Rasistiset koepallot ja media

Perussuomalaisten kansanedustaja Tom Packalén esitti Helsingin Sanomien haastattelussa, ettei uusnatseille tulisi antaa julkisuudessa nykyisen kaltaista näkyvyyttä.

”Nyt puhutaan muutamista yksittäisistä ihmisistä ja voi olla, että he saavat jopa liikaa julkisuutta ja arvonnousua, mikä helpottaa heidän rekrytaatiota. Jos rakennamme heistä täällä Suomessa jotain suurta uhkaa, ja heillä on glooriaa ympärillä, se voi päinvastoin olla vetovoimatekijä”, Packalén tulkitsi.

Packalén nosti esiin kysymyksen, jonka myös pohjoismainen media on viime vuosina yhä useammin kohdannut. Miten suhtautua erilaisten ääriliikkeiden ja myös populistipuolueiden piiristä esitettyihin, hyväksyttävän keskustelun rajoja testaaviin, muukalaisvihamielisiin tai rasistisiin puheisiin?

Median huomio voi antaa tällaisille ajatuksille ja niiden esittäjille painoarvoa ja nostaa heidän statustaan omiensa joukossa. Onko se kuitenkaan syy vaieta varsinkaan parlamentaarista valtaa käyttävien puolueiden piiristä esitetyistä, rasistisiksi tulkituista avauksista?