Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Yliopistojen brändäävät tyrkyt

Mari K. Niemi
Blogit Ylämaan kettu 5.10.2015 13:10
Emeritusprofessori Kari Uusikylän Vieraskynä tämän päivän Helsingin Sanomissa tiivisti monen yliopistolaisen tunnot. Painava teksti tavoitti paljon siitä, minkä moni meistä ajattelee olevan pielessä. Uusikylä kirjoittaa tutkijan työn epävarmuudesta, loputtomasta kilpailusta ja monen tuntemasta ahdis...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Mari K. Niemi

Kirjoittaja on Valencian yliopistossa vierailevana tutkijana työskentelevä, viestintään erikoistunut poliittisen historian dosentti ja erikoistutkija Turun yliopistossa.

Keskustelu

Uusikylän hyvä yleisluonteinen kirjoitus ei ansaitse saivartelua. Olen varma, että Uusikyläkin pitää tieteestä tiedottamista tärkeänä. Hän todennäköisesti tarkoitti, pikemminkin, että tilanteessa, jossa tohtoritulva jatkuu ja tutkimusrahoitus kiristyy, liian moni turvautuu uran tekemiseen julkisuuden ja suhdetoimintaverkoston avulla. Tiedän monen edenneen sillä tavalla jopa professoriksi saakka. Ihan oikeasti tutkijat, jotka keskittyvät tutkimukseen, saattavat joutua ulosheitetyiksi. Toki tieteen huipulle niin ei päästä, mutta se ei näitä kiipijöitä ensisijaisesti kiinnostakaan. Aidoille tutkijoille tällainen tieteellinen prostituutio on mahdollisimman luotaantyöntävää, joten ymmärrän ja allekirjoitan Uusikylän mielipiteen täysin.

Asiaa voi katsoa myös kylmästi yliopistojen tulospistejärjestelmällä. Julkaisut, rahoitukset ja opinnäytteet palkitsevat, medianäkyvyys ei juuri ollenkaan. Tosin tiedejulkkikset saanevat myönteisiä rahoituspäätöksiä helpommin.

Kun yli puoli vuosisataa sitten vielä opiskelin Helsingissä, sen yliopistossa oli runsaasti ns. ikuisia ylioppilaita, jotka yksinkertaisesti pitivät opiskelusta, suorittivat tutkinnnon toisensa jälkeen – vuodesta ja ilmeisesti myös vuosikymmenestä toiseen. Tämä pelkän opiskelun ilo hyväksyttiin yleisesti – asianomaisia jopa juhlittiin.

Onhan se selvä, että valtion on osallistuttava sen taloudelle ja tekniikalle oleellisen tutkimuksen edistämiseen. Muttei se saa merkitä, että muuta opiskelua ja tutkimista aletaan väheksyä. Pienelle kielelle ja kulttuurille se olisi kohtalokas virhe.

Kun tuuli loppuu, purjeet paukkuvat. Tyhjä jauhaminen sivistyksestä jatkuu, kritiikistä ei ole kuultukaan. Kaikki kelpaa. Naistutkimuksen klassikoista, luokattomasa opettajien paapomisesta ikäihmisten laakereilla lepäämiseen.

Tutkijat luovat jotain uutta ennenkuin he suomessa edes valmistuvat.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt