Blogit

Joukko valtakunnan viisaita kommentoi maailman menoa.

Vanhuksen perintä

Blogit Ykkösketju 2.6.2014 11:00
Susanna Niinivaara
Kirjoittaja on lehdistövirkamies Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia.

Vanhus oli harmissaan. Eteisen pöydän päällä oli kirje, jonka sisältöä hän ei tajunnut.

Vanhus ymmärsi viestin sisällöstä kuitenkin tarpeeksi ollakseen huolissaan.

Ei näistä kirjeistä kukaan pidä.

Kirje oli yhdeltä Suomen perintätoimistolta. Vanhus muisti yrityksen nimestä sen toisen tavun. Kohteliaan käskevä, niukka teksti. Kunnan laskua kotihoidosta ei ollut maksettu, ja se oli siirtynyt perintätoimiston karhuttavaksi.

Vanhuksen luona kävi kotihoitaja säännöllisesti. Laskunmaksu oli järjestetty niin, että se menee eräpäivänä suoraan vanhuksen tililtä.

”Miksi minä saan joltain firmalta kirjeen, kun laskuhan menee tilitä?” vanhus ihmetteli.

Selitys on tietysti selvä: tilillä ei ollut maksupäivänä tarpeeksi rahaa.

 

Yli kahdeksankymppisen vanhuksen tulot olivat niukat. Ne riittivät kyllä kuukausittaisiin menoihin, mutta maksupäivien kanssa oli oltava tarkka.

Nyt juuri kotihoidon laskun maksupäivänä tililtä oli puuttunut joku euro. Ehkä se oli se väärin ajoitettu kampaamokäynti tai hieman tavallista kalliimpi kauppalasku. Ei auttanut, että muutaman päivän kuluttua rahaa olisi taas ollut. Suoramaksu ei yritä laskunmaksua uudelleen.

Tämänkin vanhus vielä ymmärsi, mutta silti perintätoimiston kirje oli vanhuksesta väärässä paikassa hänen kodissaan.

Vanhuksella ei ollut pääsyä verkkopankkiin eikä ihan helposti oikeaankaan pankkiin asiaa selvittämään. Mutta kotihoitajat kävivät säännöllisesti. Auttoivat arjen puuhissa, kyselivät kuulumisia. Mukavia naisia kaikki.

”Miksi kunnan kotihoitajat eivät sitten kerro, että minulta on jäänyt lasku maksamatta”, vanhus mietti.

Olisihan se inhimillisempää. Perintäfirman kirje tuntuu epäluottamuslauseelta.

”Mikseivät kotihoitajat kysy suoraan minulta sen sijaan, että kunta maksaa jollekin perintätoimistolle siitä, että ne lähettävät kirjeitä?”

Eihän tässä mitään järkeä olekaan.

Kotihoitajat eivät kysele maksamattomista laskuista, sillä he eivät niistä tiedä. Kunta on sopinut perinnästä ulkopuolisen yrityksen kanssa. On uskottu perintäfirman lupaukseen siitä, että ulkoistamalla juuri tämän osan toiminnastaan kunta pystyy keskittymään olennaiseen eli palvelujen tuottamiseen.

Poika otti kirjeen mukaansa ja rauhoitteli äitiään. Kyllä tämä hoidetaan. Älä huolehdi.

Jutellaan jo jostain muusta. Turhaan. Vanhusta kiukutti asia ja siksi siitä puhuttiin uudelleen ja uudelleen.

”Mutta entä sitten sellaiset vanhukset, joiden luona ei käy omaisia. Tai ihan dementoituneet? Miten he selviävät näistä kirjeistä”, vanhus jatkoi sinnikkäästi samasta aiheesta.

Vanhusten kotihoitomaksujen perinnän ulkoistaminen alkoi tuntua kiusanteolta. Laskuja voi jäädä maksamatta myös muistisairauden vuoksi ja tästä rangaistaan perintätoimistolla.

Ja onhan tämän hölmöläisten hommaa: lopulta voi käydä niin, että kotihoitaja järjestää sen perintätoimiston lähettämän laskun maksamisen. Sen sijaan, että olisi vanhuksen luona käydessään muistuttanut maksamatta jääneestä laskusta ihan ilman perintätoimiston apua.