Voi veljet!

Mediassa on juhlittu nuorten naisten marssia eduskuntaan. Valituksi tuli useita politiikassa jo vuosia kuntatasolla vaikuttaneita, ikäänsä nähden kokeneita nuoria naisia. Muutoin sen paremmin eduskuntavaalin tulos kuin eduskunnan järjestäytymisen ensi askeleet eivät ole olleet erityistä tasa-arvon juhlaa.

Akatemiatutkija Johanna Kantola oli oikeassa ihmetellessään tulkintaa naisten menestyksestä. Naisia valittiin aiempaa vähemmän, ääniharavien joukossa heitä oli niukasti, eivätkä vaalissa kärkisijoille tulleet keskusta ja perussuomalaiset voi naisedustajien määrällä kehuskella.

Keskustan eduskuntaryhmästä naisia on suhteessa vähiten, 29 prosenttia, ja perussuomalaisillakin vain 32 prosenttia.

Tulkintaa naisten ”etenemisestä” selittää se, että valituksi tuli aiempaa enemmän nimenomaan nuoria naisia. Miesvaltaisessa politiikassa heihin liitetään uudistumisen, raikkaiden tuulien, rehellisyyden, vilpittömyyden ja tehokkuuden mielikuvia. Nuoren naisen valinta kansanedustajaksi mielletään lähtökohtaisesti myönteisemmäksi viestiksi kuin vanhemman naisen tai nuoren miehen valinta. Siksi on niin helppoa innostua heidän menestyksestään.

Nuoriin naisiin liittyvä imagoetu selittää myös puolueiden halua nostaa heitä julkisuudessa eturiviin. Nuoret, sanavalmiit ja fiksut naiset vetävät itseensä huomion tavalla, joka saa helposti unohtamaan kokonaiskuvan.