksiä tehdään.
Olisiko myös Yle valmis aloittamaan säännöllisen vuoropuhelun ja perustelemaan ratkaisujaan?