Älä jätä sitä muille
Maahanmuutosta käytävä keskustelu on Suomessa leimaavaa, inttävää, ahnetta ja hyssyttelevää. Se on sellaista muun muassa siksi, että sitä käy niin suppea joukko.
Minusta meidän ei pitäisi jättää maahanmuuttokeskustelua vain niille, jotka ovat kantansa jo lukinneet.
Ei siis esimerkiksi niille, jotka vihan, epävarmuuden, tietämättömyyden tai kateuden vuoksi vastustavat kategorisesti paitsi maahanmuuttoa myös maahanmuuttajia – siis ihmisiä.
Keskustelua ei pidä jättää myöskään niille, jotka mittaavat ihmisen arvoa vain rahassa. Siis niille, jotka miettivät, miten hyötyä tulijoista kantamatta heistä kuitenkaan yhteiskuntana vastuuta.
Mutta ei aihetta ole syytä jättää myöskään niille, jotka pelkäävät puhua maahanmuuttoon liittyvistä kielteisistä ilmiöistä tai eivät halua niitä nähdä.
Olisi hölmöä antaa ääni vain niille, jotka eivät rohkene tarttua vaikeisiin aiheisiin. Esimerkiksi naisten ja lasten oikeuksista on uskallettava puhua myös maahanmuuton yhteydessä.
Yhtä lailla virhe olisi jättää maahanmuuttokeskustelun käyminen niille, joita naisten oikeudet kiinnostavat vain silloin, kun maahanmuuttajamies on niitä loukannut.
Mahdollisilta ongelmilta ei pidä sulkea silmiä. Meidän ei tule laiminlyödä avointa keskustelua siinä pelossa, että sitä käytetään myös tulijoiden mustamaalaukseen.
Maahanmuuttajia on Suomessa vasta niukasti. Keskustelun nuoruus voi osaltaan selittää sen kehittymättömyyttä. Aivan tavallista on, että eri mieltä oleva leimataan rasistiksi, hyysäriksi tai kukkahattutädiksi.
Onko politiikassa olemassa toista aihetta, josta keskusteltaisiin yhtä huonotapaisesti?
Suomessa käytävä maahanmuuttokeskustelu on nyt leiristä toiseen huutelua. Yhtään argumenttia ei uskalleta hävitä vastapuolelle siinä pelossa, että pian on ostettava siltä kokonainen ideologia.
Valmiiden opinkappaleiden toistelu muille saman maailmankuvan jakaville on kaukana rakentavasta yhteiskunnallisesta keskustelusta. Siksi maahanmuutosta käytävä keskustelu kaipaisi kipeästi ihmisiä, jotka eivät ensi sijassa julista agendaansa vaan kuuntelevat avoimin mielin, pohtivat, etsivät tietoa, kyseenalaistavat ja kysyvät.
Keskustelu kaipaa myös käytöstapoja ja toista mieltä olevien kunnioittamista. Maahanmuuttopolitiikasta on voitava saada puhua ilman leimautumisen ja kiusatuksi tulemisen pelkoa.
Keskustelussa maahanmuutosta tarvitaan sekä sydäntä että järkeä. Mukaan kaivataan niin maahanmuuttajia kuin kantasuomalaisia, ja heitä, jotka kokevat olevansa jotakin siltä väliltä.
Toivon, että maahanmuutosta puhuisivat useammin ihmiset, joilla on rohkeutta ajatella itse, valmiutta kuunnella muita ja kanttia tarvittaessa muuttaa kantojaan.
Älä jätä maahanmuuttokeskustelua muiden käytäväksi.