Brexitin uhka ja Labourin strategia
Ison-Britannian kansanäänestys EU-jäsenyytensä jatkosta tulee olemaan aito vaali. Tuore kannatusmittaus tältä viikolta näyttää eroa kannattavien olevan nyt ensi kertaa voitolla. Siksi on otettava vakavasti sekin vaihtoehto, että maa eroaa EU:sta.
Britanniassa kansalaismielipide asiassa on vaihdellut vuosien saatossa paljon molempiin suuntiin. Moni miettii vielä kantaansa ja on sitä valmis tarvittaessa muuttamaan.
Koska brittien EU-suhde ei ole kiveen hakattu, tulee kansanäänestystä edeltävillä kampanjoilla olemaan ratkaiseva merkitys. Vaalin tulos voi vaikuttaa koko Euroopan tulevaisuuteen.
Labourin puoluekokous Brightonissa antoi hyvän kuvan siitä, miten puolue tilannetta tulkitsee, ja millaista strategiaa se suunnittelee EU-kansanäänestyksen kampanjassa noudattavansa.
Epäilys Labourin uuden puheenjohtajan mahdollisesta EU-empimisestä myös hälveni: Labour ja Jeremy Corbyn tulevat kampanjoimaan EU:n sosiaalisen aspektin uudistamisen ja ”paremman EU:n”, ei Britannian EU-eron puolesta.
1) Mitä Labour myy kansalaisille EU-kampanjassaan
Labour tulee olemaan kriittinen pääministeri David Cameronin neuvottelumandaatin liikkumavaran suhteen. Puolue ei tule kelpuuttamaan ”parempana EU:na” mitä tahansa. Erityisen suuri huolenaihe puolueelle ovat työntekijöiden oikeudet.
Labourin viesti tulee olemaan, että ero EU:sta jättäisi työntekijät kovakätisen konservatiivihallinnon armoille. EU on brittityöläisen turva.
2) Millaisessa hengessä kampanjaa käydään
Labour tulee ottamaan opiksi Skotlannin kansanäänestyksen virheistä. Itsenäisyyttä ajanut kansallismielisten Yes Scotland -kampanja hävisi, mutta oli innostava, eteenpäin katsova ja vetovoimainen. Tähän asentoon Labour haluaa nyt oman EU-kampanjansa.
Pelottelulla on usein saatu kansanäänestys kallistumaan olemassa olevan tilan säilyttämisen puolelle. Labour tulee kuitenkin varomaan liiallista synkkien kuvien maalailua. Se hakee kampanjaansa faktojen ohella tunnetta, toivoa ja isänmaallisuutta.
3) Keiden kanssa puolue kampanjoi, ketkä pääsevät ääneen
Labour tulee valikoimaan seuransa aiempaa paremmin. Puolue kärsii Skotlannissa edelleen kaveerauksestaan konservatiivien kanssa maan itsenäisyyskansanäänestyksen aikana.
Myös yrityselämän yliotetta kampanjaviestinnässä tullaan varomaan. Labourin äänestäjissä vaikutus tuskin on toivotunlainen, jos EU-myönteinen viesti tulee suurten yritysten johtajilta.
Labour pyrkii nyt vuorovaikuttamaan äänestäjien kanssa, ei vain puhumaan heille. Se tulee käymään kampanjaansa mahdollisimman paljon ruohonjuuritasolta, ei ylhäältä alaspäin sanellen.
4) Miten estää, etteivät Ukip ja Nigel Farage hyödy kansanäänestyksestä
Pyrkimys erottaa Britannia EU:sta on itsenäisyyspuolue Ukipin olemassaolon ytimessä, ja puolueella on uskottavuutta asiassa.
EU:ssa pysymistä haluavien sanomalle olisi hieman yllättäenkin eduksi, jos suurten puolueiden rivit olisivat julkisuudessa jossain määrin hajanaiset. Tämä estäisi Ukipia omimasta EU-kritiikkiä itselleen ja esiintymästä ainoana kriittisenä äänenä.
Merkitystä on myös vaalin ajoituksella. Vaali kannattaisi järjestää pikemmin keväällä kuin syksyllä 2017, koska talven jäljiltä pakolais- ja siirtolaiskysymys on todennäköisesti tapetilla vähemmän kuin syksyllä.
Ukipin keskeinen argumentti on, että Britannian tulee voida itse päättää siitä, keitä ihmisiä ja kuinka paljon maahan tulee. Uhkakuvana on, että keskustelu kääntyy rasistiseksi ja yleinen ilmapiiri kiristyy.
Näistäkin syistä EU-kriittisyys tulee kuulumaan myös Labourin kannoissa. Asia hoitunee luonnostaan, sillä kuten konservatiivien, myös Labourin sisällä on hajontaa sen suhteen, tulisiko maan lähteä EU:sta vai jäädä.
Vaikka tilannekuva ja strategia olisi huolella luotu, epävarmuustekijöitä riittää.
EU:n jäsenenä pysymistä toivovien mielessä huolta herättää sekin mahdollisuus, että eron kannatus saisi Labourin riveissä vaarallisen suurta suosiota.
Vielä todennäköisempi uhkakuva liittyy pääministeri David Cameronin tosiasiallisiin mahdollisuuksiin saada Britannialle parempi sopimus EU-jäsenyyden ehdoista.
Jos Cameron ei saa neuvoteltua parempaa sopimusta, Labourin voi olla vaikea perustella kantaansa punnitseville äänestäjille, miksi maan silti pitäisi jäädä EU:n jäseneksi.
Paljon on siis kiinni siitä, millaista sopimusta Cameron tulee äänestäjille tarjoamaan, ja miten tuon sopimuksen markkinointi kansalaisille onnistuu.
Merkitystä on myös sillä, miten suosittu hallitus on kansanäänestyksen aikaan.
Vaikka äänestyksellä ei mitata hallituksen suosiota, ovat kansalaiset ennenkin käyttäneet kansanäänestyksiä keinona potkaista hallitusta, johon ovat tyytymättömiä.
Siksi EU-jäsenyyden jatkoa toivovien etu olisi, että vaali järjestettäisiin, kun Cameronin hallitus on vielä suhteellisen suosittu.
Siinä Labour sentään tuskin on valmis auttamaan, vaikka puolueet yhteisen tavoitteen EU-jäsenyyden jatkosta jakavatkin.