Mitä nyt, Skotlanti?
Skotlannin viimevuotisen kansanäänestyksen hävinnyt Skotlannin kansallispuolue (SNP) kokosi nopeasti rivinsä. Itsenäisyyttä ei vielä tullut, mutta Ison-Britannian parlamenttivaaleissa puolue käytännössä kaappasi Skotlannin haltuunsa.
Millainen puolue SNP on, ja mitä siitä pitäisi tietää? Miten se voi menestystään nyt hyödyntää?
Tavallinen kansallispuolueeseen liittyvä virhe on sen rinnastaminen Englannissa kukoistavaan itsenäisyyspuolue Ukipiin. Vaikka kansallismielisyys ja osin populismikin on osa molempia, on puolueissa enemmän eroja kuin yhtäläisyyksiä.
Itsensä sosiaalidemokraattiseksi luonnehtiva SNP on selvästi vasemmalla ja Ukip oikealla laidalla puoluekarttaa.
SNP on arvoliberaali siinä missä Ukip on arvokonservatiivinen. SNP:lle tärkeitä ovat sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen sekä naisten aseman parantaminen. Maahanmuuttoon se suhtautuu myönteisesti. Ukip taas puolustaa perinteisiä perhearvoja ja vaatii perusbriteille herruutta omilla maillaan.
Molemmilla puolueilla on kuitenkin etäinen ”viholllinen”, ja kumpikin vaatii päätäntävaltaa lähemmäs kansalaisia.
Ukipille vikapää on EU, jonka se katsoo mestaroivan Britannian asioissa. SNP:lle syntipukki taas on Lontoon Westminster, jossa sen mukaan Skotlannin toiveet ohitetaan.
Siinä missä Ukip perustettiin erottamaan Britannia EU:sta, SNP perustettiin irrottamaan Skotlanti Britanniasta. Puoluejohtaja ja Skotlannin aluehallinnon pääministeri Nicola Sturgeon on jo ilmoittanut, että vaikka SNP:n vaalivoittoa ei voi tulkita skottien kannanotoksi itsenäisyyden puolesta, voi asia ajankohtaistua uudelleen.
Tähän vaikuttaa Sturgeonin mukaan se, miten tyydyttävästi David Cameronin hallitus Skotlannille luvattua laajempaa itsehallintoa ryhtyy luovuttamaan.
Lyhyellä aikajänteellä Labourin nousu hallitukseen olisi ollut SNP:lle konservatiivihallitusta edullisempi vaihtoehto. Mahdollinen apupuolueen asema olisi tarjonnut tilaisuuden edistää Skotlannin asiaa hallitukselle annetun tuen vastineeksi.
Yksi SNP:n avainargumenteista Skotlannin itsenäistymiseksi on kuitenkin ollut Ylämailla karsastettujen konservatiivihallitusten torjuminen. Koska Skotlannissa ei konservatiiveja äänestetä, on Tory-hallitusten väitetty olevan esimerkki kuningaskunnan epädemokraattisuudesta.
Nyt toteutuva toinen perättäinen konservatiivien valtakausi voi siksi pitemmällä aikajänteellä auttaa SNP:n perimmäisen tavoitteen, Skotlannin itsenäisyyden, toteutumista.
Pääministeri David Cameronin lupaama EU-kansanäänestys toteutuu vuoteen 2017 mennessä. Cameron on kertomansa mukaan jo aloittanut neuvottelut saadakseen maalleen edullisemman sopimuksen EU:n kanssa.
Mahdollista onkin, että äänestämään päästään jo aiemmin. Pitkä kampanja voisi olla riski, kuten Skotlannin kansanäänestyksestä opittiin. Kaksivuotinen kampanja ehti mobilisoida huomattavasti aikaisempaa enemmän kansalaisia maan itsenäisyyden taakse.
Pääministeri Cameronin asema on tukala. Konservatiivien oma, kiihkeän EU-vastainen siipi on vahvoilla, koska hallituksen enemmistö parlamentin alahuoneessa on aiempaa niukempi. Eikä Ukip ole kadonnut mihinkään vaan jatkaa kampanjointia Britannian erottamiseksi EU:sta.
Skotlanti puolestaan vaatii maan pysymistä osana EU:ta. Mikäli EU-vastaisuus Englannissa nostaa taas päätään, ajankohtaistuu myös kysymys Skotlannin itsenäisyydestä. Sturgeon on jo ilmoittanut, ettei hän hyväksy Skotlannin erottamista EU:sta englantilaisten äänin.
Kansallispuolueen tavoitteena parlamenttivaaleissa oli voimistaa Skotlannin äänen kuulumista Westminsterissä. Aika näyttää, miten tarkalla korvalla Cameronin konservatiivihallitus SNP:n vaatimuksia kuuntelee.
Ensi vuonna järjestettävät Skotlannin parlamentin vaalit lisäävät painetta. Syytä myötäilyyn on, jotta skotit eivät olisi pian taas mielimässä omille teilleen.