Blogit

Ylämaan kettu väijyy Ison-Britannian, Ruotsin ja Suomenkin politiikkaa ja mediaa.

Ei vain rahasta

Blogit Ylämaan kettu 8.4.2015 11:47
Mari K. Niemi
Kirjoittaja on poliittiseen viestintään erikoistunut dosentti ja Innovation and Entrepreneurship InnoLab -tutkimusalustan johtaja Vaasan yliopistossa.

Gallupien perusteella Suomi on saamassa vaalien jälkeen arvoiltaan nykyistä konservatiivisemman hallituksen. Juha Sipilän johtama keskusta on nousemassa pääministeripuolueeksi. Myös perussuomalaisten johtaja Timo Soini on ilmaissut toistuvasti hallitushalunsa.

Pienemmistä puolueista Soini mielisi hallituskumppaniksi Päivi Räsäsen johtamia kristallisdemokraatteja. Mikäli koalitiossa olisi edellisten lisäksi Antti Rinteen luotsaama SDP, saattaisi äijäfeministi jäädä monissa arvokysymyksissä yksin.

Vaalien alla Suomen poliittinen keskustelu on juuttunut akselille, jonka toisessa päässä jauhetaan johtajuus- ja toisessa päässä kestävyysvajeesta. Mutta millaiselta arvopohjalta Suomen politiikkaa tehtäisiin, jos maata hallitsisi Juha Sipilä Timo Soini aisaparinaan?

Vaikka niin perussuomalaisissa kuin etenkin keskustassa on väkeä moneen lähtöön, on puoluejohtajilla keskivertoäänestäjää syvempi kristillinen vakaumus. Se heijastuu toisinaan myös heidän poliittisiin näkemyksiinsä.

Varsinkin Soini on myös perustellut ratkaisujaan hengellisellä arvopohjallaan. Vakaumuksen voima näkyi etenkin miehen vimmassa ajaa puoluetovereitaan yhteiseen rintamaan tasa-arvoisen avioliittolain käsittelyssä. Monissa muissa kysymyksissä liekaa on riittänyt enemmän.

Vastikään julkaistiin Risto Uimosen Juha Sipilästä kirjoittama kirja. Kirjaa koskevassa haastattelussa Uimonen esitti, että Sipilän lestadiolaisuuden herättämät voimakkaat tunteet ovat johtaneet uskon käyttöön lyömäaseena.

On tärkeää, että myös poliitikolla on rauha uskoa miten haluaa. Ei kuitenkaan ole kyse vain toimittajien tai kansalaisten tunteilusta tai ennakkoluuloista, jos heitä kiinnostaa johtavien poliitikkojen arvomaailma.

Suomalaisessa politiikassa kristilliskonservatiivinen maailmankuva on vaikuttanut esimerkiksi poliitikkojen aborttikantoihin, ajatuksiin naisten ja miesten tasa-arvosta ja sen edistämisestä, näkemyksiin seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, perhepolitiikasta ja niin edelleen. Tässä ei tietenkään ole sinänsä mitään väärää. Jokainen tekee arvojensa mukaista politiikkaa.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, ettei poliittisten johtajien näkemyksiä aina uskalleta haastaa, jottei tultaisi loukanneeksi näiden vakaumusta. Uskosta on tullut savuverho, jonka taakse kaksikin arvokonservatiivista puoluejohtajaa voi hyvin hiippailla.

Sipilää ja Soinia tulee kuitenkin haastaa myös arvokysymyksissä, sillä heidän vakaumuksensa voi pian vaikuttaa meidän arkeemme.

Timo Soini on ilmoittanut tavoittelevansa ulkoministerin salkkua. Kun huomattiin, ettei hänen esiintymisiään kansainvälisillä kentillä tarvitsekaan hävetä, on kriittinen kiinnostus häntä kohtaan laimentunut.

Pääministeriksi nousemassa olevaa Juha Sipilää on kohdeltu silkkihansikkain. Hyväntahtoiselta vaikuttavalla gallup-johtajalla riittää ystäviä. Perhettä kohdannut menetys on tehnyt lisää tilaa miehen ympärille. Inhimillisesti tämä on ymmärrettävää, mutta vaalikampanjoinnin logiikassa vaikeammin perusteltavissa.

Mukavan tavalliselta vaikuttavassa Sipilässä henkilöityy lupaus politiikan rakentavammasta tulevaisuudesta. Keskusta tekee viisaasti korostaessaan Sipilän johtajaominaisuuksia, näyttäähän hän siinä vertailussa peittoavan kokoomuslaisen pääministeri Alexander Stubbin.

Timo Soini on silti vahakabinetti-kritiikissään tavallaan oikeassa. Johtajan kaipuussa monelta on unohtunut, että Juha Sipilä on nyt yritysjohtajan sijaan puoluejohtaja.

Keskustan kokeneella poliitikkokaartilla pelottelu on ollut Soinin keino muistuttaa, että keskustakin on ihan oikea puolue aatteineen, arvoineen, kannattajineen ja saavutettuine etuineen.

Minustakin on hienoa, jos maata vaalien jälkeen johtava pääministeri saa joukot mukaansa. Kysyttäisiinkö silti vielä, minne hän on meitä johtamassa?