Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Venäjän presidentin tilauksesta, tiedustelupalvelun kokemuksella

Susanna Niinivaara
Blogit Ykkösketju 8.4.2013 15:49

Tämä ei ole salaisuus: Venäjän strategisen tutkimuksen instituutin (Risi) johtaja Leonid Rešetnikov palveli 33 vuotta Venäjän ulkomaantiedustelupalvelussa (SVR).

Neuvostoliiton aikaan ulkomaantiedustelusta vastasi KGB:n osa, Neuvostoliiton hajottua syntyi SVR.

”Tästäkin palvelusta ihmiset lähtevät”, kenraaliluutnantti ja historian tohtori Rešetnikov sanoo. Hän oli tänään maanantaina Helsingissä kertomassa Risin Helsingin toimipisteen avaamisesta Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksessa.

Tutkimustyö ei edes eroa kovasti tiedustelutyöstä, kertoo Rešetnikov. Analyyseja naputellaan molemmissa.

”Minä työskentelin monia vuosia analyysiosastolla. Siellä (SVR:ssä) käsittelin salaisia tietoja, nyt taas analysoimme avoimia tietoja. Molemmissa tapauksissa pitää panna aivot töihin”, Rešetnikov kuvailee.

SVR:n aikoina Rešetnikov työskenteli muun muassa Jugoslaviassa, Kreikassa ja Bulgariassa.

Suomessa hän kävi työn puolesta vierailulla pari kertaa. ”Minut otettiin hyvin vastaan. Puhuimme terrorisminvastaisesta taistelusta ja huumekaupasta. Suomalaiset kollegat ovat erittäin ammattitaitoisia. Heidän kanssaan on aina hyvä keskustella.”

Rešetnikovin mukaan yhteistyö eri maiden erikoispalveluiden välillä on tärkeää: ”Kun ihmiset tuntevat toisensa, he tekevät vähemmän typeryyksiä.”

Neljä tutkimusteemaa

Suomen nyt avatuksi julistetun Risin edustuston johtaja on pietarilainen professori Vladimir Baryšnikov, Suomen historian tutkija jo toisessa polvessa.

Baryšnikovin mukaan Suomi saattoi olla ainoa valtio, jolla oli oikeasti hyvät suhteet Neuvostoliittoon. Nyt hän toivoo, että Risi voisi edesauttaa suomalaisten ja venäläisten välisen ymmärryksen kasvattamisessa.

Tämän vuoden tutkimusteemoja Risin Helsingin toimipisteellä on neljä: Euroopan unionin taloudellinen tilanne, arktiset alueet, puolueettomuuspolitiikka ja lähentyminen Natoon sekä Suomen ja Venäjän suhteet, josta järjestetään myös pyöreän pöydän keskustelu.

Risi haluaa tehdä yhteistyötä myös suomalaisten tutkijoiden ja tutkimuslaitosten kanssa. Vielä mistään yhteistyökuvioista ei ole sovittu.

”Me työskentelemme itsenäisesti”

Risi on Venäjän presidentin alainen tutkimuslaitos. Käytännössä tämä Rešetnikovin mukaan tarkoittaa sitä, että presidentin hallinto kertoo, mistä aiheista se tarvitsee tutkimusta. Tutkijat sitten päättävät itse, miten he aihetta tutkivat.

”Me työskentelemme itsenäisesti. Mitään painostusta presidentin puolelta ei ole”, Rešetnikov kertoo.

Risi tutkii paljolti kansainvälistä politiikkaa, mutta kommentoi myös kotimaan asioita. Venäjän oppositiotoiminnan analysoinnissa Risi on samoilla linjoilla presidentin kanssa.

Viime vuonna julkaistussa nettidokumentissa Rešetnikov kertoo näkemyksensä Venäjän duuman ulkopuolisesta oppositiosta, joka on järjestänyt useita katumielenosoituksia.

Rešetnikovin mukaan näiden ryhmien tavoitteena on aiheuttaa Venäjälle kaaos ja ottaa valta. Onnistuessaan oppositio veisi Venäjän takaisin 1990-luvulle. Dokumentissa korostetaan sitä, että näitä ryhmiä tukee ”länsi”, erityisesti Yhdysvallat.

Teettekö presidentin käyttöön analyysejä myös siitä, mitkä tahot Suomessa tukevat Venäjän oppositiota?

”Se ei ole meille tärkeä kysymys”, Rešetnikov sanoo. Toki hän on tietoinen siitä, että tukijoita Suomestakin löytyy.

