Vartiainen: Työttömät ja rikkaruohot - tätä tviitilläni tarkoitin

Kirjoitin 12.10.2014 lähes kuuluisaksi tulleen tviittini, joka meni näin:

Suomi tarvitsee lisää työvoimaa. ”Mutta meillähän on työttömiä!” Tila tarvitsee lisää peltoalaa. ”Mutta nykypellossakin on rikkaruohoja!”.

Mitä tällä tarkoitin? Koetan seuraavaksi avata tviittini logiikan.

Halusin sanoa, että jos jossain prosessissa on hävikkiä, niin hävikki ei silti ole peruste olla lisäämättä prosessin tehoa silloin kun sitä tarvitaan. Esimerkiksi sähköä tuotettaessa osa tuotetusta sähköstä häviää siirtohävikkinä: kuluttajille ja yrityksille ei tule perille yhtä paljon sähköä kuin mitä voimalat tuottavat. Hävikkiä voidaan varmaan teknisillä innovaatioilla pienentää, mutta siitä ei koskaan päästä kokonaan eroon.

Jouluna paistetaan kinkkuja ja tarvitaan lisää tehoa. Ydinvoimalan säätöinsinöörille olisi jouluaattona älytöntä sanoa ”turha lisätä voimaloiden tehoa kun jo valmiiksi on sähkönsiirtohävikkiä”. Ymmärrämme hyvin, että kun tuotetun sähkön määrä kasvaa, myös hävikin määrä kilowatteina kasvaa, mutta niin kasvaa myös kotitalouksille tuleva sähköteho aivan niin kuin halutaankin. Olisi hassua vaatia että ”ensin” on poistettava siirtohävikki tai vähennettävä sen osuutta ja vasta ”sitten” tarjottava kotitalouksille lisää sähköä.

Työperäisen maahanmuuton vastustamisessa on kuitenkin kysymys samasta ajatusvirheestä.

Työmarkkinat koostuvat ihmisistä ja yrityksistä. Yritykset ja ihmiset etsivät työmarkkinoilla toisiaan ja muodostavat jatkuvasti työsuhteita mutta työsuhteita myös purkautuu koko ajan.

Ihmiset kiertävät tässä ”systeemissä” kolmen tilan väliä. He voivat olla työllisiä, työttömiä tai työvoiman ulkopuolella. Koska työpaikan ja työntekijän etsiminen on aikaaviepää ja palkkapaineet yltyvät työttömyyden laskiessa, työttömyys ei koskaan voi olla nolla. Osa ihmisistä on aina työttöminä, mutta työttömien joukko ei tietenkään ole pysyvä vaan sen henkilöt vaihtelevat. Markkinataloudessa on aina työttömyyttä.

Työttömyyskin on hävikki, hävikki siinä prosessissa, jossa työsuhteita syntyy. Keskimääräiseen työttömyysprosenttiin voidaan toki vaikuttaa erilaisin rakenteellisin uudistuksin, mutta jos rakenteet ovat muuttumattomia ja työvoima kasvaa, työttömyysaste ei kasva. Toisin sanoen, jos työvoimamme kasvaa 10 prosentilla (niin että työvoiman keskimääräiset ominaisuudet ovat ennallaan), sekä työllisten määrä että työttömien määrä kasvavat 10 prosentilla. Aivan samoin kuin sähkönsiirtohävikki kasvaa (suunnilleen) 10 prosentilla kun tuotantoteho kasvaa 10 prosentilla.

Koska tässä blogissa ei ole 140 merkin rajoitetta, rohkenen nyt esittää vaihtoehtoisen tviitin, jolla voi sanoa täsmälleen saman asian kuin alkuperäisellä. Seuraava uusi ”tviittini” sisältää kaiken saman informaation ja vain saman informaation kuin aiempi tviittini:

Suomi tarvitsee lisää työvoimaa. ”Mutta meillähän on työttömyyttä!” Ihmiset paistavat joulukinkkuja, on nostettava voimaloiden tehoa. ”Mutta osa sähköstä katoaa jo nyt siirtohävikkinä!”.

Aamulehti, Iltalehti ja Kaleva voisivat kai nyt halutessaan kirjoittaa: ”Vartiainen pitää työttömiä sähkönsiirtohävikkinä.” Se ei taitaisi kuitenkaan lietsoa herravihaa ja myydä irtonumeroita yhtä tehokkaasti kuin rikkaruohometafora.

