Valitse nyt näistä
Brittivaaleissa ainoa järkevä vaihtoehto on äänestää konservatiivipuoluetta. Toryt tarjoavat jatkuvuutta siinä missä työväenpuolueen valtaannousu suistaisi maan kaaokseen.
Lepsu Labour olisi häikäilemättömien skottinationalistien ohjailtavissa. Nicola Sturgeonin SNP vetelisi naruista ja ratkaisisi asia kerrallaan, antaako se tukensa hallitukselle vai ei.
Asetelma olisi vaarallinen. Nyhtäessään etuja Skotlannille puolue ajaisi samalla varsinaista päämääräänsä: Yhdistyneen kuningaskunnan hajottamista.
Hallituksessa Labour iskisi sumeilematta työtätekevien perheiden palkkapusseihin. Ahkerimpien maksettavaksi tuleva lasku olisi kohtuuton. Onko Britannialla varaa suistua kasvun ja talouden tervehtymisen tieltä?
Entä Ukip ja Nigel Farage? Onhan puolue konservatiiveihin verrattuna kuin tuulahdus raikasta ilmaa! Vihdoin joku sanoo asiat suoraan, myös maahanmuutosta. Joukossa on mukana melkoisia pellejä, mutta Farage on tolkun mies.
Toisaalta Ukipille annetut äänet heikentävät väistämättä konservatiivien mahdollisuutta pitää asemansa hallituksessa ja tarjota lupaamansa EU-kansanäänestys. Kansanäänestys tarvitaan, jotta Britannia pääsee neuvottelemaan EU-jäsenyytensä ehdoista. Se on ainoa keino suitsia kohtuutonta maahanmuuttoa ja ajaa tavallisen, työteliään britin asiaa.
Kansallinen terveydenhuoltojärjestelmä NHS on työväenpuolueelle sydämen asia. Huolenpito, välittäminen ja yhteistyö ovat NHS:n vahvuuksia. Jos niitä pitää tärkeinä, voi tuntea houkutusta äänestää Labouria. Se lupaa säilyttää NHS:n ja suojella sitä konservatiivien yksityistämispyrkimyksiltä.
Konservatiivitkin puhuvat paljon työstä, mutta heille työtä ovat myös nollatuntisopimukset ja palkat, jotka eivät riitä elämiseen. Labourille työ on tärkeä, näkeehän sen jo puolueen nimestäkin, mutta työllä pitää pystyä elämään. Puolue on taistellut yli vuosisadan reilumman yhteiskunnan puolesta. Paljon on saavutettu, mutta tehtävää riittää!
Skotlannin on pysyttävä Labourin takana. Skottinationalisteille annetut äänet ovat pois työväenpuolueelta ja auttavat siksi kampeamaan konservatiiveja jatkokaudelle.
Skotlannissa kuvitellaan, että kansallispuolue SNP on jonkinlainen aito työväenpuolue. Tosiasiassahan puolue haluaa vain pystyttää rajan sinne, minne sellainen ei kuulu. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi nämä kiilusilmät ovat valmiit uhraamaan Englannissa asuvat köyhät.
On kyllä totta, että uuden johtajansa vetämä puolue on saanut skotit aivan uudella tavalla politisoitumaan. Naiset näyttävät ajattelevan, että politiikka on jollain lailla heidänkin asiansa.
Puolue tarjoaa tasa-arvoista koulutusta, naisten aseman parantamista työmarkkinoilla ja ydinaseista luopumista. Sturgeon on puolustanut maahanmuuttajiakin. Taannoin hän kysyi tv-väittelyssä Nigel Faragelta, onko mitään asiaa, jota mies ei laittaisi maahanmuuttajien syyksi.
SNP tietää, että demokratia ei nyt toteudu. Vaikka Skotlannissa ei äänestetä konservatiiveja, skotit joutuvat välillä elämään konservatiivihallitusten kurimuksessa. Ainoa keino yhteiskuntaan, jossa Skotlannin ääni kuuluu, on äänestää SNP:tä.
Mihin unohtuivat liberaalidemokraatit, mitä heistä pitäisi ajatella? Puolue tietysti toisi sydäntä konservatiivihallitukseen estämällä säästöt koulutuksesta ja järkeä työväenpuolueen hallitukseen torjumalla holtittoman velkaantumisen.
Tuoreessa muistissa kuitenkin on, miten puolue vuoden 2010 vaalien jälkeen petti äänestäjänsä. Moni kallistui tukemaan liberaalidemokraatteja torjuakseen toryjen valtakauden, mutta puoluejohtaja Nick Clegg marssitti konservatiivit hallitukseen suostumalla koalitioon. Puolue käänsi myös sukkelasti takkinsa lukukausimaksuasiassa. Ei sitä voi äänestää.
Yllä ääneen pääsivät Britanniassa viimeistä päivää kamppailevien puolueiden ehdokkaat ja johtajat sekä puolueita myötäilevät sanomalehdet.
Toisin kuin Suomessa, Britanniassa juuri kukaan ei halua koalitiota kenenkään kanssa, mikä näkyy kampanjoinnissa. Oman agendan esittelyn ohella vähintään yhtä tärkeää on ampua alas vastapuolen ehdotuksia ja demonisoida kilpailijoita.
Pääpuolueiden johtajat David Cameron ja Ed Miliband väittävät itsepintaisesti voivansa voittaa torstain vaaleissa puolueelleen enemmistön. Gallupit eivät tällaisia puheita tue.
Silti he kampanjoivat vaalien viimeiset tunnit kuin perjantaiaamu ei koskaan tulisi.