Blogit

Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Venäjä: Pelko on parempi

Blogit Ykkösketju 13.3.2014 17:00
Jaakko Iloniemi
Kirjoittaja on ministeri

Kun Jean Monnet esitti ajatuksen Euroopan teräs- ja hiiliunionista, hänen mielessään oli uudenlaisen Euroopan luominen.

”Yhteiset edut ylittävät sekä erilaiset mielipiteet että valtiolliset rajat”, julisti Monnet.

Yhdistämällä Ranskan ja Saksan teräs- ja hiilivarat yhteisen ylikansallisen viranomaisen valvontaan luotaisiin maiden välille kestävä riippuvuussuhde. Kumpikin tarvitsisi toinen toistaan siinä määrin, että uusi sota niiden välillä olisi mahdoton.

Vuosien 1914–1918 ja 1939–1945 kokemukset eivät enää milloinkaan toistuisi, koska se olisi käytännössä mahdottomuus.

Sama ajattelu on ollut kantavana voimana koko integraatioprosessissa. EU:ssa se on poliittisen ajattelun lähtökohta, koko rakennelman kivijalka. Sen pohjalta on vaihe vaiheelta rakentunut myös vakaa luottamussuhde.

Luottamus perustuu siihen, että luotamme ennen muuta omaan arvioomme muiden todennäköisistä tavoitteista ja toimintatavoista. Jos uskomme, että ymmärrämme kumppaneidemme ajattelua, arvoja ja toimintatapoja sekä tunnemme niiden toimintamahdollisuuksien rajat, ikäviä yllätyksiä ei tule.

Avoimissa yhteiskunnissa uusista tavoitteista keskustellaan julkisesti ja politiikan suunnanmuutos tapahtuu vasta perusteellisen yhteisen pohdinnan jälkeen. Tältä pohjalta Suomikin liittyi EU:un.

 

Keskinäisriippuvuus on ”kylmän sodan” jälkeisinä vuosina ollut myös Euroopan unionimaiden ja ennen muuta Saksan julistama oppi. Nord Stream -kaasuputki on sen yksi ilmentymä, mutta on paljon muutakin.

Suorat sijoitukset Venäjälle ovat olleet mahdollisia vain, koska on luotettu siihen, että Venäjän oma etu vaatii sijoitusten oikeudenmukaista, yhteisiin sopimuksiin perustuvaa kohtelua. Onhan Venäjä riippuvainen niistä vientituloista, mitä se öljystä ja kaasusta saa voidakseen maksaa oman tuontinsa.

Lähtökohtana on siis keskinäisriippuvuus. Kun se on toiminut erinomaisesti läntisessä Euroopassa, varmaan se toimii myös itä–länsi-akselillakin – se on ollut kohtuullinen olettamus.

Nyt tiedämme, että olettamus on väärä. Emme olekaan osanneet lukea oikein sitä, miten Venäjällä sen oma etu nähdään. Olemme yliarvioineet keskinäisen riippuvuuden vaikutusta poliittisen käyttäytymisen hillitsijänä.

Mikä on mennyt pieleen?

 

Suomalaiset tietävät hyvin sen, että kautta aikojen venäläisten kipukynnys on hyvin korkea. Venäläiset ovat kärsineet urhoollisesti paljon sellaista, mitä voimme vain ihmetellä

Korkea kipukynnys on tehnyt mahdolliseksi autoritaarisen, kansalaisen vapauksia rajoittavan hallitustavan, josta venäläisillä on satojen vuosien kokemus. He viittaavat tässä yhteydessä usein 1240-luvulla tapahtuneeseen mongolivalloitukseen, jonka vaikutusten he arvelevat edelleen tuntuvan.

Korkea kipukynnys antaa maan johtajille suuren poliittisen toimintavapauden. Kun vielä kynnystä voidaan nostaa tehokkaalla poliittisella propagandalla viittaamalla siihen, että maa on ulkoisen uhan alaisena tai että maassa vilisee vieraiden valtioiden agentteja, väki alistuu uusiin kärsimyksiin.

Nykyisessä tilanteessa, jolloin kaikki tärkeimmät tiedotusvälineet ovat maan johdon peukalon alla, kansalaiset on helppo saada uskomaan sitä, mitä viranomaiset haluavat.

Autoritäärisesti hallitussa maassa voidaan luopua joksikin aikaa vientituloista ja kiristää suolivyötä ilman, että hallitus joutuu siitä tilille. Sehän on voinut osoittaa vakuuttavalla tavalla, että vaikeudet johtuvat ulkoisista tekijöistä, vieraiden valtioiden katalista juonista.

Jos kansa vielä uskoo, että isänmaan arvovaltaa on loukattu, sen oikeuksia poljettu ja veriveljiä vainottu, se suostuu tinkimään tilapäisestä elintasostaan ja alistuu uusiin vapaudenrajoituksiin.

 

Keskinäisriippuvuus on osoittautunut toimivaksi niin kauan kun riippuvuus on poliittisilta järjestelmiltään samankaltaisten valtioiden välistä. Yhteinen näkemys valtion tehtävistä ja sen vallankäytön rajoituksista estää tai vähintäänkin vaikeuttaa sellaisten voimakeinojen käyttömahdollisuuksia, jotka aiheuttaisivat vakavaa haittaa jokapäiväiselle elämälle.

Nyt puhutaan paljon siitä, että Venäjän toimet Ukrainassa, ja ennen muuta Krimillä, johtavat EU:n vastatoimiin. Näitä toimia valmistellaan jo.

Yhdysvalloilla on melko vähän taloudellisia etuja vaalittavanaan, sillä sen kauppasuhteet Venäjään ovat vähäiset maan talouteen verrattuna. Niinpä sen mahdollisuudet käyttää talouspakotteita ovat toisarvoisia. Sama koskee tietysti Venäjää, jos ja kun se haluaa vastata samalla mitalla.

Sitä vastoin aserajoituskysymykset ovat voimakas keino juuri Venäjän valikoimassa. Melko suljettuna yhteiskuntana se voi sanoa irti sopimukset valvotuista aserajoituksista. Avoimena yhteiskuntana Yhdysvaltojen on paljon vaikeampaa estää sitä, että Venäjä saa haluamansa tiedot amerikkalaisten toimista. Tilanne ei ole symmetrinen.

 

Georgian sota vuonna 2008 kesti vain viisi päivää. Pian sen jälkeen alettiin jo puhua itä–länsi-suhteiden uudesta alusta. Samaa ei kannata odottaa nyt, vaikka tavanomaisia sotatoimia ei vielä ole nähtykään.

Georgian kriisissä oli syitä niin sysissä kuin sepissäkin. Pienenä maana, kaukana Euroopan keskuksista, Georgia oli helppo unohtaa. Sen sodan ei annettu suuremmiten häiritä hyvälle alulle päässyttä luottamussuhdetta.

Nyt tilanne on aivan toinen. Ukraina yrittää lähestyä EU:ta taloudellisin tavoittein. Venäjällä tämä on ilmeisesti nähty turvallisuuspoliittisena ongelmana. Sellainen päätelmä on osoitus syvään juurtuneesta epäluulosta ulkomaailmaa kohtaan.

Luottamuksen rakentamiseen tarvitaan paljon aikaa ja monia konkreettisia tekoja. Luottamuksen voi menettää yhdessä yössä. Sen jälkeen tarvitaan entistä enemmän aikaa luottamuksen palauttamiseen. Tarvitaan myös entistä vakuuttavampia tekoja.

Ehkä tämä ei huolestutakaan Venäjän johtoa. Se on osoittanut olevansa suurvalta ja käyttäytyvänsä kuin suurvalta.

Machiavelli mietti sitä kumpi on ruhtinaan kannalta parempi vaihtoehto – hallita niin, että kansa rakastaa ruhtinastaan vaiko niin, että häntä pelätään. Pelko on parempi, arveli Machiavelli. Rakkauden kohteet vaihtelevat helposti, mutta pelko ei hevin unohdu.