Työmarkkinat eroavat sähkönsiirrosta toki siinä mielessä, että työttömyysprosentti ei tietystikään ole vakio vaan vaihtelee suhdanteiden mukana. Voi periaatteessa olla järkevää ajatella, että maahanmuuttoa ei kannattaisi lisätä ennen kuin työttömyys on palautunut lähemmäksi normaalitasoaan. Tämä olisi oman kirjoituksensa aihe, mutta itse asiassa olemme tälläkin hetkellä yllättävän lähellä normaalitilaa. Minusta realistinen arvio Suomen rakenteellisesta työttömyydestä on 6-7 prosenttia, ja kausitasoitettu työttömyys on runsaat 8 prosenttia.

Törmäämme siis varsin pian työttömyyden (”hävikin”) rakenteelliseen tasoon kun talous elpyy. Siksi juuri nyt olisi viisasta tehdä päätöksiä jotka helpottavat työperäistä maahanmuuttoa, ja samaan suuntaan toimii toki eläkeuudistus joka lisää työvoiman määrää. Samalla olisi tietysti syytä tehdä rakenteellisia uudistuksia, joilla tuota 6-7 prosentin rakenteellista tasoa alennetaan.

Miksi ylipäänsä tviittasin tästä vaikeasta teemasta? Taustalla oli minulle jatkuvasti esitetty kysymys: miksi tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa, vaikka meillä on työttömyyttä?

Käytin rikkaruohovertausta, koska se on toiminut hyvin monilla luennoilla sekä yliopistoissa että niiden ulkopuolella. Moni kuulijani on sanonut saaneensa ahaa-elämyksen juuri tämän metaforan avulla. Rikkaruohot ovat käsittääkseni myös hävikki. Niistä ei koskaan päästä kokonaan eroon, vaikka ”rakenteellisilla uudistuksilla” eli parempien viljelytekniikoiden avulla niiden osuutta voidaan laskea. Jos rikkaruohot nykyisin parhain tekniikoin ovat vallanneet esimerkiksi 6-7 prosenttia viljelyalasta ja maatila tarvitsee vaikkapa 20 prosenttia lisää tuotantoa, tilan on tietysti järkevää raivata 20 % lisää peltoalaa – siitäkin huolimatta että nykyisissä pelloissa on rikkaruohoja.

Logiikka on siis täsmälleen sama kuin sähkönsiirrossa.

Ajattelin tviittini lukijoiden ymmärtävän asian samalla tavalla kuin minä. En tullut ajatelleeksi, että vertaus ymmärrettäisiin halveksivaksi tai loukkaavaksi. Tviittiä seurannut keskustelu ja paheksunta olivat opettavaisia. Voin olla naiivi, mutta uskon ihmisten älyyn ja hyvään tahtoon. Se, että jotenkin halveksisin työttömiä ja haluaisin ”rinnastaa työttömät rikkaruohoihin” on tietysti minulle niin absurdi ajatus, että en tullut ajatelleeksi että joku muu voisi ajatella niin. Selvästikin Suomessa kuitenkin on maaperää herravihalle ja epäluulolle.

Minun Suomeni on silti vertaisten ja kaverillisten ihmisten Suomi ja aion vastedeskin kirjoittaa sekä tviittini että muut tekstini siitä lähtökohdasta, että suomalaisilla on sekä hyvää tahtoa että ymmärrystä.

Voisiko se, että työttömyyttä on aina, olla pikemminkin henkisesti vapauttava toteamus? Koska työttömyyttä on aina, kenenkään ei tarvitse ajatella että työttömyys on kokonaan oma vika. Markkinatalous tarvitsee työttömyyttä, jotta resurssit kohdentuisivat oikein ja hintavakaus ei vaarantuisi. Nuoruuteni Agitprop-laulajat lauloivat aikoinaan: ”Kuka tarvitsee työttömyyttä? … sitä tarvitsee järjestelmä, tämä kapitalistinen.” He eivät vielä tienneet, miten täsmällisesti he ennakoivat nykyaikaisen taloustieteen näkemystä työttömyydestä.

Haluan lopuksi esittää kiitokset Suomen mediakeskustelun loistaville kommentaattoreille, Ruben Stillerille ja Janne Zareffille. Rikkaruohotviitin aiheuttama vihakeskustelu oli niin outoa ja pelottavaa, että olin jättää koko jutun sikseen. Osuin kuitenkin aihetta googlatessani Pressiklubin Facebook-sivuille, jossa Stiller ja Zareff hienosti kyseenalaistivat rikkaruohokeskustelun vihan lietsonnan. Tuo Fb-sivun keskustelu osoitti minulle kuitenkin, että alkuperäisen tviitin sanoma oli vaikea ymmärtää, niidenkin parissa, jotka eivät pidä minua hirviönä.

Toivottavasti tämä kirjoitus selventää asiaa.