Blogit

Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Voi veljet!

Blogit Ylämaan kettu 28.4.2015 09:00
Mari K. Niemi
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.

Mediassa on juhlittu nuorten naisten marssia eduskuntaan. Valituksi tuli useita politiikassa jo vuosia kuntatasolla vaikuttaneita, ikäänsä nähden kokeneita nuoria naisia. Muutoin sen paremmin eduskuntavaalin tulos kuin eduskunnan järjestäytymisen ensi askeleet eivät ole olleet erityistä tasa-arvon juhlaa.

Akatemiatutkija Johanna Kantola oli oikeassa ihmetellessään tulkintaa naisten menestyksestä. Naisia valittiin aiempaa vähemmän, ääniharavien joukossa heitä oli niukasti, eivätkä vaalissa kärkisijoille tulleet keskusta ja perussuomalaiset voi naisedustajien määrällä kehuskella.

Keskustan eduskuntaryhmästä naisia on suhteessa vähiten, 29 prosenttia, ja perussuomalaisillakin vain 32 prosenttia.

Tulkintaa naisten ”etenemisestä” selittää se, että valituksi tuli aiempaa enemmän nimenomaan nuoria naisia. Miesvaltaisessa politiikassa heihin liitetään uudistumisen, raikkaiden tuulien, rehellisyyden, vilpittömyyden ja tehokkuuden mielikuvia. Nuoren naisen valinta kansanedustajaksi mielletään lähtökohtaisesti myönteisemmäksi viestiksi kuin vanhemman naisen tai nuoren miehen valinta. Siksi on niin helppoa innostua heidän menestyksestään.

Nuoriin naisiin liittyvä imagoetu selittää myös puolueiden halua nostaa heitä julkisuudessa eturiviin. Nuoret, sanavalmiit ja fiksut naiset vetävät itseensä huomion tavalla, joka saa helposti unohtamaan kokonaiskuvan.

Tämän kevään vaalituloksen tulkinnat ovat tästä erinomainen esimerkki. Naisten ”menestystä” juhlitaan samalla, kun miehet jo kovalla tohinalla jakavat valtaa keskenään.

 

Uuden eduskunnan tasa-arvotahdosta on jo vahvaa näyttöä: kaikki neljä suurta puoluetta valitsivat ryhmänjohtajakseen miehen.

Miesnelikkoa haastatellut Ylen Ykkösaamun toimittaja Olli Seuri kysyikin heiltä, miksi puolueet valitsivat ryhmyreikseen miehet – kaikilla kun on jo mies puoluejohtajana. Kysymys on tärkeä, vaikka mitään uutta asetelmassa ei ole. Molemmat tehtävät ovat Suomessa perinteisesti olleet miesten hallussa.

Seurin haastattelemat Antti Lindtman (sd), Kimmo Tiilikainen (kesk), Arto Satonen (kok) ja Jari Lindström (ps) hörähtelivät vaivautuneesti kysymykselle.

Sdp:n Lindtman selitti asiaa sillä, että puolueessa nyt kuitenkin on kansanedustajissa naisten ylivoima. Minusta juuri tämä on huolestuttavaa: edes naisenemmistö ei ilmeisesti ole riittävä peruste valita naisia keskeisille johtopaikoille. Perinteinen ”porukka päättää” selitys ei nyt vakuuta, koska tiedossa on puoluejohtajan puuttuminen valintaan. Eivät kai suurten suomalaispuolueiden naiset jää suosiolla kakkosketjuun? Se tuskin vastaisi heitä päättäjiksi äänestäneiden kansalaisten tahtoa.

Nyt katse kääntyy ministeripaikkojen jakoon, valiokuntien puheenjohtajuuksiin ja eduskunnan puhemiesten valintaan. Koska suuria puolueita johtavat miehet ovat ensimmäisinä salkkujonossa, naisia tuskin nähdään painavimpien salkkujen haltijoina. Arvovaltaisessa eduskunnan puhemiehistössä naisia ei päättyneellä vaalikaudella nähty ainoatakaan. Vieläkö naiset voidaan ohittaa?