Pakolaiset ja arvojohtajuus, tervetuloa!
Pääministeri Juha Sipilä ilmoitti äsken Ylen Ykkösaamun haastattelussa antavansa vähällä käytöllä olevan Kempeleen kotinsa pakolaisten tai turvapaikanhakijoiden käyttöön.
Sosiaalisessa mediassa päätös sai spontaanit kiitokset, mutta eipä mennyt kuin minuutteja, kun kritiikki alkoi. Entäs Suomen hädänalaiset? Onko tämä se tapa jolla Suomi auttaa, eikö valtio aio tehdä muuta?
Juha Sipilä perusteli ratkaisuaan sillä, että sotaa pakenevien hätä on hänen sydäntään lähellä.
Uutta vaikeuksissa olevien auttaminen ei Sipilälle ja tämän perheelle ole. He tukivat perustamansa säätiön kautta suomalaisia ylivelkaantuneita jo ennen Juha Sipilän lähtöä politiikkaan.
Sipilän päätös on aseistariisuvuudessaan poliittisille kilpailijoille vaikea. He voivat lohduttautua sillä, että hallitukselta on aivan perusteltua vaatia enemmän ja voimakkaampia toimia kriisin hoidossa, vaikka pääministeri yksilötasolla esimerkkiä jo näyttääkin.
Etuoikeutettuja olemme me, jotka pystymme auttamaan. Siksi meidän niin tulee myös tehdä.
Kotinsa avaaminen sotaa pakeneville osoittaa Sipilän seisovan myös arjessaan kristillisen vakaumuksensa takana. Hallituskumppani perussuomalaisille Sipilän päätös on kuitenkin jopa kiusallinen. Puolueessa moni jakaa periaatteessa saman arvomaailman ja puhuu lähimmäisenrakkaudesta, mutta valmius tekoihin näyttää puuttuvan.
Perussuomalaisten kärkipoliitikkojen puheet elintasosurffareista ja iPhonemiehistä ovat jyrkässä ristiriidassa sen poliittisen johtajuuden kanssa, jota keskustalainen pääministeri Juha Sipilä tänään ja myös kokoomuslainen sisäministeri Petteri Orpo aiemmin ovat osoittaneet.
Arvojohtajuus, tervetuloa takaisin. Sinua olikin jo ikävä.