Blogit

Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Yllätys Labourin johtajavaalissa #erkkituomioja

Blogit Ylämaan kettu 30.7.2015 18:39
Mari K. Niemi
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.

Mistä on kyse, kun brittiläinen konservatiivilehti The Daily Telegraph kutsuu lukijoitaan rekisteröitymään äänestäjiksi  työväenpuolueen puheenjohtajavaalissa?

Lehti kannustaa kaivamaan kuvetta hyvän asian puolesta: kolme puntaa maksamalla kuka tahansa voi vaikuttaa Labourin tulevaisuuteen äänestämällä sen johtajaksi sosialistisiiven ehdokkaan Jeremy Corbynin.

Kuten arvata saattaa, keskustaoikeistolaista lehteä ei motivoi vilpitön tuki vasemmistolaista konkaripoliitikkoa kohtaan. Jo jutun otsikko paljastaa asian: lehti uskoo, että Corbynin valtaannousu tietäisi työväenpuolueen tuhoa.

Jeremy Corbynin ehdokkuus on herättänyt intohimoja myös Labourin sisällä. Puolueen aikanaan menestykseen johdattanut Tony Blair varoitti puoluetta siirtymästä vasemmalle  – se olisi vain ”vaaleissa häviämisen keksimistä uudestaan”.

 

Jeremy Corbyn on tavallaan Labourin johtajavaalin erkkituomioja. Jopa ulkoisessa habituksessa on paljon samaa, vaikka se on yhdistävistä tekijöistä pienin.

Parlamenttiin  vuonna 1983 valittu Corbyn (66) on tullut tunnetuksi rauhanaktivistina, joka on kampanjoinut esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheidia vastaan ja elämiseen riittävän palkan sekä eläinten oikeuksien puolesta. Hän on Amnesty Internationalin ja Palestiinan solidaarisuusliikkeen jäsenen, joka kannattaa kuningashuoneesta luopumista ja rautatieliikenteen siirtämistä takaisin valtiolliseen omistukseen. Puheenjohtajakampanjassaan Corbyn on profiloitunut konservatiivihallituksen leikkauspolitiikan vastustajana.

Sdp:n Erkki Tuomiojan tapaan Corbyn on kokenut, rauhallisesti ja yleisöään kosiskelematta argumentoiva vasemman laidan ehdokas, joka kerää innokasta kannatusta myös nuorilta, mutta jota puolueen oikea laita voimakkaasti vieroksuu. Tuotteistetussa brittipolitiikassa Corbyn vaikuttaa aatteelliselta ja mielistelemättömältä. Hänenkin brändinsä on vahva, mutta se ei vaikuta viestintätoimistojen peukaloimalta.

 

Aluksi  Jeremy Corbynin lähtö johtajakilpaan tulkittiin lähinnä protestiksi. Corbyn on kuitenkin noussut vaalin yllättäjäksi: hänen tilaisuutensa vetävät väkeä, ja tukijoihin on liittynyt myös maan suurimpia ammattiliittoja.

Oman jännityksensä asetelmaan tuo se, että johtajavaali käydään nyt ensimmäistä kertaa uusin, aiempaa demokraattisemmin säännöin. Vaalissa annetut äänet eivät ole enää painotettuja, eikä valitsijamiehistöä ole. Jokaisella on yksi ääni, ja periaatteessa kuka tahansa voi rekisteröityä äänestäjäksi, kunhan vakuuttaa kannattavansa Labourin tavoitteita.

 

Corbynin valituksi tuleminen olisi silti pieni ihme. Johtajavaalien tutkimuksesta tiedämme, että puolueet valitsevat mieluummin kompromissiehdokkaan kuin henkilön, joka herättää myös vastustusta. Laimeaan sopuvalintaan voidaan siis tyytyä, vaikkei valitulla sitten olisikaan puolueessa vielä sitoutunutta seuraajakuntaa.

Syynä tähän on puolueiden pelko sisäisestä hajaannuksesta. Pelkoon on aihettakin, sillä vain yhtenäinen puolue voi menestyä vaaleissa ja päästä hoitamaan päätarkoitustaan: vaikuttamaan maan politiikkaan. Siksi valituksi tulee usein kiihkeimmin kannatetun sijaan ehdokas, jota mahdollisimman moni sietää.

Tuoreessa gallupissa Corbyn johti neljän ehdokkaan joukkoa, joten jännitettävää riittää. Voiko Labourin Jeremy Corbyn onnistua siinä, mikä hänen aateveljelleen, Sdp:n johtajuutta neljästi tavoitelleelle Erkki Tuomiojalle on jäänyt vain haaveeksi?