Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Ihan vain yksityishenkilönä

Mari K. Niemi
Blogit Ylämaan kettu 18.6.2015 11:15

Kansanedustaja Olli Immosen (PS) esiintyminen yhteiskuvassa kansallissosialistien kanssa on herättänyt kritiikkiä.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtajan Sampo Terhon mukaan Immosen toimintaan ei puututa. Ei ole puolueen asia, keitä Immonen tapaa omalla ajallaan. Kansanedustaja toimi Te…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Mari K. Niemi

Kirjoittaja on Valencian yliopistossa vierailevana tutkijana työskentelevä, viestintään erikoistunut poliittisen historian dosentti ja erikoistutkija Turun yliopistossa.

Keskustelu

Toinen laaja kysymys on se, kuinka paljon medioissa esiintyvät joukkopöyristymiset täytyy ottaa politiikassa huomioon.

Kaava tuntuu olevan sellainen, että jonkun politiikkaan kytkeytyvän henkilön sanomisista tai tekemisistä pöyristytään kovasti netissä ja pian kirjoitellaan myös lehdissä (ja sen jälkeen taas netissä jne.). Sitten kysytään ylemmältä puolueen henkilöltä näkemystä ja epäsuorasti jopa vaaditaan julkista irtisanoutumista tai konkreettisia kurinpitotoimia ”pöyristyttävää” henkilöä vastaan.

Vakionäytelmä, vakioroolit.

Hyvä huomio. Mediaskandaalien syntymistä ja elinkaarta tutkinut John B. Thompson on korostanut, ettei skandaalia synny ilman julkisesti ilmaistua paheksuntaa. Teon sisältämä ”paheksumispotentiaali” vaikuttaa siihen, millaisen huomion tapaus saa. Siihen, kuinka paheksuttavana asiaa pidetään taas vaikuttavat monet olosuhdetekijät. Skandaalin syntyminen edellyttää yleensä myös uusien käänteiden ja piiloteltujen elementtien paljastumista, siksi asioiden salaaminen ja ajojahti tavallisesti paitsi pitkittää myös voimistaa prosessia.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt