Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Miksi media kiusaa perussuomalaisia?

Mari K. Niemi
Blogit Ylämaan kettu 12.8.2015 18:56
Europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon (ps) mediakritiikki on kuin tuulahdus 1980-luvulta. Halla-aho avasi viikonloppuna Facebook-seinällään (9.8.2015) käsitystään median roolista. Hänen mukaansa ”Toimittajan tehtävä on raportoida kansalaisille, mitä poliitikot sanovat. Tämä palvelee informoitua demo...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Mari K. Niemi

Kirjoittaja on Valencian yliopistossa vierailevana tutkijana työskentelevä, viestintään erikoistunut poliittisen historian dosentti ja erikoistutkija Turun yliopistossa.

Keskustelu

No minä olen kyllä noiden uutisen kaapuun puettujen mielipidekirjoitteluiden vuoksi siirtynyt lukemaan aika pitkälti jenkkimediaa. Minä olen samaa mieltä kuin Halla-aho, median tehtävä ei ole muodostaa minulle valmista mielipidettä, vaan median tehtävä on kertoa asiat niin kuin ne on. Minä sitten ihan itse mietin mitä mieltä minä mistäkin olen.

Ilman mediaa ei olisi populistisia puolueitakaan. Persujen jytky on new median ansiota, halla-aholaisten osalta itse asiassa kokonaan.

Raimo Vistbacka kiteytti hyvin. ”Siellä minä istuin eduskunnassa Perussuomalaisten ainoana edustajana”. Meni monta vaalikautta ilman jytkyä.

Sitten tuli netti ja käytännössä työttömät nettimestarit muukalaisvastaisine teemoineen. Ja kas äänestäjiä löytyi kuin kumpujen yöstä. Mausteena oli vielä suomenruotsalaisten syyttäminen savolaisten kurjuudesta ja ruotsinkielen pakkopullan syy koululaisten tyhmyyteen.

Nyt Soini, vaikka luistikin valtiovarainministerin salkusta, on uransa huipulla. Mutta tietäen että jytky on paljolta suomenruotsalaisen E Schaumanin ansiota.

Persujen jytkyä ei tehnyt uusi media ja netti vaan sen tekivät Vanhanen, Urpilainen, Katainen ja Stubb. Ehkä vähän myös vihreät osallistui talkoisiin.

Selvähän se, että faktojen täsmällinen julkistus on toimittajien ensi tehtävä. Muttei sekään ole helppoa. Ns. Yya-Suomessa esimerkiksi ei kovia ja tärkeitä faktoja saanut julkistaa. Yrittää sai – usein toimitajan omalla vastuulla. Oma toimitajan urani – ja elo – Suomessa päättyivät, kun 1979 kirjoitin HeSarin pääkirjoituksen siitä, että Suomi noudatti Etykiä, sen oikeuskoria, NL:n tulkintojen mukaan. Sitä seurasi neljän miehen vahvuinen protesti NL:n lähetystöstä.

Toisin sanoen. Suomen peruslain lupaamat yksilön oikudet ja sanan vapaus eivät olleet todellisuus yya-aikana. Juuri hallitukset ja poliitikot peittelivät tämän tilanteen – kaikin keinoin. Itse olin alkoholisti, pedofiili homottelija, huumeiden käyttäjä ja anarkistis-kommunistinen äärioikeistolainen toimittajan uran lopun jälkeen. Tämä ”tietoa” levittelivät mm. puoluetoimistot.

Tilanne ei ole ratkaisevasti muuttunut. Ilmaisun vapaus on kehittynyt. Niklas avasi US:n uransa kertomalla olevansa nuorekas ja piereskelevänsä raitsikassa. Sen jälkeen Ylioppilaslehden toimitus meni ilmaisuissaan bussissa pidemmälle. Sanan vapaus vaatisi tietoa ja sitten sen julkistusta. Sitä nyt ei ihan vielä tapahdu.

Jussi Halla-aho on täsmälleen oikeassa. Liian usein toimittajat kokevat, että he voivat toimittajan työssään toteuttaa omaa poliittista agendaa. Neutraali ja objektiivinen journalismi unohtuu.

Paperilehtien ilmoitus- ja tilaustulot ovat syöksykierteessä, joten norsunluutornit huojuvat ja luhistuvat lähivuosina. Onneksi on some, jossa kaikki saavat äänensä kuuluville haluamallaan tavalla.

Lainaus blogista: ”Demokratiassa median keskeisiin tehtäviin kuuluu tiedon välittäminen kansalaisille. Lisäksi median tulee myös seurata ja arvioida valtaapitävien tekemisiä sekä toimia näiden kriitikkona. – – Jälkimmäisessä roolissaan suomalaismedia on vahvempi kuin takavuosina.”

Siinähän se mediakritiikin ydin juuri onkin, että toimittajat ovat niin huonoja valtaapitävien kritisoinnissa. Tiettyjä asioita ei koskaan haasteta eikä kritisoida, eli eräät asiat ovat automaattisesti ”totta ja oikein”. Voisi kai tulkita, että toimittajat kritisoivat lähinnä asioita, jotka haastavat heidän omaa totuuttaan. Se on tietysti luonnollista mutta tekee monista toimittajista vain tavallisia mielipidekirjoittajia, sen sijaan että olisivat jotenkin merkittäviä tiedonvälittäjiä tai valtaapitävien kriitikoita. Kyse ei ole mistään yksittäisistä ylilyönneistä vaan siitä, että valtamedia aivan jatkuvasti tuottaa vain tiettyä näkökulmaa tietyistä asioista.

Toimittajat nopeasti torjuvat heihin kohdistetun arvostelun, mutta en ole nähnyt vielä yhdenkään valtamedian edustajan kunnolla ymmärtävän, mikä on arvostelun ydin. Sokeat pisteet ovat valitettavasti juuri sellaisia: niille ollaan sokeita.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt