Sillä niistä päästään

Minulla on huonoja uutisia teille, jotka odotatte perussuomalaisten nousua hallitukseen puolueen kuihtumisen toivossa. Eivätkä uutiset ole sen parempia niille, jotka toivovat brittiläisen itsenäisyyspuolue Ukipin näivettyvän, jos sille jonkinlainen valta-asema avautuu.

Tulevaisuutta on tietysti vaikea ennustaa. Tuore tutkimus populistipuolueiden valtaannousun seurauksista kuitenkin haastaa vakiintuneita käsityksiä näiden puolueiden elinkaaresta.

Perinteinen selitys on kuulunut näin: populistipuolue on eliitin kritiikistä ammentava protestiliike, joka nousee ja kukoistaa taloudellisesti huonoina aikoina. Kannatusta haaliakseen se lupailee liikoja ja ajautuu nurkkaan. Se välttelee hallitusvastuuta, koska ei kykenisi pitämään lupauksiaan. Jos se kuitenkin hallitukseen menee, kannattajat kääntävät sille pian pettyneinä selkänsä, koska muutosta ei tullutkaan. Vallassa keikkuva protestipuolue alkaa rinnastua kritisoimaansa eliittiin, ja sen kannatus murenee.

Tutkijat Daniele Albertazzi ja Duncan McDonnell analysoivat tuoreessa Populists in Power -kirjassaan valtaannousun seurauksia populistipuolueille. Jututin brittiläisten politiikantutkijoiden konferenssissa esiintynyttä Albertazzia aiheesta. Britanniassa asuvana hän on päässyt seuraamaan Ukipin nousua aitiopaikalta. Heidän tutkimuksensa keskittyy kuitenkin Italian ja Sveitsin populistipuolueisiin.

Albertazzin mukaan meidän on syytä päivittää populistipuolueita koskeva tarinamme. Populisteja on noussut valtaan ja kukoistanut myös maissa, joilla on pyyhkinyt ihan hyvin.  Tämä tarkoittaa myös sitä, että vaikka puolue olisi noussut talouslaman aikana, taloudellisesti paremmat ajat eivät välttämättä pyyhkäisekään sitä kartalta.