Susanna Niinivaara

Kirjoittaja on lehdistövirkamies Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Keskustelu

Osallistuin muutama vuosi sitten HY:ssa kyseisten pietarilaisten historioitsijoiden , isä ja poika Baryshnikovin Talvisotaa koskevan kirjan esittelyyn. Kirja noudatteli NL:n aikaista historianäkemystä.
Tilaisuutta veti Helsingin dosentti Bäckman.

Nyt poika on nimitetty uuden tiedustelukeskuksen keulakuvaksi. Paikalla avajaisissa näytti olevan myös Helsingin dosentti.
Timeo russos et dona ferentes,

Venäjän ja NL:n ja Suomen historioissa – niiden kaunisteluissa ja vihoissa – voisi olla paljon tutkimista, jos osapuolet siihen haluavat mennä. Mutta juttu on niinkin, ettei Suomi sitä halunnut, kun tilaisuus Jeltsinin aikana tarjoutui. Eli syyt pimeyksiin ovat myös Suomessa; sen omat johtajat ovat salanneet koko joukon asioita, jotka todellisuudessa eivät olleet salaisuuksia – muille kuin Suomen kansalaisille.

Nämä historiat olisi hyvä kirjoittaa – lopultakin. Ilman tuota pohjaa ymmärrykset leijuvat ilmassa, sisältävät ”komplisiteetin” elementin. Eli Suomen yleisesti tunnettu ”osallisuus” NL:n viime taistoon olisi myönnettävä ja tutkittava, mieluimmin juuri venäläisten historioitsijoiden kanssa. Juttu ei voi olla asettamatta mm. entisiä presidenttejä Paasikivestä Kekkoseen ja Koivistoon nykyisestä eroavaan valoon. Vastaavaa tai pahempaa on kestetty muuallakin. Miksi ei siis Suomessa? Naurettavista valheista – ja ammattiunohtajista – tulee päästä eroon.

Noissa ns. strategisissa asioissa olisi muutakin tutkittavaa ja pohdittavaa, tosi raskaassa sarjassa.

Kun ”kansojen vankilaksi” luonnehdittu NL sortui – osin urhean mutta ylikalliin kumouksen yrityksen jälkeen – länsi oli valmis taloudelliseen yhteistyöhön sen kanssa. Osoitus siitä olivat parvet asiantuntijoita, jotka valitettavasti synnyttivät uutta sekasortoa – myös epäluuloja. Tai: länsi meni innolla NL:n luonnonvarojen perään. Se taas ei ollut valmis läntisen tyylin kaupalliseen yhteistyöhön, ei myöskään halunnut ryöstetyn kehitysmaan asemaan.

Yksi nykyisen presidentti Putinin vastauksista oli ns. Euraasian idean promiovointi. Se vastaa ideaan ”Atlantisesta Euroopasta” Vladivostokista Vancouveriin, kuten juttu alkuun täsmennettiin. Se näytti siirtävän tulevat konfliktin pelot Kiinan ja Venäjän rajalle, mikä ei voinut miellyttää Kremlin strategeja. Tässä ideoinnissa on aihetta uuteen ajatteluihin. Jos sitä saataisiin aikaan Helsingissä, se olisi sopivaa jatkoa Etykille.

Mutta koko touhu tulisi saada – Suomenkin osalta – nykyistä totuudellisemmalla pohjalle. Ja eikö esimerkiksi tuota kylmän sodan ajan ”kommunismin ja kapitalismin vihasuhdetta” voisi unohtaa. Olihan se uljasta, tuo maailmanvallankumouksen yrittäminen. Shakespearelaista! Samaa oli yksilön oikeuksia puolustus. Kaikkia noita ideoita ei pidä unohtaa!

Nykyinen tiedustelu on enemmän julkista kuin ennen. Ehkäpä SVR:n organisaatio ja menettelytavat eivät enää vastaa tarpeisiin ja presidetin on saatava tietoa ja analyysia nopeammin ja helpommin paikanpäältä kuin ennen.
Suomalaisille tämä on hyvä tapa hoitaa yhteyksiä venäjälle, Beckmanin tapaisten vaikutus vähenee.Aloituskokoonpano on vanhaa kaartia,mutta seuraavat vetäjät Suomessa ovat tätä päivää. Huomioitava on sekin,että toiminta tapahtuu avoimesti ja illegaaleja toimintoja pyörittävät muut kuten GRU.

