Mitä köyhyys tarkoittaa?
Tuskin koskaan aiemmin olen ajatellut köyhyyttä niin paljon kuin Glasgow’ssa asuessani. Nyt asia on mielessä tavallista enemmän, ovathan sekä Ison-Britannian että Suomen uudet hallitukset leikkaamassa monia sosiaalietuuksia.
Näiden vauraiden maiden huono-osaiset ovat silti monin tavoin paremmassa asemassa kuin kehitysmaiden köyhät, joilta Suomi myös leikkaa.
Mitä huono-osaisuus esimerkiksi Ison-Britannian kaltaisessa varakkaassa maassa voi tarkoittaa? Mistä länsimaisella köyhällä voi olla puutetta?
Britanniassa tulo- ja hyvinvointierot ihmisten välillä ovat suuremmat kuin Suomessa. Ne näkyvät selvästi esimerkiksi asuinalueiden palveluissa, kunnossa ja viihtyisyydessä, mutta usein myös ihmisissä itsessään.
Kyse ei ole vain pinnallisista vaikutelmista: postinumerokohtaiset erot eliniän odotteessa ovat huomattavia.
Skotlannin aluehallinnon tuoreimman raportin mukaan suhteellisessa köyhyydessä eläviä on Skotlannissa aiempaa enemmän. Edes työssäkäynti ei aina riitä nostamaan ihmisiä huono-osaisuudesta.
Köyhyys on resurssien puutetta. Se on taloudellista niukkuutta, johon usein yhdistyy esimerkiksi puutteita koulutuksessa ja terveydessä. Silti keskeistä on rahan niukkuus, koska se tavallisesti estää kompensoimasta muita puutteita.
Arjessa vähävaraisuus tarkoittaa usein valinnanmahdollisuuksien kapeutta. Huono-osainen ei välttämättä voi ruokkia itseään ja lapsiaan terveellisesti.
Aina varat eivät riitä ostamaan tarpeeksi ruokaa, joten on etsittävä vaihtoehtoja. Ruokaa voi löytää jäteastioista, saada leipäjonoista tai ostaa kerjätyllä rahalla. Vaikka keinoja on monia, voi silti jäädä nälkä.
Köyhällä ei välttämättä ole varaa valita asuinpaikkaansa. On mentävä sinne, mistä asunnon saa, vaikka kokisi alueen pelottavaksi. Huono-osaisuus voikin merkitä myös henkisen turvallisuuden puuttumista ja suurempaa riskiä joutua rikoksen uhriksi.
Glasgow’ssa halvimpien asuinalueiden riekaleista asvalttia ei välttämättä korjata, leikkipaikasta voi olla jäljellä ruosteinen aita. Ei ole tavatonta, että köyhillä alueilla päihteiden saatavuus on parempi kuin ruoan tai terveyspalveluiden.
Jos asuntoa ei ole ensinkään, voi aika mennä etsiessä ravintoa, mahdollisuutta peseytyä ja seuraavaa majapaikkaa.
Köyhyys voi tarkoittaa myös ahtautta, yksityisyyden puutetta ja fyysistä epämukavuutta. Osassa brittikodeista on kolikoilla toimiva lämmitys. Kun kolikot loppuvat, loppuu lämpökin. Tämä tarkoittaa kosteita ja kylmiä oloja, sisällä täydessä ulkovarustuksessa nenäänsä niisteleviä lapsia ja seinillä kasvavia homeita.
Monelle voi olla yllätys, miten monet huono-osaisista Britanniassa ovat työtä tekeviä. Ajankohtainen politiikan kysymys olisi pienimipien palkkojen saaminen tasolle, joka riittää elämiseen. Myös nollatuntisopimukset puhuttavat. Vakavasta lapsiköyhyydestä suuri osa esiintyy perheissä, joissa ainakin toinen vanhemmista käy töissä. Köyhyys heijastuu lasten mahdollisuuksiin osallistua, kasvaa ja kehittyä, harrastaa ja oppia.
Köyhyyden lapselle aiheuttamien mahdollisten seurausten – nälän, vilun, osattomaksi jäämisen ja häpeän – kestäminen on varmasti huono-osaisen aikuisen elämän vaikeimpia asioita.
