Yhdysvaltojen vakoilu liittolaisiaan vastaan

Profiilikuva
Blogit Ykkösketju
Kirjoittaja on ministeri
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suuri närkästys ja suuttumus näyttää levinneen ympäri Eurooppaa: omat ystävämme, amerikkalaiset, vakoilevat meitä. Sellainen on sietämätöntä. Se on myös väärin, sillä – kuten ministeri Alexander Stubb on todennut – eihän ystäviä sovi vakoilla.

Jokainen ammattilaisen ottein kansainvälistä politiikkaa seuraava tietää, että vakoilussa ei kunnioiteta mitään herrasmiesmäisen käyttäytymisen sääntöjä. Jokaista vakoillaan, yhtä lailla ystävää kuin vihollistakin, jos kykyä on ja siitä arvellaan olevan hyötyä ilman kohtuuttomia kiinni jäämisen seurauksia.

Amerikkalaiset ovat jopa avoimesti myöntäneet vakoilevansa eurooppalaisia liittolaisiaan talouden asioissa. Rajanveto talouden ja politiikan välillä on vähintääkin häilyvää.

CIA:n, Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelun entinen päällikkö R. James Woolsey kirjoitti Wall Street Journalissa muutama vuosi sitten: ”Kyllä, hyvät mannereuroopalaiset ystävämme, me olemme vakoilleet teidän toimianne. Totta on, että käytämme tietokoneita etsiessessämme avainsanoja.” Hän lisäsi, että kyseessä on ollut talousvakoilu.

Amerikkalaiset vakoilevat euroopalaisten ystäviensä toimia ja muut tekevät samoin. Israel, joka on täysin riippuvainen Yhdysaltojen tuesta on vakoillut suojelijaansa ja jäänyt siitä kiinni. Kylmän sodan aikana ruotsalaiset vakoilivat Suomea – tai ainakin Suomessa – ja jäivät siitä kiinni.

On syytä lähteä siitä, että niin vastenmielistä kuin se onkin, se on todellisuutta. Jos poliittinen toimija ei tätä ymmärrä, hän on väärällä alalla.

Siksi onkin syytä kysyä, kertooko suuttumuksen myrsky poliitikkojen naiiviudesta, kun eivät ole tätä osanneet odottaa. Vaiko kyynisyydestä, kun ovat nyt olevinaan niin yllättyneitä. Totuus taitaa olla siinä välissä – molempia, naiiveja ja kyynisiä on aina ollut ja taitaa olla vastakin.

Kansainvälinen politiikka on raakaa leikkiä. Eleet ovat hienostuneita, taustalla kampitetaan, kun vain tilaisuus tarjoutuu. Tämän toteaminen ei merkitse sen hyväksymistä vaan epämiellyttävän tosiasian tunnustamista.