Seuraavaksi tehdään yhteistyösopimus yliopistojen ja tutkimuslaitosten kesken, kun ollaan hyviä ystäviä ja naapureita. Julkinen tieto auttaa estämään väärinkäsityksiä ja on hyvä reaaliajassa tietää mitä naapurissa tapahtuu. Suomen on kiittäminen monesta asiasta Venäjää. Suomen kielikään ei olisi virkakielenä, jos oltaisiin pysytty osana Ruotsia. Kommunistit sotkivat hyviä naapuruussuhteita molemmin puolin rajaa ideologisoimalla ja kiihkoilemalla. Jos Venäjällä olisi pysynyt tsaarin valta siten muuttuneena, että parlamentarisimi olisi tullut voimaan Iso-Britannian tapaan, siellä olisi ollut jo sata vuotta erinomainen elintaso, vauraus ja Venäjä olisi maailman johtava teollisuusmaa.

Yksi Suomen historian myyteistä on Venäjän ajan (1809-1917) siunauksellisuus. Itse asiassa Suomi ikäänkuin pakastettiin sillä Venäjä oli maaorjineen Euroopan takapajuisin maa.
Kannattaa verrata miten Ruotsiin kuulunut Norja itsenäistyi 1906. Lähettämällä kirjeen Ruotsin kuninkaalle.
Myyttiä piti (osa jaksaa vieläkin) yllä sodan jälkeinen suomettunut tutkijapolvi.
Yhteistyösopimus kyseisen uuden instituutin kanssa tuottaa tuloksia, joihin YYA-kaudella saimme tottua.

Tapanaiselle:

Norja oli alkuaankin kiinni Ruotsissa vain yhteisen kuninkaan kautta ja oman perustuslain turvin. Suomen asemaa vielä vuonna 1808 ja Norjan asemaa vuodesta 1814 lähtien ei siis voi verrata. Tuskin Suomelle olisi annettu samanlaista riippumattomuutrta, jos se olisi pysynyt Ruotsin yhteydessä, vaikka jonkinlaista autonomiaa varmaan olisi ajan mittaa kehittynyt. Mutta se lienee selvää, että suomen kielen nousu olisi ollut paljon vaikeampaa.

Tuo mainitsemasi kirje oli aiheuttaa sodan kahden veljesmaan välille, joten Norjan itsenäistyminen ei ollut itsestäänselvyys.

Risi tai mikä hyvänsä muu toimipiste tai edustusto ulkomailla, kaupallinen tai ei kaupallinen, poliittinen tai ei poliittinen, FSB ja SRV on aina taustalla mukana.
Näin oli myös Neuvostoliiton aikana, jolloin KGB:n ulkomaantiedustelu hääri kulisseissa kaikissa maan organisaatioissa ulkomailla.
Tässä suhteessa mikään ei ole muuttunut.

Hra K:”Norja oli alkuaankin kiinni Ruotsissa vain yhteisen kuninkaan kautta ja oman perustuslain turvin. Suomen asemaa vielä vuonna 1808 ja Norjan asemaa vuodesta 1814 lähtien ei siis voi verrata”.

Nimenomaan voi verrata. Suomi oli osa Venäjää vain yhteisen keisarin kautta ja oman Kustaa III:n aikaisen perustuslain turvin. Itsenäistyminen vaati vallankumouksen Venäjällä, vapaussodan ja Saksan painostuksen Brest-Litovskin rauhan ehtona.

Jos Suomi olisi ollut osa Ruotsia vielä 1900-luvun alussa niin viimeistään Norjan itsenäistyminen 1906 olisi aikaansaanut samanlaisen kirjeen Suomestakin Ruotsin kuninkaalle.
Tsaarillekin kirjoitettiin pari kertaa. Adressiin oli 11 päivässä kerätty yli 500 000 nimeä. Hämmästyttävä saavutus sen ajan (1899) liikennevälineillä. Ruotsin vastustajien kansalaisaloitteeseen on tänään saatu parissa kuukaudessa tuskin 10 000 nimeä.Tsaari ei ottanut kirjettä vastaan, joten se siitä.

Niin että se presidentinhallinnon ulkomaantiedustelu ei enää luottanut suomalaisen A-instituutin kykyyn tuottaa arkipäivään soveltuvan poliittisen propagandan lisäksi heille vakavasti otettavaa tutkimusta?

Tapanaiselle:

Älkäämme upotko jossittelun suohon. Joka tapauksessa Venäjän aika merkitsi Suomelle edistystä. Suomi syntyikin vasta vuonna 1809, jolloin se sai oman pääkaupungin, rajat ja hallinnon ja myöhemmin vielä mm. rahan ja asiaankuuluvan kielen.
Mitä Ruotsin valta olisi jatkuessaan ehkä ajan mittaan merkinnyt, jää meiltä tietämättä, eikä sitä siis kannata ottaa lukuun.

Näitä luetaan juuri nyt