Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Voiko ja pitäisikö finanssipolitiikan olla sekä kiristävää että elvyttävää?

Sixten Korkman
Blogit Ykkösketju 8.3.2013 07:00

Monet euromaat ovat kiristäneet ja kiristämässä finanssipolitiikkaansa. Etenkin Etelän kriisimaat nostavat veroasteita ja leikkaavat julkisia menoja, vaikka tämä syventää tuotannon kuoppaa ja lisää työttömyyttä.

Vaihtoehdot ovat näissä maissa vähissä, sillä rahoitusmarkkinat epäilevät niiden kykyä hoitaa lainojaan. Kuten Ruotsin pääministeri Göran Persson 1990-luvun laman aikana totesi: ”Den som är stadd i skuld, är inte fri” (ken on velkaantunut, ei ole vapaa).

Suomessa tilanne on toinen. Markkinat luottavat tähän kolmen A:n luokituksen omaavaan maahan (ehkä enemmän kuin me itse), minkä takia valtion lainakorot ovat erittäin matalat. Työttömyyden näköpiirissä olevasta kohoamisesta huolimatta meilläkin silti korostetaan tarvetta julkisen talouden säästöihin.

Näin siksi, että Suomen julkisen talouden pelätään ajautuvan pahaan velkakierteeseen. Jatkuvat alijäämät lisäävät talouden kriisialttiutta ja kasaavat kohtuuttomasti velkaa nuorten ja tulevien sukupolvien harteille. Finanssipolitiikassa on siis jälleen kerran suo siellä, vetelä täällä: pitäisi elvyttää työllisyyden tukemiseksi mutta kiristää velkaantumisen vähentämiseksi.

Onko mahdotonta sekä elvyttää että kiristää samanaikaisesti? Ei suinkaan, näin se tehdään: lisätään investointeja samalla kun leikataan kulutusmenoja ja tulonsiirtoja aloittaen vaikkapa kovasti kasvaneista yritystuista.

Hyvin kohdennetut investoinnit eivät lisää tulevien sukupolvien rasituksia vaikka olisivatkin velkarahoitteisia. Näin siksi, että investoinnilla luotu pääoma siirtyy velan ohella tuleville sukupolville perintönä.

Tässä maassa on runsaasti korjauksen tarpeessa olevia julkisia rakennuksia. Homeongelmista ja muista puutteista kärsiviä kouluja, päiväkoteja, sairaaloja ja vanhainkoteja on pilven pimein, ja joskus ne on väistämättä korjattava.

Kunnossapidon kustannukset muodostuvat monessa tapauksessa sitä suuremmiksi mitä kauemmin korjaustoimia lykätään. Siksi korjausrakentaminen ei lisää vaan vähentää julkisen talouden kestävyysvajetta. Samalla se tukee työllisyyden kannalta tärkeää rakennustoimintaa.

Käytännössä hallituksen tulisi kehysriihessä päättää, että kunnille tarjotaan rahoituksellista porkkanaa korjausrakentamisen vilkastamiseksi. Tavoitteena tulisi olla korjausrakentamisen volyymin lisääminen lähivuosina voimakkaasti eli määrällä, joka lasketaan miljardeissa pikemmin kuin miljoonissa.

Matala korkotaso ja pulmalliset työllisyysnäkymät huomioon ottaen tämä linjaus on vahvasti perusteltu. Ei ole pakko hyväksyä elvyttävän ja kiristävän politiikan vastakkainasettelua. Kireyteen tähtäävää menokehystä rikkomatta voidaan toteuttaa merkittäviä elvytystoimia.

Sixten Korkman

Kirjoittaja toimii Aalto-yliopistossa Professor of Practice -tehtävässä. Professuurin ala on taloustiede.

Keskustelu

Hyvä ja rakentava ajatus. Kun kehysriihi on ohi ja tulee julkisuuteen näemme leikkaukset ja investoinnit.
Olisi mukava tietää mitä mieltä Korkman on Soininvaaran (ei vihreiden puolueena) ehdotuksista työttömyyden vähentämiseksi ja toimeentulotukien tekemisestä järkeviksi.

Kuinka paljon energiaa on kulunut suurten johtajien optio- ja bonussirkukseen? Kuinka paljon se on aiheuttanut kvartaalivoittoihin perustuvia päätöksiä? Rohkenen epäillä että suurten henkilökohtaisten etujen metsästys on vienyt haluja kehittää yrityksiä pitkäjännitteisesti ja riskilläkin.
Voihan olla että näemme vielä konsulttitoimistoja jotka viitsivät metsästää parempia johtajia edullisemmin kuluin.

Kuinka paljon energiaa on kulunut suurten johtajien optio- ja bonussirkukseen? Kuinka paljon se on aiheuttanut kvartaalivoittoihin perustuvia päätöksiä? Rohkenen epäillä että suurten henkilökohtaisten etujen metsästys on vienyt haluja kehittää yrityksiä pitkäjännitteisesti ja riskilläkin.
Voihan olla että näemme vielä konsulttitoimistoja jotka viitsivät metsästää parempia johtajia edullisemmin kuluin.

Hyvä kirjoitus! On myös hyvä muistaa, etteivät Kreikan ongelmat johdu vain velasta tai eurosta, vaan pitkälti myös korruptiosta ja siitä, ettei maassa ole tehty riittävästi investointeja. Rahaa voi käyttää monella tavalla.

Suomen kaltaisissa maissa velanotto on pitkälti ”vientituloa”. viedään ulkomaille kuottokelpoisuutta ja saadaan siitä tuloja. kun korot liikkuvat lähes nolla tasolla, se on edullista ulkomaankauppaa.

Koska maailmassa on reilusti enemmän rahaa kuin sitä kukaan tulee koskaan tarvitsemaan sitä rahaa tulee Suomenkin käyttää (hyvin harkitusti).

Etelä-euroopassa rahaa on liian paljon käytetty ”juhlimiseen” ja nyt on ”kauhea kankkunen”. Etelä-euroopan maista on tullut potilaita joilla on vielä kauheat vierotusoireet. Euroopan yhteisön kannattaa kohtuudella niitä helpottaa ja lääkitä.

Puheet tulevista sukupolvista kannttaa jo lopettaa…se on meiltä pelkkää oman tunnon ”blankkausta”. Lapset kyllä osaavat ottaa oppia aikuisista ja tietenkin siirtävät ongelmansa omille jälkeläisilleen.

Sekamelskan moottorinahan ovat aasialaisten matalapalkat (sekä myös länsimaisen duunarin sinänsä inhimillinen ahneus). Muistissa on kun paperiliitto antoi potkua paperikoneiden siirtymiselle ”markkinoiden lädeisyyteen”.

Kun tämä sotku hiljalleen selviää jälkeläisillämme ei ole hätäpäivää. Jotkut pahansuopaiset tahot ovat kylläkin pelotelleet ihmisiä monilla muilla hankaluuksilla.

Meillä, Suomessa pitäisi elvyttää, ei kiristää. Kun taloustilanne on tämä, niin annetaan velkaantumisen olla tällä tasolla, eikä väkisin yritetä hallitusohjelman mukaiseen tavoitteeseen! Tilanteen parantuessa voidaan sitten palata tähän velkaantumiseen! Nyt olisi tärkeää toimet, jotka edesauttavat kaikkea ”toimealojen” menestystä ja työllisyyttä!

Näitä luetaan juuri nyt