Jos elämän suunnittelu ja tulevaisuuteen orientoituminen on vaikeaa huono-osaiselle aikuiselle, sen täytyy olla erityisen vaikeaa tällaisen perheen lapselle tai nuorelle. Köyhyys voi tuottaa tunnetta, ettei ole varaa sunnitelmiin ja unelmiin.
Vähävaraisuuden vuoksi moni joutuu pyytämään ja ottamaan apua vastaan. Vaikka apu on myönteistä, voi oman ahdingon paljastuminen ottaa koville. Apua pyytävä ihminen altistuu arvostelulle, ja apua antavilla on yleensä ehtonsa.
Autettavaksi joutuminen voi siksi tarkoittaa itsemääräämisoikeiden ja yksityisyyden tunteen vähenemistä.
Elämänkokemuksena huono-osaisuus voi heijastua omanarvontuntoon ja itsekunnioitukseen, siihen miten ihminen itse näkee itsensä.
Osallistuin taannoin Skotlannin tulevaisuutta käsittelevään tilaisuuteen, jossa aiheena oli sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista työtä tekeviä järjestöjä ja alan tutkimusta edustavat keskustelijat pohtivat, mitä sosiaalinen oikeudenmukaisuus tarkoittaa, ja miten Skotlannista voisi tulla tasa-arvoisempi.
Huono-osaisuudessa hahmottui kolme keskeistä ulottuvuutta. Ensimmäinen on se usein ensin ajattelemamme: puutteellinen pääsy sellaiseen materiaaliseen hyvään, joka auttaisi elämään tyydytystä tuottavaa elämää.
Toinen ulottuvuus on mahdollisuus toteuttaa henkilökohtaista potentiaaliaan ja saada sitä kautta hyväksyntää. Esimerkiksi työelämän ulkopuolelle jätetty jää vaille sellaista tunnustusta ja yhteiskunnallista osallisuuden kokemusta, mitä työelämässä on mahdollista saada.
Kolmas ulottuvuus linkittyy poliittiseen edustetuksi tulemiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Huono-osaisten ohi on helppoa puhua, ja heidän äänensä voidaan poliittisessa keskustelussa ohittaa.
Köyhyys voi tarkoittaa syvää kokemusta ulkopuolisuudesta ja osattomuudesta. Samalla kun ihminen on yhteiskunnallisesti näkymätön, hän voi joutua kantamaan elämäntilanteensa stigmaa. Riskinä on, että nähdään kovaosaisuus, ei ihmistä, persoonaa ja potentiaalia.
Köyhyys voi tarkoittaa eri maissa eläville, keskenään erilaisille ihmisille eri asioita. Huono-osaisuus voi olla perheelliselle erilainen kokemus kuin yksinelävälle. Sen vaikutukset voivat olla toisia vanhoille kuin nuorille. Se voi koetella eri tavoin naisia ja miehiä.
Minä en omakohtaisesti tiedä, mitä köyhyys tarkoittaa. Olen lukenut siitä, yrittänyt oppia ymmärtämään sitä. Olen nähnyt köyhyyttä, mutta en ole sitä kokenut. Oletko sinä?
Köyhyydestä on puhuttava, jotta ymmärtäisimme ja muistaisimme, miksi sitä on vastustettava niin meillä kuin muuallakin. Sitä keskustelua ei tule käydä köyhyyttä omakohtaisesti kokeneiden ohi, vaan heidän kanssaan.
Kirjoituksessa on hyödynnetty How Do We Make Scotland a Land of Social Justice? -tilaisuudessa (3.6.2015, Glasgow) esiintyneiden henkilöiden puheenvuoroja ja heidän kanssaan käymääni sähköpostikirjeenvaihtoa: Peter McColl, (The Commn Weal -ajatuspaja); Judith Robertson (See Me -hanke); Fergus McNeill (kriminologian ja sosiaalipolitiikan professori, Glasgow’n yliopisto) Sue Laughlin (tasa-arvoaktivisti, työura julkisen terveydenhuollon johtotehtävissä); Jim McCormick (Joseph Rowntree Foundation).
Lisätietoa ja kokemuksia köyhyydestä Skotlannissa.
Tutkimusraportti huono-osaisuudesta Suomessa.