"Sisäsiittoista", sanoi ulkomaalainen

Profiilikuva
Blogit Ylämaan kettu
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomen yliopistot eivät ole hengeltään niin kansainvälisiä, kuin markkinapuheet antaisivat ymmärtää. Ne eivät myöskään ole rekrytoinnissa niin avoimia tai edes reiluja ulkomaisille tutkijoille, kuin niiden kannattaisi olla.

Kun suomalainen yliopisto palkkaa tutkijoita, etusijalla ovat omat kasvatit – professoreiden henkilökohtaisesti vaalimat jatko-opiskelijat ja laitoksille jo tutut ihmiset.

Suomalaiset yliopistot näyttävät suosivan rekrytoinnissaan heitä, jotka olivat ensimmäisinä paikalla, sen sijaan että poimisivat riveihinsä ne, joilla on parhaat akateemiset meriitit.

Edellä on pähkinänkuoressa se kritiikki, jota suomalaisissa yliopistoissa työskennelleet ulkomaiset tutkijat ovat tänä syksynä eri foorumeilla esittäneet.

Vastaavaa kritiikkiä olen hieman yllättäenkin kuullut myös monilta ulkomailla opintonsa suorittaneilta suomalaisilta maistereilta ja tohtoreilta. Kansainväliset akateemiset meriitit eivät Suomessa riitäkään, kun nimi ei ole tuttu tai ei ole ”omaa” professoria auttamassa uralla eteenpäin.