”Pöhkö” tutkija ja pillastunut ministeri

Minusta on erikoista, että uuden hallituksen ulkoministeri keskittää tarmoaan yksittäisen, nimeltä mainitun tutkijan nälvimiseen julkisuudessa. Timo Soinin tuoreen blogin perusteella suhde puoluetta arvioiviin asiantuntijoihin hiertää edelleen; aiempi samanhenkinen kirjoitus oli vasta toukokuussa.

Jotta voisimme siirtyä piikittelystä rakentavasti eteenpäin, ehdotin Twitterissä perussuomalaisten puolueväelle puolueen mediasuhdetta käsittelevää paneelia esimerkiksi Turun puoluekokouksen yhteyteen. Meillä Eduskuntatutkimuksen keskuksessa olisi tarjota useampikin mainio debatoija pohtimaan asiaa ja vastaamaan kysymyksiin, puoluetta kun on tullut vuosien saatossa tutkittua ja kommentoitua.

Kyse ei ole siitä, etteivät poliitikot saisi puolestaan arvioida myös tutkijoita. On totta, että toistuvasti julkisuudessa esiintyvät tutkijat voivat nousta mielipidevaikuttajiksi. Heillä voi olla jonkinlaista valtaa siihen, miten suuri yleisö ja mediakin politiikkaa tulkitsevat. Näin siis siihen katsomatta, pyrkiikö tutkija aktiivisesti mielipiteisiin vaikuttamaan.

Asiaa ei silti pidä liioitella. Pelkkä näkyvyys ei mielipidevaltaa tuo. Suomessa ovat myös kansainvälisesti katsottuna hyvin koulutetut äänestäjät, joiden kykyä kriittisesti tulkita julkisuutta en lähtisi aliarvioimaan.