Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Mitä proffat parkuvat?

Mari K. Niemi
Blogit Ylämaan kettu 1.6.2015 09:00
Koulutukseen ja tieteeseen kohdistuvat leikkaukset kuohuttavat akateemista maailmaa. Yliopistolaisten verkostot sosiaalisessa mediassa ovat tiheät, ja keskustelu käy kiivaana. Pettymys hallituksen linjauksiin on syvempää kuin vaikkapa sanomalehtiä lukemalla arvaisi. Professorien ja tutkijoiden järky...

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Mari K. Niemi

Kirjoittaja on Valencian yliopistossa vierailevana tutkijana työskentelevä, viestintään erikoistunut poliittisen historian dosentti ja erikoistutkija Turun yliopistossa.

Keskustelu

”Tohtorien työttömyys on nyt ennätyskorkealla”

Ja syy tähän on kai aika selvä, tohtoreita kun tuppaa tulemaan aloilta, joilla ei maisteritkaan työllisty ja ainoa vaihtoehto on jatkaa opintoja.

Eikös ongelma korjaantuisi, jos tällaisilta koulutusaloilta rahoitusta supistettaisiin? En usko, että meillä tarvitaan satoja sosiologian tohtoreita tai naistutkimuksen tohtoreita.

Jos otettaisiin tiedekuntien rahoittamiseen mukaan valmistuneiden työllistyminen omalle alalle niin varoja käytettäisiin paljon järkevämmin ja rahoitus kohdistuisi niille aloille, jotka ovat elinvoimaisia ja tuottavia. Nyt rahoitus menee opiskelijoiden ja tutkintojen mukana, vaikka tiedekunta kouluttaisi lähinnä tohtoreita Alepan kassalle.

Tutkimuksen tilanne Suomessa on mennyt todella mahdottomaksi ja suorastaan järjettömäksi. Itse alalla olevana koen, että suurin syntipukki on valtion toimenpiteet ja ohjaus. 1) Yliopistojen rahoitus nojaa valmistuneiden määrään. Tämän seurauksena muulla ei ole enää niin paljoa väliä, joten laatu laskee koko ajan. Esimerkiksi tohtoreiksi tulee tänä päivänä henkilöitä, joilla ei oikeasti ole mitään edellytyksiä luovaan tutkimukseen. Heitä jopa opettajien ratkaisevalla työpanoksella työnnetään puoliväkisin väitökseen. Tällainen lähestyy jo Neuvostoliiton aikaisten viisivuotissuunnitelmien käytäntöjä. 2) Muutamia vuosia sitten käyttöön otetun kustannusvastaavuusajattelun myötä tutkimuksen asema yliopistoissa muuttui edusta rasitteeksi. Nyt todellakin tila- ym. kulut voivat viedä leijonanosan tutkimusrahoituksesta. Näin viimeisen vuosikymmenen aikana suoraan tutkimukseen tulevan rahan määrä on romahtanut. 3) Yliopistojen byrokratia on kasvanut melkoisesti, mutta silti hallinnon tehtäviä on delegoitu alaspäin laitostasolle. Myös opetukseen käytetyt ajat ovat pidentyneet. Tutkimukseen ei enää tahdo jäädä – kesälomaa lukuun ottamatta – juuri ollenkaan aikaa.

Tutkimusmaailmassa on nyt käynnissä valtava resurssien haaskaus. Toisaalta oikeasti pätevillä tutkijoilla ei ole elinmahdollisuuksia ja toisaalta syydetään markkinoille uusia ”näennäistutkijoita”. Näkisin ratkaisuksi peruutuksen markkinatalouden järjestelmästä, joka ei tutkimukseen sovi, entiseen rahoitusmalliin, jossa tutkimusrahoituksen byrokratiakustannukset sivuutettaisiin. Nykyisessäkin systeemissä tutkimusta voitaisiin tehdä byrokratiakulujen osalta halvemmalla, mutta yliopistoilla on niihin monopoli. Toiseksi olisi välttämätöntä kiintiöidä miten paljon maistereita ja tohtoreita koulutetaan. Systeemi, jossa tohtoreiksi opiskellaan vain sen takia, ettei muuta reittiä nähdä, pitää saada poikki. Siis laadullisen karsinnan tohtoriopintoihin pitää olla tiukka ja nykyiset tohtorimäärät pitää useimmilla aloilla vähintäänkin puolittaa. Epäinhimillinen ja kallis tutkijoiden pudotuspeli pitää lopettaa.

Paavon kanssa samaa mieltä. Valmistuneiden työllistyminen pitäisi ottaa myös rahoituksen yhdeksi perusteeksi ts. tulospisteisiin. Sekä patentit, innovaatiot jotka hyödyttävät elinkeinoelämää. Sitä on yritetty hyvin työllistävien yliopistojen toimesta, mutta ns. monialayliopistot vastustavat. Eli juuri nämä jotka kouluttavat tohtoreita kortistoon.

Kuka tohtorin väitöskirjaa väsäävälle ennen maksoi aineiston hankinnan, tilat, välineet jne. Ei kukaan muu kuin itse. Silloin ei ollutkaan ”tohtorikoulutettavia”, joilla ei monella ole päivääkään kyseiseltä alalta työkokemusta. Ennen väsättiin vielä lisensiaattityökin.

Systeemi on vinoutunut. Otetaan esimerkiksi historia. Kymmenkunta yliopistoa työntää filosofian tohtoreita, joilla ei ole mitään mahdollisuutta työllistyä koska lähes ainoa työllistäjä on yliopisto itse.
Peruskoulun ja lukion historian opettajalle riittää maisterin tutkinto aivan hyvin.
Samanlaisia aloja on monta muutakin. Tutkimustyön resursseja on panostettava tekniikan-, tietojenkäsittelyn-, fysiikan-, kemian-, lääketieteen yms aloille.

Nimimerkki Tapanainen : Historia-aineet ovat huono esimerkki. Historioitsijoita kun työllistävät merkittävästi muutkin kuin koululaitos ja yliopistot. Media, ulkoasiainhallinto ja muutkin hallinto- ja tiedotustehtävät esimerkiksi työllistävät historioitsijoita. Suomen Kuvalehden päätoimittaja on poliittisen historian tohtori, monella diplomaatilla on tutkinto historiasta ja niin edelleen. Yleissivistävänä oppiaineena historia toki tarjoaa hyvät eväät monille muillekin aloille, liike-elämää unohtamatta.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Näitä luetaan juuri nyt